Punkkareilla oli tapana saippuoida tai teipata postimerkit. Näin postileimat sai putsattua pois ja postimerkin käytettyä uudelleen, kun punkkarit lähettivät toisilleen kasetteja ja pienlehtiä. Tämä kerrotaan Punkmuseon Tee se itse –näyttelyssä, joka on avoinna huhtikuun loppuun asti.
Punkmuseon tarina alkaa vuoden 2021 marraskuusta. Tuolloin Helsingin keskustakirjasto Oodissa perustettiin Suomen Punkmuseon kannatusyhdistys ry.
”Tärkeä tekijä oli se, että saimme museota pystyttämään muutaman palkkatuetun työntekijän. Niin homma ei ollut vain vapaaehtoisten varassa”, Timo ”Kipi” Kiippa sanoo. Hän on yksi museon perustajista.
Museon ensimmäinen näyttely oli huhtikuussa 2022 Sellon kirjastossa Espoossa. Toinen oli Työväenmuseo Werstaassa Tampereella kesällä 2022.
Kesäkuun 2024 alussa yhdistys avasi Punkmuseon Graniittitaloon Helsingin keskustaan. Museon piti alunperin olla pystyssä vain kesän ajan, mutta koska vuokrasopimusta saatiin jatkettua, se pysyy toiminnassa toistaiseksi.
Tee se itse -näyttelyn lisäksi tiloissa avautui vuoden alussa Pelle Miljoonasta kertova näyttely Pelle 1.000.070.
KUTEN POSTIMERKKESIMERKKI KERTOO, alkuperäiset punkkarit olivat taloudellisesti tiukilla mutta ideoiltaan rikkaita. Tee se itse -näyttely kuvaa punkin eetoksen ydintä, jossa resurssit eivät määritä tekemistä.
Kuka tahansa kolme sointua osaava – tai ei-osaava – voi perustaa bändin. Kuka vain voi julkaista omaa pienlehteään eli zineä.
”Tarvitaan vain sakset, liimaa, paperia ja kopiokone. Lehdet ovat jopa isompi juttu kuin musiikki, koska bänditoiminta vaatii kuitenkin soittimet. Lehden voi tehdä taskurahoilla”, Kiippa sanoo.
Nykyään zinet ovat karanneet nettiin ja toisaalta vähentyneet sen myötä, mutta ennen ne liittyivät vahvasti verkostoitumiseen. Punkkarit postittivat toisilleen zinejä mutta myös kasetteja, levyjä ja kirjeitä.
1970–80-luvuilla levitettiin myös bootlegeja eli luvattomasti julkaistuja äänitteitä ja videoita, jotka sisälsivät useimmiten jonkin yhtyeen julkaisemattomia konsertti- tai studionauhoituksia.
Tarve levittää lehtiä ja musiikkia synnytti distrot eli yksityiset jakelijat. Nämä henkilöt keräävät muilta punkkareilta levyjä ja lehtiä jälleenmyyntiä varten.
He eroavat tukkukaupasta ja postimyynnistä siinä, että heidän motiivinsa eivät ole yksin kaupalliset vaan myös ideologiset. Yksi Suomen vanhimpia distroja on P. Tuotanto. Se on toiminut vuodesta 1979.
NÄYTTELYISSÄ ON ESILLÄ vain pieni osa museon varastoa.
”Lahjoitin itsekin Punkmuseolle kaikki nuoresta asti keräämäni punkesineet, koska en tee niillä mitään kotona pahvilaatikossa”, Kiippa sanoo.
Museostatuksestaan huolimatta punk on edelleen elävä kulttuuri. Kiipan mukaan sen ytimessä ovat humaanius, monimuotoisuus ja tasa-arvo.
”Punk voi hyvin, etenkin musiikissa ja aktivismissa. Aktivismin näkyvimmät muodot ovat ehkä Elokapina ja talonvaltaukset, sillä niissä on mukana punkhenkisiä nuoria. Ja jos Helsingissä haluaa viikonloppuna mennä katsomaan punkbändejä, kohtaa runsaudenpulan.”
Maaliskuun alussa avautui toinen Punkmuseo entisen päiväkodin tiloihin Turkuun. Talo on tarkoitus purkaa syyskuun alussa, mutta sille pyydetään lisäaikaa adressilla.
”Sanomme, että perustimme punkpäiväkodin”, Kiippa naurahtaa.
