Yhdysvaltalaisen konservatiivikommentaattori Charlie Kirkin murha syyskuun puolivälissä on herättänyt laajaa keskustelua poliittisesta väkivallasta ja noussut puheenaiheeksi myös Suomessa.
Poliittinen väkivalta on lisääntynyt 2020-luvulla, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Niko Pyrhönen. Sen lisäksi väkivallasta käydyn keskustelun politisoituminen on merkittävä käänne, hän sanoo.
”Kirkin murhaa vähättelemättä sen nousu poliittiseen keskiöön ja siitä syntyneet lieveilmiöt sananvapauskeskustelusta poliittisen hallinnon reaktiohin ovat isoja muutoksia”, Pyrhönen summaa.
Kirkin murhalla tehdään politiikkaa niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.
Esimerkiksi Suomessa monet perussuomalaiset nostivat Kirkin murhan näkyvästi esille, vaikka puolueen poliittiset ydinkysymykset ovat melko kaukana siitä, mitä USA:n hallinnossa on meneillään.
”Nämä kysymykset ovat kuitenkin hyvää polttoainetta politiikan tekemiseen”, Pyrhönen sanoo.
Pyrhönen muistuttaa myös medioiden ansaintalogiikan liittyvän ilmiöön. Ne tarvitsevat yleisön huomiota tehdäkseen voittoa liiketoiminnallaan.
Poliittista väkivaltaa on kohdistettu oikeistopoliitikkoihin, ja esimerkiksi Donald Trump on yritetty salamurhata kahdesti. Konservatiivisen oikeiston tahot rebublikaaniedustajia myöten ovat esittäneet, että nimenomaan konservatiivinen poliittinen liike olisi poliittisen väkivallan kohteena.
”Tavallaan on ymmärrettävää, mistä mielikuva nimenomaan oikeistokonservatiiveihin kohdistuvasta väkivallasta on syntynyt. Toisaalta sellaisia poliittisesti väkivallaksi luokiteltavia, matalamman profiilin tapauksia on paljon, joissa kohteena ei ole oikeisto. USA:ssa viranomaisetkin ovat todenneet, että ylivoimaisesti suurimman väkivallan ja terrorin riskin tuottavat äärioikealta johdetut tai organisoidut toimijat”, Pyrhönen sanoo.
Tietoja väkivaltaisesta ääriliikehdinnästä on sittemmin poistettu yhdysvaltalaisten viranomaisten, kuten FBI:n ja CIA:n sivuilta, ilmeisesti poliittisen painostuksen takia.
”Jotain samaa on nähtävissä Suomessa, tosin täysin eri skaalassa. Esimerkiksi Suojelupoliisin tietoiskua väestönvaihtoteorian kytköksiin on virtaviivaistettu ja muotoiltu yksinkertaisempaan muotoon. Tässäkin on mahdollisesti poliittista ohjausta, mutta sen osoittaminen on vaikeaa”, Pyrhönen pohtii.
Usein poliittinen väkivalta ruokkii poliittista väkivaltaa. Pyrhösen mukaan väkivaltaisen eskalaation riski USA:ssa on tällä hetkellä merkittävä. Pelkästään yksittäiset poliittiset väkivallanteot eivät nosta eskalaatioriskiä, vaan myös demokratian ja instituutioiden epävakaus.
Pyrhönen sanoo, että niin kauan kuin demokratia ei ole täysin sortunut tai maa niin sanotussa ”epäonnistuneen valtion” tilassa, poliittisen hallinnon toimijoiden puheenvuorot vaikuttavat väkivallan kierteen syntyyn merkittävästi.
”Tässä mielessä näen merkillepantavana esimerkiksi sen, miten Kirkin vaimon puheenvuoro muistotilaisuudessa erosi muista puhujista. Hän antoi kristinuskon hengessä anteeksi murhaajalle, olkoonkin että Charlie Kirk usein itse tulkitsi kristillistä sanomaa pikemminkin sivilisationaalisena taisteluna. Erika Kirkin puhe erosi merkittävästi esimerkiksi Trumpin puheenvuorosta, jossa hyvin selkeästi vastustettiin anteeksiannon sanomaa ja julistettiin pikemminkin taistelua.”
Pyrhönen sanoo, ettei Trump suoranaisesti kutsunut kuulijakuntaansa tekemään uusia iskuja, mutta ei myöskään pyrkinyt katkaisemaan väkivallan kierrettä mahdollisimman tehokkaasti. Trump pyrki käyttämään vastakkainasettelua hyväkseen ja yhdistämään omaa kannattajakuntaansa yhä tiukemmin yhteen.
