Anna Evilä toivottaa meidät tervetulleeksi Keravan kartanon päärakennuksen edessä. Aiemmin täällä oli baari, jossa oli Evilän mukaan ”muovituolit ja myynnissä vitosen salmaria”. Nykyisestä kesäkahvilasta ei saa salmiakkikossua, vaan vegaanisia ja gluteenittomia tuotteita. Kahvila on osa suurempaa hanketta, Evilän perustamaa Jalotusta. Se on ”kestävän elämän liike, joka auttaa kansalaisia löytämään yltäkylläisen elämän planeetan kantokyvyn rajoissa”.

Olemme saapuneet 1650-luvulla perustetun tilan päärakennukselle syreenien reunustamaa kujaa pitkin. Hiekkatien toisella puolella on yhteisöllinen viljelmä ja lampaiden laidun, toisella puolella entinen navettarakennus, jossa järjestetään tapahtumia.

Annukka Vainio katselee ympärilleen kartanon pihamaalla. Hän on sosiaalipsykologi ja kestävän käyttäytymismuutoksen professori Helsingin yliopistossa ja lähtenyt mukaamme kommentoimaan näkemäänsä tutkijan näkökulmasta.

Vainio opettaa ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa, joka keskittyy ihmiskunnan kohtalonkysymykseen: miten maailman ihmiset voivat muuttaa käyttäytymistään siten, että elämä olisi mahdollista maapallon kantokyvyn rajoissa. Tällä hetkellä näin ei ole, ja varsinkin suomalaiset ylikuluttavat kiihkeään tahtiin.

Maailman ylikulutuspäivää on viime vuosina vietetty heinä–elokuun vaihteessa, mutta jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, maapallon vuotuiset luonnonvarat loppuisivat kesken jo huhtikuussa. 

Tähän Jalotus haluaa tuoda muutosta, Evilä kertoo esitellessään toimintaa kartanon sisällä. ”Jäätävän mielenkiintoista”, Vainio sanoo ja kaivaa esiin muistiinpanovälineet.

89 prosenttia haluaa muutosta

Päärakennuksesta lähdettyämme Evilä johdattaa kierrokselle ympäri tiluksia.

Laitumella lammaslauma lähestyy uteliaana Annukka Vainiota. Hänen tutkimusalansa, kestävä käyttäytymistiede, on tällä hetkellä muotiala, ja OECD:n alkuvuonna julkaisema raportti kehottaa valtioita sisällyttämään sen mukaan kansallisiin ilmastostrategioihin. Niin tärkeää ihmisten kollektiivisen käytöksen muuttaminen on.

”Ilmastonmuutosta pidetään usein luonnontieteellisenä ongelmana, vaikka ilmastokriisi johtuu ihmisen toiminnasta. Silti ihmistieteet joutuvat edelleen ehkä taistelemaan paikastaan, mutta ne tunnustetaan nykyisin yhä paremmin”, hän kertoi videopuhelulla ennen retkeä Keravalle.

Nyt Mustikka-lammas kutittelee hänen kättään, ja Vainio ojentaa Mustikalle pelletin.

”Ihmiset luulevat olevansa yksin omien ilmastoa ja ympäristöä koskevien mielipiteidensä kanssa, vaikka niin ei ole. Sosiaalipsykologiassa tästä käytetään nimeä pluralistinen ignoranssi.”

Mustikka hamuilee lisää herkkuja, mutta pelletit ovat loppuneet. Mustikka kyllästyy ja jatkaa matkaansa laitumella.

”Monet ihmiset halvaantuvat ilmastouhan edessä koska kokevat, että yksilön toimet ovat liian pieniä, jotta niillä olisi mitään merkitystä.” 

Vainion käsi jää lampaan jäljiltä tahmaiseksi, ja hän miettii, mihin kuivaisi sen.

