”Tästä voi jopa tulla kaikkien aikojen paras taideteos” ja ”Tulee hemmetin hyvä” huudahtelee taiteilija Anssi Kasitonni. Hän tekee Sami Sänpäkkilän ohjaamassa dokumentissa Anssi Kasitonnin maailma veistoksia, installaatioita ja lyhytelokuvaa.
Jos nykyinen taidepuhe on raskasta ja ongelmakeskeistä, elokuvassa taiteen tekeminen näyttää riemukkaalta ja rennolta. Sänpäkkilän mukaan Kasitonnin maailma on spontaani.
”Jos käytät viisi minuuttia vaikka jonkun mikrofonin laittamiseen Anssin rintapieleen, se on viisi minuuttia pois täydellisestä kuvausajasta, koska Anssin tekemisiin pitää reagoida heti.”
Sänpäkkilä ja Kasitonni ovat ystäviä jo kymmenen vuoden takaa. Sänpäkkilä kyselee kameran takaa kysymyksiä ja vilahtaa elokuvassa itsekin neuvomassa Kasitonnia lyhärin valaistuksessa.
”Anssi on niin superpositiivinen ihminen, meillä ei ollut kertaakaan minkään näköisiä erimielisyyksiä tästä. Teimme molemmat vaan omaa juttuamme. Mä tein tämän dokkarin, ja Anssi teki sen omia teoksia.”
Sami Sänpäkkilä teki tosin muutakin. Anssi Kasitonnin maailma -elokuvaa kuvattiin viiden vuoden ajan, ja noille vuosille mahtuu Kasitonnin valmistautuminen isoon soolonäyttelyyn Helsingin Taidehallissa sekä lyhytelokuvan Le Saboteur (2022) kuvaaminen. Sänpäkkilä oli yksi sen kuvaajista.
”Joo, se menee tosi metaksi.”
Le Saboteur on eräänlainen hybridi, jossa elokuva ja sen making of -elokuva mahtuvat samalle valkokankaalle. Kun tarinassa vakooja hyppää laskuvarjolla ja tuuli käy hänen kasvoihinsa, vieressä kulkeva making of -raina näyttää näyttelijän roikkumassa paikallaan ja tuulen tulevan lehtipuhaltimesta.
Anssi Kasitonnin maailma -elokuvallaan Sänpäkkilä tekee siis tavallaan making of the making of -teosta. ”Joo, se menee tosi metaksi”, ohjaaja sanoo.
Sänpäkkilä ei kuitenkaan hakenut teokseensa samaa tyyliä kuin Kasitonni. Siitä puuttuu Kasitonnin kotikutoinen suuruudenhulluus – vaikka kankaalla sitä kyllä nähdään – ja tilalla on mutkatonta toverienergiaa.
”Mua harmittaa hirveästi, jos jostakin David Lynchistä tehdään dokkari, josta yritetään tehdä sen näköinen, että Lynch olisi tehnyt sen. En tykkää siitä yhtään.”
Sänpäkkilän mielestä ohjaajan tulee seurata kohdettaan tietyllä naiiviudella. Taiteilijoita ei pidä mystifioida.
”Olen enemmän ja enemmän alkanut karsastaa semmoista yksilön visiota korostavaa auteur-kulttuuria. Teen nykyään aiheen ehdoilla, en niinkään omien kunnianhimojeni perässä.”
”Kun vaan teen ja annan mennä, asiat yhtäkkiä tapahtuvat.”
Elokuvan piti valmistua jo aikaisemmin, mutta sen tekemisessä oli muutama mutka. Sänpäkkilä oli ehtinyt kuvata dokumenttia vuoden, kun Kasitonni ideoi, että materiaalista tehtäisiinkin tv-sarja.
”Yritimme myydä sitä Ylelle ja pääsimme siinä niin pitkälle, että sovimme asiasta ostajan kanssa. Sarja ei mahtunut vielä sen vuoden ohjelmaan, joten sen piti mennä seuraavalle vuodelle, mutta siinä vaiheessa kanavan kohdeyleisöt muuttuivat. Ja sitten ne jossain kumileimasinkokouksessa päättivät, etteivät otakaan tätä.”
Aikaa tuhriintui puolitoista vuotta. Sen jälkeen Sänpäkkilä palasi alkuperäiseen ideaansa pitkästä dokumentista. Kun elokuva oli valmis, se sai nopeasti ja hieman yllättäen Pirkanmaan elokuvakeskuksen levittäjäkseen, minkä ansiosta dokumentille on sovittu elokuvateatterikierros toukokuusta alkaen.
”Ei tarvitse tehdä aina oikein ja ei tarvitse osata ennen kuin alkaa tekemään.”
”Mun elämässä kaikki on tapahtunut tuolla lailla, sattumalta. Jos yritän jotain, niin ei tule mitään. Mut kun vaan teen ja annan mennä, asiat yhtäkkiä tapahtuvat.”
Maaliskuun alussa Anssi Kasitonnin maailma nähdään Tampereen Elokuvajuhlien kotimaisessa kilpasarjassa. Le Saboteur kisasi samassa sarjassa vuonna 2022.
Sänpäkkilä on kuvannut taiteilijoita ennenkin. Hän on tehnyt YouTubeen A Day in the Mouth -lyhytdokumenttien sarjaa, jossa hän kuvaa eri alojen taiteilijoita. Lisäksi hän on tehnyt pitkän dokumentin The Goodiepal Equation Goodiepal-nimellä toimivasta färsaarelaisesta säveltäjästä ja performanssitaiteilijasta.
Sänpäkkilä sanoo haluavansa kuvata taiteen parantavaa voimaa.
”Taiteen tekeminen antaa minulle tavallaan syyn elää, ja mun mielestä se on terapiaa kaikille ihmisille. Yritän esimerkiksi näillä dokkareilla tuoda esiin myös sen, että ei tarvitse tehdä aina oikein ja ei tarvitse osata ennen kuin alkaa tekemään.”
Esimerkkinä hän mainitsee Kasitonnin Le Saboteur -lyhytelokuvan.
”Se on tehty kaikkien sääntöjen vastaisesti, mutta se oli Jussi-ehdokkaana.”
Jos Kasitonnia kuitenkin vertaa pariin auteuriin, onko hän ikään kuin suomalaisen elokuvan Buster Keaton tai Ed Wood?
”Tai Kubrick! Jos miettii lavastajan näkökulmasta, niin nehän on ihan huikeita juttuja, mitä Anssi tekee: rakentaa lyhäriä varten vaikka lentokoneen perän. Jos sen laittaa mittakaavaan, suhteuttaa budjettiin ja käytettyyn aikaan, se on ihan verrattavissa johonkin 2001 Avaruusseikkailun pyörivään avaruusalukseen.”
Tampereen elokuvajuhlat 4.–8.3.2026.
