Myanmar (ent. Burma) on sotilasjuntan hallitsema, noin 54 miljoonan asukkaan maa Kaakkois-Aasiassa, Bengalinlahden rannalla. Maa on ollut suuren osan itsenäisyytensä ajasta armeijan hallitsema. Noin kymmenen vuotta kestänyt demokraattinen välivaihe päättyi helmikuussa 2021, jolloin armeija kaappasi vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta. Sen myötä maa ajautui syvään kriisiin: talous on romahtanut, sotilashallitus taistelee kapinallisjoukkoja vastaan eri puolilla maata ja miljoonat ihmiset elävät maanpaossa. 

”Kansalaisten oikeuksia riistetään systemaattisesti, ja varsinkin etnisten vähemmistöjen tilanne on vaikea. Yhteydet ovat poikki ympäri maata. Media ja internet ovat tarkan sensuurin alla, ja digivalvonta on keskeinen osa hallituksen politiikkaa”, pohjustaa Myanmarissa toimiva politiikka- ja strategiapäällikkö Maung Aung.

Maaliskuussa Myanmar nousi hetkeksi kansainvälisiin uutisiin, kun maassa tapahtui tuhoisa 7,7 Richterin maanjäristys. Se aiheutti merkittävää lisävahinkoa jo valmiiksi hauraaseen infrastruktuuriin. Valtiollisen median mukaan yhteensä 6 730 mobiiliviestinnän tukiasemaa vaurioitui järistyksessä – tosin vain reilussa viikossa 6000 niistä oli korjattu. 

”Nopea korjaustahti selittyy sillä, että pahimmin kärsineet alueet sijaitsivat Mandalayssa, joka on vahvasti hallinnon kontrollissa, sekä pääkaupunki Nay Pyi Taw’ssa, joka on juntan tukikohta. Operaattoreiden oli näillä alueilla helppo päästä korjaustöihin. Jos järistys olisi iskenyt reuna-alueille, antennit olisivat todennäköisesti jääneet kokonaan korjaamatta”, arvelee Myanmarissa toimiva turvallisuusasiantuntija Adrian Rovel.

Teknologinen vallankumous

Internet tarkoittaa Facebookia Myanmarin valtaväestön ja erityisesti köyhemmän kansanosan keskuudessa. Sovelluksen merkitys korostui varsinkin helmikuun 2021 jälkeen, jolloin kansa nousi protestoimaan sotilasjuntan valtaannousua paitsi kaduille, myös Facebook-seinilleen. Facebookista tuli tärkein – ja useimmille ainoa – tiedonvälityskanava. 

”Siellä jaettiin videoita protesteista ja kerrottiin, missä protesteja tapahtuu. Sitten hallitus tietenkin kielsi Facebookin, joten ihmiset siirtyivät muille kanaville, kuten Signaliin ja Telegramiin”, Rovel kertaa.

Vuosina 2021 ja 2022 sotilashallitus esti pääsyn paitsi Facebookiin, myös WhatsAppiin, verkkosivustoille sekä muille viestintäalustoille. Teleoperaattoreille ja internetpalveluntarjoajille välitettiin luettelot estettävistä verkkosivustoista. Kansa oli kuitenkin jo edistynyt internetin käyttäjinä – moni oli oppinut esimerkiksi lukitsemaan Facebook-tilinsä – ja myös VPN-palvelut oli otettu käyttöön rajoitusten ohittamiseksi. 

”On ollut hienoa nähdä, kuinka ihmiset oppivat käyttämään teknologiaa hyödyksi. Esimerkiksi keväällä 2021 reaaliaikainen Google-kartta näytti mielenosoitusten tarkat sijainnit. Myanmarissa on käynnissä teknologinen vallankumous”, sanoo politiikka- ja strategiapäällikkö Maung Aung.

Vankilaan Facebookin takia

Myanmarin sotilashallinto käy jo neljättä vuotta digitaalista sotaa omaa kansaansa vastaan. Digitaalinen valvonta on yksi tapa kontrolloida tiedonkulkua ja estää kansalaisten mahdollisuus nousta vastarintaan. Käytännössä se tapahtuu rajoittamalla internetin käyttöä, valvomalla sosiaalista mediaa ja sensuroimalla viestintää, jotta kansalaiset eivät voi järjestäytyä tai levittää kriittistä tietoa hallituksesta. 

”Digitaalinen valvonta auttaa hallitusta säilyttämään valta-asemansa”, Maung Aung tähdentää.