Anna Evilä katsoo Mustikan loittonevaa selkää ja kertoo lampaiden virasta Jalotuksessa. ”Ne ovat maisemanhoitajia.” Ennen kaikkea kotieläimet kuitenkin madaltavat ”tavallisten ihmisten” kynnystä tulla mukaan. Varsinkin lapsiperheet haluavat varata itselleen eläintenhoitovuoroja, ja lampaiden kanssa työskentelyn lomassa moni tutustuu kestävään elämäntapaan.

”Ihminen ei tarvitse edistyksellisen ihmisen identiteettiä voidakseen elää ympäristön kanssa kestävästi”, Evilä sanoo. Iso kuva on tärkeä: mahdollisimman monen tulisi muuttaa käyttäytymistään sen sijaan että muutamat harvat elävät ”täydellisesti”. ”Ihminen saa olla osa-aikavegaani”, hän toteaa.

Tuoreiden tutkimusten mukaan 80–89 prosenttia maailman väestöstä haluaa oman maansa hallituksen ryhtyvän voimakkaampiin ilmastotoimiin. Tämä ei kuitenkaan näy uutisoinnissa, mikä selittää osaltaan, miksi enemmistö ei tiedä olevansa maailmanlaajuinen enemmistö.

Evilän näkee yhteiskunnan olevan murroskohdassa. Elämme ylimenokautta, jolloin elämäntavat ja arvot vaihtuvat hiljalleen. Sosiaalipsykologian sanoin: kansanliikkeet saavat alkunsa pienistä muutoksista arkirutiineissa.

Vainio puolestaan huomauttaa, että myös oikeaa tietoa tarvitaan: moni luulee edelleen, että kuluttajan tärkein ympäristöteko on vähentää ruokahävikkiä ja suosia kotimaisia tuotteita.

Näin ei ole. Tärkeintä olisi vähentää lihansyöntiä.

Saviharkoista pörriäishotelleihin

Punamullatun piharakennuksen seinustalla roikkuu pörriäishotelleja. Jalotus haluaa elvyttää savirakentamisen perinnettä, ja rakennuksessa on pino saviharkkoja, joita kävijät ovat valmistaneet. Lisäksi kartanolla järjestetään muun muassa rikkinäisten esineiden korjaustapahtumia, opetellaan biohiiletystä kotioloissa, viljellään hyötykasveja ja lainataan tavaroita. 

Anna Evilä kertoo, että Jalotus on kehitellyt elämänjalotusmenetelmäksi kutsuttavan opintokokonaisuuden, joka ohjaa kohti kestävää elämää.

Annukka Vainio huomauttaa, että yhteisöllinen toiminta voisi olla vaihtoehto niille, jotka eivät ole päässeet mukaan työelämään. Työikäisen väestön työttömyys on Suomessa yli yhdeksän prosenttia, mikä on Euroopan ennätys. Vapaaehtoistyöllä voisi olla hyviä vaikutuksia ympäristölle ja yhteisölle, ja se voisi tuoda mielekkyyttä yksilön elämään.

Jalotuksen tavoitteena on auttaa 200 000 suomalaista siirtymään kestävämpään elämäntapaan. Lisäksi kansainvälinen Transition Network ja eurooppalainen ECOLISE-verkosto ovat nimittäneet Jalotuksen Suomen yhteystahoksi, joka koordinoi kestävän elämän tekijöiden toimintaa Suomessa. Kestävyys kiinnostaa kaikilla mantereilla.

Törmäys sääntö-Suomeen

Konseptointi. Pilotointi. Jalkauttaminen. Skaalaaminen. Anna Evilä tiputtelee huuliltaan termejä kuin startup-yrityksen toimitusjohtaja. Hänellä on kilpaurheilijatausta, useita tutkintoja ja opintoja niin kestävästä elämästä kuin liikkeenjohdon konsultoinnista. Rahoittajat ovat uskoneet Jalotuksen visioon, ja muun muassa Sitra ja Euroopan unioni ovat rahoittaneet hankkeita. Yksi menestystekijä on verkostomaisuus: Evilän tukena on joukko aktiivisia Jalotus ry:n jäseniä, minkä lisäksi yhteisö tekee yhteistyötä kuntien, järjestöjen, oppilaitosten, yritysten ja ”epävirallisten” tahojen kuten naapurustojen kanssa. Näin toiminta ei ole jäänyt niin sanotusti pienen piirin puuhasteluksi, kuten ekoyhteisöissä saattaa käydä.

