Sarjakuvalehdet olivat huippusuosittuja 1900-luvulla. Aku Ankka on pysynyt Suomessa yhtenä luetuimmista aikakauslehdistä vuosikymmenestä toiseen. Sarjakuvafestivaaleilla myydään yhä paljon omakustannelehtiä. 

Monissa suomalaisissa oma- tai pienkustannesarjakuvalehdissä julkaistaan eri tekijöiden sarjakuvia tietystä, usein lehdestä toiseen vaihtuvasta teemasta. Vapaaehtoistyönä ja pienellä budjetilla tehdyt lehdet tarjoavat lukijoilleen viihdettä, tietoa ja samaistumispintoja sekä näkökulmia siihen, mitä kaikkea sarjakuva ja sarjakuvakulttuuri voi olla. 

Pienilevikkiset sarjakuvalehdet eivät yleensä maksa palkkioita tekijöilleen. Lehtien tekemiseen osallistutaan taiteen tekemisen ilosta ja yhteisöllisyyden vuoksi.

Lehden löytää kaupungilta

Kuti-lehti perustettiin vuonna 2006. Lehdessä julkaistaan nykysarjakuvaa sekä artikkeleita populaarikulttuuriin liittyvistä aiheista. Lehteä jaetaan ilmaiseksi esimerkiksi gallerioissa ja kirjastoissa, noin 250 paikassa ympäri Suomen, ja sen voi tilata kotiin. 

”Julkaistaan, mistä tykätään”, kuvaa lehteä pitkäaikainen jäsen Amanda Vähämäki Kutikuti-yhdistyksestä.

Lehdessä julkaistaan sarjakuvia taiteilijoilta ympäri maailman ja noin 40 prosenttia sarjakuvista on ollut suomalaisilta tekijöiltä. Sisältö vaihtelee paljon numerosta riippuen. Kutin päätoimittaja ja avustajakunta vaihtuu lehdestä toiseen, ja esiin pääsevät monenlaiset teokset. 

Ilmaisjakelu on keskeinen osa lehden saavutettavuutta: sarjakuvista ei tarvitse maksaa, ja vaikka paperijulkaisu on omalla tavallaan harvojen saatavilla, viiden tuhannen kappaleen painos on suomalaisessa sarjakuvakentässä suuri. Lehteä voi myös lukea netissä.

Somessa Kuti näkyy Facebookissa ja Instagramissa. Paperilehtien näkyvyys telineissä ei kuitenkaan ole algoritmien tai somealustoihin liittyvien kiistojen armoilla.

Nettisarjakuvien parissa uraa tehnyt H-P Ontto-Panula muistuttaa queerfeministisessä Akkojen horinoita -lehdessään, ettei julkaisu netissä ilmaisilla mutta muiden kontrolloimilla alustoilla ole välttämättä pysyvää. Taide voi joutua sensuurin kohteeksi poliittisten tuulien muuttuessa tai tuotteet voidaan poistaa palveluista jostain muusta, esimerkiksi taloudellisesta syystä. 

”Somejätit algoritmeineen hallitsevat mediaympäristöämme ja muokkaavat tehokkaasti mielipiteitämme. Sen vastapainoa on tehdä itse, pientä ja paikallista”, huomauttaa Reunaehto-lehteä toimittava ja julkaiseva Kaisa Åstrand. 

Sarjakuvalehti luo yhteisön

Lehdet tarjoavat tekijöille yleisöjä ja inspiraatiota. Usein niiden ympärille syntyy myös yhteisöjä, joissa jaetaan kokemuksia työstä ja muusta elämästä. 

Kutia julkaisevaan Kutikuti ry:hyn kuuluu yli 60 suomalaista sarjakuvantekijää. Kutikutilla on lehden lisäksi jaettu työhuone ja yhdistys tarjoaa monenlaista ammatillista tukea jäsenilleen. Viime vuonna Kutikuti järjesti 20-vuotisjuhlansa kunniaksi kaksi isoa taidenäyttelyä. 

Åstrand tekee Reunaehtoa sarjakuvakursseilla ja -tapahtumissa tapaamiensa ihmisten kanssa, ja lehteen voi tarjota sarjakuviaan kuka vain. ”Tämä on minun lehteni, mutta millainen siitä tulee, määräytyy sen mukaan, millaisia sarjakuvia siihen saan”, Åstrand kertoo. 