Alussa sotilasviranomaiset väittivät muuta. Kansalaiset saivat kuulla propagandaa siitä, kuinka internetkatkokset johtuvat vain siitä, että hallitus haluaa vakauttaa maan poliittista tilannetta ja estää valeuutisten leviämisen – mutta kuten Access Now -raportti vuodelta 2024 osoittaa, katkokset ovat vuosi vuodelta vain pahentuneet. Digitaalinen rautaesirippu kiristyy tukahduttaen kansalaisten oikeuksia ja sananvapautta sekä verkossa että sen ulkopuolella: yhteydet ovat poikki ympäri maata, ja valvonta ja sensuuri on jatkuvaa. 

”Suurin riski on digitaalisen hygienian puute. Maan kaikki neljä puhelinoperaattoria ovat sotilashallinnon hallinnassa. Puhelinten sisältöjä tarkastetaan eri puolilla maata olevilla tarkastuspisteillä. Jos puhelimesta löytyy arkaluonteista materiaalia, siitä voi saada sakot tai jopa joutua vankilaan”, Rovel kertoo. 

Arkaluonteiseksi materiaaliksi riittää yksi vääränlainen, esimerkiksi Myanmarin hallintoa tai maan nykytilaa kritisoiva Facebook-päivitys – tai jopa sellaisen peukuttaminen. Helmikuusta 2021 lähtien yli 1 800 ihmistä on pidätetty internetissä ilmaistun mielipiteen vuoksi. Pidätettyjen nimet julkaistaan päivittäin mediassa, ja keskimäärin yksi ihminen pidätetään päivässä. Todellisuudessa junttaa vastustavien määrä on suurempi.

”Pidättäminen on mielivaltaista ja perustuu satunnaisotantaan. Lopputulos riippuu yksittäisistä poliiseista ja siitä, mitä he löytävät puhelimesta. Helpoimmillaan voi selvitä maksamalla poliisille pienen lahjuksen, mutta jos tulee pidätetyksi, käsitykseni mukaan edessä on vähintään kolme vuotta vankeutta”, Rovel sanoo.

Maassa toimivat kansalais- ja avustusjärjestöt sekä muut demokratian puolustajat yrittävät kohentaa digitaalista hygieniaa valistamalla kansalaisia turvallisista digikäytännöistä. Neuvot ovat yksinkertaiset: salaa tilisi, eliminoi arkaluontoinen materiaali, käytä salattua sähköpostia sekä kahta eri puhelinta. 

”Nämä ovat tärkeimmät toimet, joita yksittäiset ihmiset voivat tehdä turvallisuutensa ja yksityisyytensä eteen. Silloin saattaa olla turvassa. Aktivisteilla on aina kaksi puhelinta: toinen sensitiivisille sisällöille ja toinen sosiaaliseen käyttöön. Vain jälkimmäistä pidetään mukana julkisesti”, Rovel tähdentää.

Yhteydet poikki kotiin

Myanmarista Thaimaahan neljä vuotta sitten paennut 39-vuotias Win Htay Aung on huolissaan 52-vuotiaan isosiskonsa puolesta. Sisko on edelleen Myanmarissa ja liittynyt vastarintaliikkeeseen, joka vastustaa hallituksen digitaalista sotaa ja propagandaa ajamalla ”digitaalista vallankumousta”. Liikkeen jäsenet jakavat netissä tietoa hyödyntämällä sotilasjuntan kieltämiä, anonyymiyden mahdollistamia VPN-palveluja.

”Siskoni on vahva ja rohkea nainen. Tuen hänen toimintaansa lähettämällä hänelle rahaa. Mutta siinä on riskinsä, koska sotilasjuntta hallinnoi pankkijärjestelmää ja voi seurata rahaliikennettä. Siskooni en ole saanut yhteyttä kuukausiin, koska kotikylästä on internetyhteydet poikki”, Win Htay Aung sanoo.

Tilanne kuvastaa hyvin Myanmarin tämänhetkistä digitaalista maisemaa. Jokainen Myanmarin hallinnollinen alue on kokenut vallankaappauksen jälkeen vähintään kaksi viestintä- ja internetkatkosta. Isojakin kaupunkeja on täysin vailla mobiilidatayhteyksiä. Yksi niistä on Sittwen kaupunki, jossa yhteydet ovat olleet poikki lokakuusta 2023 asti. Aiemmassa 200 000 asukkaan kaupungissa on enää muutama tuhat asukasta. Sieltä on kotoisin myös Thaimaahan kahdeksan vuotta sitten laittomasti tullut Htay Htay San, 36.