”Elokapinan toiminta on erittäin tärkeää. Samalla on tärkeää huomata, että ympäristöaktivismi voi olla myös tätä”, kommentoi Annukka Vainio. 

Amerikkalainen sosiaaliantropologi Alexander Dunlap on analysoinut Voimassa (5–6/2022), että skandinaavisen byrokratian tarkoituksena on valmistaa, että ekologista murrosta ei lopulta panna toimeen, ja entisenlainen ylikuluttava elämätapa voi jatkua entiseen tapaan. Miten sääntö-Suomi suhtautuu Jalotuksen kaltaiseen toimijaan? Onko kollektiivinen käyttäytymismuutos vaikeaa jäykän byrokratiakoneiston vuoksi?

”Ei hallinnon maailmassa nopeita liikkeitä tehdä”, Evilä myöntää ja kertoo osaavansa puhua byrokratian kieltä. ”Omaa anarkismiani on, että tiedän kyllä, miten byrokraattinen maailma toimii, mutta voin näyttää, että ’saan tehtyä tämän nopeammin tällee’”, Evilä lisää. 

Hänellä on ollut oma kamppailunsa Keravan kaupungin kanssa. Vuoden lopulla selviää, voiko Jalotus jatkaa kartanon mailla vai ei. Jalotus aikoo osallistua kartanon ostokilpailutukseen.

Jos tuho tulee sittenkin

Jos – tai kun – ilmastotuho tulee, paikallisyhteisöt voivat silloinkin olla suureksi hyödyksi, arvostettu ilmastoaktivisti David Suzuki on sanonut. Hän katsoo, että ilmastotaistelu on jo hävitty. Poliittisia päätöksiä ei ole tehty, keikahduspisteet on ylitetty ja maapallo on kolmen celsiusasteen lämpenemisuralla. Meret happamoituvat jo, ruoantuotanto on kriisissä ja monet tärkeät planetaariset rajat ylittyivät aikaa sitten. 

Nyt pitää varautua pahimpaan, Suzuki kehottaa. Valtiot eivät kykene suojaamaan kansalaisiaan, joten ihmisten kannattaa kerääntyä paikallisyhteisöihin ja auttaa toisiaan. Näin he voivat paremmin suojautua luonnonmullistusten aikana.

Keravan kartanon yllä leijuu kuitenkin optimismi ja kesäperhosia. Lampaat hakeutuvat varjoon odottelemaan, että lapset tulisivat syöttämään niille voikukanlehtiä aidanraosta. 

Annukka Vainion mukaan julkisesti pitäisi puhua enemmän siitä, miten paljon ilmastotoimia on tehty. Esimerkiksi vuoden 2022 COP-luontokokouksessa maailman valtiot pääsivät sopimukseen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Ne sopivat myös, että 30 prosenttia maa- ja merialueista pitää suojella. EU tavoittelee vihreää siirtymää parhaillaankin ja suurvallaksi noussut Kiina investoi viime vuonna 675 miljardia dollaria puhtaaseen energiateknologiaan.

Ihmiset siis toimivat aktiivisesti ilmastohätätilan pysäyttämiseksi, ja kiirettä pitää, Vainio sanoo. Sekä yhteiskunnan rakenteissa että ruohonjuuritasolla tapahtuu muutoksia kaiken aikaa. ”Ilmastouhan tunne synnyttää myös me-ajattelua, se siis aktivoi ryhmäidentiteettiä”, Annukka Vainio sanoo.

”Maailmanloppua ei ole näköpiirissä.”

Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.