Takana on jo 20 numeroa, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2020. Joissain lehdissä kaikki tekijät ovat olleet eläkeläisiä naisia, sarjakuvantekijöiden piirissä harvinaista väestöryhmää. ”Olemme marginaalin marginaalissa, mutta ei se haittaa.”

Myös Kutiin voi lähettää sarjakuvia, vaikka lehti on tekijöiden keskuudessa niin suosittu, että harva tarjokkaista pääsee mukaan. “Varsinkin lehtiin, jossa ei ole teemaa, tarjotaan paljon sarjakuvia”, Vähämäki kertoo, mutta kannustaa silti tarjoamaan sarjakuviaan niin sanottuihin open call -numeroihin, joita Kutissa julkaistaan vähintään kerran vuodessa 

”Kutissa julkaistaan hyvin monenlaisia sarjakuvia. Hyvä, jos joku inspiroituu, että ’vau tuollaistakin on’, ja että miten monella tavalla voi tehdä sarjakuvia. Mihin kaikkeen sarjakuva taipuu ja että voi myös itse tehdä sarjakuvia”, Vähämäki kertoo.  

Åstrand on julkaissut kaikki Reunaehtoon saamansa sarjakuvat. Lehden teemat, ”joita jokainen voi tulkita omalla tavallaan”, Åstrand huomauttaa, käsittelevät usein matkailua. Åstrand matkailee junalla, piirtää matkoillaan ja skannaa kuvista tarinoita jälkeenpäin. 

Reunaehto on perinteinen zine siinä mielessä, että Åstrand printtaa lehdet itse kotonaan, ”noin viitisenkymmentä ja tarpeen mukaan” ja myy niitä sarjakuvatapahtumissa. ”Teen tätä sellaisella valtion maksamalla taiteilija-apurahalla, jota eläkkeeksi kutsutaan”, Åstrand vitsailee. ”Aika halpa harrastus tämä on.” 

Reunaehtoa ei voi tilata kotiin, ja lehteä ilmestyy tulevaisuudessa sen verran kuin Åstrandia huvittaa tehdä. Loppuunmyytyjä lehtiä voi lukea Issuu-palvelussa. 

Kutin sen sijaan voi tilata postitse. Tilaukset eivät juuri kata lehden tekemisen painokuluja, mutta Kutikuti ry:n toimintaa tukevat tällä hetkellä Taiteen edistämiskeskus ja Koneen säätiö, ja lehti saa myös mainostuloja. Kutissa mainoksetkin ovat taidetta, järjestön taiteilijat piirtävät ne lehteä varten. 

Pienet lehdet, isot tekijät

Sarjakuvalehtiin piirtävät kokeneet tekijät ja aloittelijat, rakkaudesta lajiin. Reunaehto on ollut monelle ensimmäinen paikka saada sarjakuviaan julki, kertoo Åstrand. Lehteen piirsi viimeisinä vuosinaan myös vuonna 2022 edesmennyt sarjakuvaneuvos, sarjakuvaopettaja Keijo ”Keijjo” Ahlqvist.

Suosittuja pienkustannesarjakuvalehtien aiheita ovat scifi, spefi ja fantasia. Niihin liittyviä sarjakuvia löytää esimerkiksi Kaltsu Kallion pari vuotta julkaisemasta Viima-lehdestä ja Mikael Mäkisen 2018 alkaneesta Kevyt Metallista. Sarjakuvataiteen konkareista molempiin on piirtänyt esimerkiksi Praedor-maailman luoja Petri Hiltunen.

Suomen vanhinta pienkustannesarjakuvalehteä, vuodesta 1981 ilmestynyttä Tampereen sarjakuvaseuran Sarjaria luotsaa sarjakuvista väitellyt kasvatustieteen tohtori P. A. Manninen. Jo yli 120 numeroa julkaistu lehti on ollut monelle tekijälle  ensimmäinen julkaisufoorumi, ja siihen osallistuminen on yhä todellinen vaihtoehto digiajalle: lehteen tarjotut sarjakuvat pitää lähettää paperilla kirjepostissa. Sarjarin viime aikojen teemoja ovat olleet virus, sensuuri, naamiot ja kryptoeläintiede.