Ei ole yllättävää, että näinä aikoina kysymys ihmisten ja muiden lajien kohtaamisesta suodattuu myös näyttämöille. Se kyllä oli yllätys, että alkuvuonna 2025 tässä näyttävimmin huseerasi Kansallisteatteri. Siellä esitettiin jopa samaan aikaan Orwellin klassikkotekstiin perustuvaa Michael Baranin ohjaamaa Eläinten vallankumousta, Marja Salon itselleen Antoine Jacoundin tekstistä työstämää Jäähyväiset eläimille -monologia ja vielä bonuksena Kristian Smedsin sovitusta Jäniksen vuodesta.
Orwellin eläimellistetty tarina siitä, miten Venäjän vallankumous söi lapsensa, päätyi maaliskuussa myös Alexander Raskatovin säveltämänä Kansallisoopperaan. Kansallisteatterin versiossa tosin mentiin tavanomaista pidemmälle kääntämällä faabeli ympäri siten, että näyttämöllä nähtiin eläinhahmojen sijaan ihmisvankeja, jotka olivat kuin elinkautistaan lusivia tuotantoeläimiä.
Eläinteemaan tarttuivat myös ylioppilasteatterilaiset, joiden Mustikamaan kesäteatteriin Anna Kankilan ja Ronja Louhivuoren ohjaama Koiranäyttely – Kesäillan kiima -esitys rinnasti eläinten rodun jalostuksen ihmisiä esineellistävään luokka-ajatteluun. Suorastaan manifestoivaksi eläinasiassa äityivät Oona Päterin Luonnontieteelliseen museoon Iida Turpeisen Elollisten viittottamalla tiellä tekemä Ordo Naturae – Esitys vallasta ja järjestyksestä sekä Teatteri Avoimissa Ovissa Nobel-kirjailija Olga Tokarczukin tekstiin perustuva ja Hanna Kirjavaisen ohjaama Aja aurasi vainajain luitten yli.
Ehkä kaunein versio ihmisen ja eläinten kohtaamisesta nähtiin Rosa Liksomin romaanin perustuvassa, Mikko Roihan ohjaamassa ja Ella Mettäsen esittämässä Väylässä. Teos oli samalla kertaa vahvan ajankohtainen myös siinä, miten Lapin sodan ajan suomalaiset sotapakolaiset rinnastuvat Ukrainan, Gazan ja muiden kriisialueiden siviileihin sodan jaloissa.
Tällä tiellä ansioitui myös Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen Kansallisteatteriin ohjaama, pysäyttävä Muistopäivä päätyi 1930-luvun vankileirien kautta myös tämän päivän vainottuihin ja paperittomiin siirtolaisiin.
Suoraan Ukrainassa käytävään sotaan viittasivat lähinnä Tuomas Rinta-Panttilan Helsingin Kaupunginteatteriin ohjaama Aleksi Suomesta ja Vuosaaren Tilajakamossa Helsinki98-ryhmän tuottama ukrainalaisen Iryna Serebriakovan näytelmä Miehet päivänvalossa. Tänä vuonna sama ryhmä päätyi Svetlana Aleksijevitšin dokumenttiromaaneihin perustuvassa nyky-Venäjän trilogiassaan jo Tsernobylistä nousee rukous -teokseen.
Dystoopisten metaforien kautta sivilisaation romahtamisen jälkeistä aikaa kommentoivat Q-teatterin taiteellisen johtajan Juho Mantereen Studio Pasilaan ohjaama musikaali Uusi Eden ja jostain arkistokaapin takaosasta löytynyt Heikki Huttu-Hiltusen Teatteri Siperialle ja Kansallisteatterille ohjaama Samuel Beckett -klassikko Leikin loppu.
Emansipatorisessa patriarkaatin kyseenalaistamisessa kunnostautuivat esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa Sini Pesosen Jussi Moilan tekstiin ohjaama Kuningatarnäytelmä, KokoTeatterissa Anna Veijalaisen ohjaaman nähty Sara Stridsbergin Pyörre ja Lillanissa esitetty Saara Turusen Hyenans dagar. Toksisen mieskulttuurin analyysin kautta samaa linnaketta piirittävät Teatteri Jurkan työryhmävetoinen Boris Godunov – Mies kuin unelma, Viiruksen ohjelmistoon palannut Otto Sandqvistin Cowboy försvunnen ja Édouard Louisin kahteen ensimmäiseen romaanin perustuva Jakob Höglundin ohjaama Våldets historia.
Samalla tiellä vertauskuvallisemmin, mutta sitäkin omakielisemmin valtarakenteiden alistusvoimia vastaan rynnivät vuoden ehdottomiin kärkiteoksiin lukeutuneet Sinna Virtasen Arakhne Espoon teatterissa, Pauliina Hulkon AntiG Takomossa sekä Katariina Nummisen ja Milja Sarkolan Q-teatteriin tekemä Opettaja, nyt.
Ihmisen biologisen olemuksen ja yhteiskunnalisen vieraantumisen törmäyksen kuvaamisessa yli muiden oli Minna Lundin Viirukselle ohjaama Diptyk, jonka ultranaturalistinen saattokuoleman käsittely oli omiaan todistamaan, miten vahva ilmaisuväline teatteri on jopa kaikkein torjutuimpien asioiden purkamisessa – ainakin kun käytössä on kunnon osaamisen arsenaali.
Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja.