”Kun kotikaupungissamme alkoivat pommitukset, päätimme lähteä maasta. Minulla on Sittwessä vielä seitsemän serkkua perheineen. En ole saaneet heihin yhteyttä yli vuoteen”, hän suree.

Tietoliikenteen katkeamiseen voi olla monia syitä. Hallitus on saattanut sulkea telekommunikaatioverkot osana ”neljän leikkauksen strategiaansa”, joka tarkoittaa rahoituksen, raaka-aineiden, työvoiman ja tietoliikenteen pysäyttämistä. Toisaalta mobiilitorneja on tuhoutunut myös vastarintaliikkeen sabotaasien takia. Valtion median mukaan vuodesta 2021 alkaen liikkeen jäsenet ovat tuhonneet yli 400 mobiilitornia, joista valtaosaa hallinnoi armeijan omistama Mytel. Vastaavasti monet toimivat tornit ovat vailla virtaa. Tornien generaattorit täytyy tankata, mutta tankkausta hoitava firma ei enää operoi Myanmarissa.

”Erään kollegani sukulaiset, jotka asuvat Länsi-Myanmarissa, joutuvat matkustamaan yli kaksi tuntia lähimpään paikkaan, josta he voivat saada signaalin ja soittaa puhelun. Eikä matka ole helppo: polttoainetta on vaikea löytää ja se on kallista. Matkalla voi olla myös miinakenttiä ja armeijan sotilaita”, Rovel mainitsee.

Vaihtoehtoisia yhteyksiä

Myanmarin konfliktialueilla internet on enemmän kuin viestintäväline, se on elinehto. Armeija ja aseelliset ryhmittymät sekä siviilien muodostamat vastarintaryhmät käyvät taisteluita laajoilla alueilla eri puolilla maata, ja taistelut jakautuvat eri etnisten vähemmistöjen asuttamille alueille. Näillä alueilla ihmisen henki voi riippua siitä, saako hän ajantasaista tietoa ilmapommituksista tai ratsioista. Vaikka hallitus on aktiivisesti rajoittanut kansalaisten tiedonsaantioikeutta ja luonut pelkoa uhkauksilla ja pidätyksillä, ihmiset ovat onnistuneet löytämään vaihtoehtoisia viestintätapoja ja -kanavia.

”Nykyään Telegram on kaikkein käytetyin sovellus. Sitä käyttävät sekä sotilasjuntta että kansalaiset ja aktivistit. Aktivistit jakavat siellä tietoa armeijan ja poliisien liikkeistä sekä ratsioista”, Maung Aung kertoo.  

Internetrajoituksia on pitkään onnistuttu kiertämään virtuaalisten, joko maksullisten tai maksuttomien, VPN-verkkojen avulla. Kesällä 2024 Myanmarin hallitus kuitenkin kehitti oman versionsa Kiinan Suuresta palomuurista. Tammikuussa 2025 esitelty uusi kyberturvallisuuslaki puolestaan esittää, että jatkossa kaikkien VPN-palvelujen tarjoajien täytyisi rekisteröityä Myanmarin viranomaisille, muuten toiminta luetaan laittomaksi. Tämä kaikki vaikuttaa niin siviilien, sairaaloiden kuin virastojenkin toimintaan. 

”Koko Myanmar käyttää VPN-palveluja. Internetin käytöstä tuli entistä vaikeampaa, kun useimmat niistä lakkasivat toimimasta. Expatit kyselevät toisiltaan, mikä VPN kenelläkin toimii”, Rovel kertoo.

Vaikka vallankaappaus sai osan ulkomaisista toimijoista vetäytymään maasta, on Myanmarissa edelleen ”expateja”, kuten kansainvälisten yritysten työntekijöitä, humanitaarisia työntekijöitä kuin opiskelijoita ja diplomaattejakin kutsutaan. Harvat turistit saavat nauttia Myanmarista kuin yksinoikeudella. Yhteydenpidon tarve on kaikille yhteistä, kaikki tarvitsevat VPN:ää. Kielto ei hyödytä ketään, sanoo Muang Aung.

”On ristiriitaista, että hallitus on samaan aikaan yrittänyt estää VPN:n käytön, ja toisaalta pitänyt sen käytössä voidakseen valvoa kansaa ja käyttääkseen Facebookia. Tilanne on järjenvastainen,” hän puuskahtaa.

Yksi ratkaisu on löytynyt yllättävästä suunnasta: Miljardööri Elon Muskin matalan maan kiertoradan satelliittipalvelu Starlink on tarjonnut luotettavan, paikasta riippumattoman ja helposti salattavan yhteyden, joka on palvellut kansalaisia etenkin pitkittyneiden katkosten aikana. Vaikka Starlinkiä ei ole lisensoitu Myanmarissa ja juntta kieltää sen käytön, maassa arvioidaan olevan yli 3 000 toimivaa Starlink-antennia.  

”Starlink on Myanmarissa aivan keskeinen. Se tarjoaa tärkeän työkalun ihan kaikille, tukee vastarinnan toimintaa ja siviilien elinkeinoja, edistää viestintää sekä humanitaarista työtä”, Rovel luettelee.

Palvelu ei kuitenkaan ole ongelmaton. Edullinen, luotettava ja paikasta riippumaton nettiyhteys mahdollistaa paremmat toimintaedellytykset myös kyberrikollisille ja verkkopetoskeskuksille, joissa rikolliset operoivat. Toinen kysymys koskee Starlinkin luotettavuutta pitkällä aikavälillä.

”Musk voi olla oikukas. Jos hän jostain syystä suuttuu Myanmarille, hän voi katkaista yhteydet. Myanmarilla pitäisi olla resilienssiä ja vaihtoehtoisia ratkaisuja tällaista skenaariota varten”, Rovel pohtii. 

Taistelu demokratiasta jatkuu

Sotilasvalta, joka käytännössä pitää hallussaan Myanmarin koko televiestintäsektoria, on osoittautunut yhdeksi maailman pahimmista digitaalisista sortajista. Se vaientaa kriitikoiden ja opposition äänet ja pyrkii tekemään Myanmarista valvontavaltion. Tästä kielii myös tammikuussa 2025 esitelty uusi, toistaiseksi toimeenpanematon kyberturvallisuuslaki. Sotilasjuntan mukaan laki auttaa ehkäisemään kyberrikollisuutta, kun taas asiantuntijoiden mukaan laki keskittyy kansalaisten oikeuksien sortamiseen eikä suojelemiseen. 

Kuten Myanmar Internet Project -hankkeen edustaja Han toteaa yhdysvaltalaisen Voice of American VOA Burmese -kanavan haastattelussa: uusi kyberturvallisuuslaki vahingoittaa ”kybervapautta, digitaalista vapautta ja oikeutta käyttää internetiä, jotka ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia”. Maung Aung on samoilla linjoilla. Hänen näkemyksensä mukaan uusi laki on vain väline sotilashallinnon vallan vahvistamiseksi ja kansan vaientamiseksi. Se antaisi juntalle lisää valtaa estää verkkosivustoja ja valvoa, sensuroida ja rangaista mielipiteen ilmaisusta verkossa. 

”Toisaalta se myös paljastaa juntan epätoivoisen yrityksen säilyttää valtansa kasvavan vastarinnan edessä. Laki on odottanut toteutumistaan jo kaksi vuotta. Se, että se näin nopeasti pannaan toimeen, osoittaa, että hallitus pelkää asemansa puolesta sekä laajenevan vastarintaliikkeen voimaa”, Maung Aung muotoilee.

Myanmarin digitaalinen tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. Vaikka hallitus on parantanut sotilaallisia kykyjään, kasvattanut rivejään tuhansilla sotilailla sekä saanut täyden hallinnan internetistä syrjäyttäen teleoperaattorit ja internetpalveluntarjoajat, kuluneen vuoden aikana myös vastarintaliike on onnistunut panemaan kampoihin. Rovel pitääkin todennäköisenä, että hallitus jatkaa ydinalueiden hallintaa ja periferia-alueet pysyvät sen hallinnan ulkopuolella. Periferiassa satelliittiyhteydet lisääntyvät ja useimpiin kyliin tulee Starlink. Kansalaisten digitaalisten oikeuksien osalta hän ei näe juuri minkäänlaisia valonpilkahduksia horisontissa. 

”Hallitus on vahva ja sitkeä, ja heillä on vahvoja kumppaneita, kuten Kiina ja Venäjä. He ovat jo kehittäneet oman Suuren palomuurinsa, tiukentaneet otettaan digitaalisesta ekosysteemistä ja tehneet VPN-yhteyksistä jollain tasolla laittomia – tosin tilanne on yhä sekava. Uskon, että hallitus tiukentaa valvontaa entisestään.” 

”Taistelu demokratian puolesta jatkuu”, Maung Aung kiteyttää.

Asiantuntijahaastateltavien nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Henkilöiden nimet ja toimipaikat ovat toimituksen tiedossa.