”Työnantaja arvioi, että kaikki nykyiset ryhmäliikuntaohjaajien työsopimukset irtisanotaan. Ryhmäliikuntapalvelut tuotettaisiin jatkossa pääasiassa yhteistyössä yrittäjäkumppaneiden kanssa”, mainittiin lyhyesti suuren kuntosaliketjun henkilökohtaisten kuntovalmentajien eli personal trainerien irtisanomisia käsittelevän sähköpostin lopussa. Kuntovalmentajien irtisanomisten taloudelliset perusteet oli selvitetty viestissä, ryhmäliikunnanohjaajien tilannetta ei perusteltu. 

Työntekijät saivat sähköpostin marraskuisena perjantaina puoli viiden aikaan, sopivasti viikonlopun alla, noin kolme kuukautta ennen ensi vuoden helmikuulle suunniteltuja irtisanomisia. 

Viisi vuotta alalla työskennellyt Livia, joka esiintyy tässä jutussa nimimerkillä, alkoi selvittää asiaa. Yritys ei perustellut irtisanomisuhkaa taloudellisilla syillä, jotka olisi helppo todistaa numeroin todenperäisiksi tai perättömiksi ja sen myötä irtisanomiset laillisiksi tai laittomiksi. Livian monien puheluiden jälkeen yritys vetosi laadullisesti määriteltävään ja siten vaikeammin todennettavaan palvelulupaukseen, ja väitti sen toteutumisessa olevan ongelmia.

Asiakkaat haluavat enemmän tunteja sunnuntaisin, Livialle kerrottiin. Sitä ei mainittu, että työaikalain mukaan työntekijöille pitää maksaa sunnuntaityöstä kaksinkertaista palkkaa, mutta yrittäjille voidaan maksaa se summa, jolla hän suostuu työn tekemään, sillä yrittäjä maksaa palkan itselleen.

Viestin saivat myös 15 vuotta eri työnantajille ryhmäliikuntaa ohjannut Sofia ja 10 vuotta alalla työskennellyt Maija. Hekin haluavat kertoa alan ongelmista julkisesti, mutta salanimillä, koska pelkäävät että heitä kohdellaan huonosti, jos heidät tunnistetaan. 

Alan huonoista työehdoista huolimatta he pitävät liikuntatuntien ohjaamisesta: ihmisten kohtaamisesta, tunnelmasta tunneilla ja itse liikunnasta. 

Livia päätyi alalle harrastuksen kautta ja kouluttautui ammattiin. ”Samalla kun käyn joka tapauksessa jumpassa ja salilla, tajusin, että voin yhtä hyvin vetää tunteja itsekin, ja ohjaajat voivat käyttää ilmaiseksi yrityksen kuntosaleja.”

Suurin osa ryhmäliikuntatuntien ohjaajista työskentelee kuitenkin osa-aikaisesti muun, yleensä jonkin paremmin palkatun, työn ohessa.

”Olen päivätyössäni harmaa asiantuntija. Liikuntatunnin ohjaajana voin olla räiskyvä, oma itseni”, Maija paljastaa. 

Alan työntekijöiden enemmistö on nuoria naisia, tyypillisimmin 20–30-vuotiaita, mutta ”mulla on ollut työkavereina naisia vasta ylioppilaslakin saaneista eläkeläisiin”, Maija kertoo. 

Koska alalla on paljon osa-aikaisia työntekijöitä ja innokkaita nuoria, tekijöitä on löytynyt työehtojen vaihtelevuudesta huolimatta. 

Nuoret eivät tiedä oikeuksiaan, Sofia harmittelee. Hän irtisanoutui itse tänä syksynä.

”Mielelläni jatkaisin, mutta en pysty enää myymään työtäni niin, että minua kohdellaan riippakivenä, ja samalla joku muu rikastuu työlläni. Kun aloitin 20-vuotiaana, 20 euroa tunnilta oli iso raha ja silloin tuntui että se tulee helposti. Kontrasti oli suuri, kun aloitin oman alani asiantuntijatyössä, ja sen myötä minulla yhtäkkiä olikin hyvin ilmastoidut työtilat, työehtosopimus, lomarahat ja laaja terveysvakuutus”, Sofia kertoo. 

Palkatonta ylityötä ja sunnuntailisillä kikkailua

Eniten Liviaa, Maijaa ja Sofiaa harmittaa alan huono palkkaus, johon liittyy myös työsopimuksen puute, toiseksi eniten työntekijöiden kohtelu. Samoja ongelmia käsitteli Pia Karppinen liiketalouden ja juridiikan opinnäytetyössään Yksityisen liikuntapalvelualan villit työehdot – Paikalliset pelisäännöt vai työehtosopimus? jo vuonna 2011. 

Liikunta-alalla ei edelleenkään ole työnantajien ja työntekijöiden liittojen neuvottelemaa työehtosopimusta, jossa sovittaisiin palkoista, erilaisista lisistä ja työn tekemisen ehdoista. Moninaisella ja hajanaisesti järjestäytyneellä alalla ei ole toimialan omaa työnantajaliittoa, ja työntekijätkin voivat kuulua moniin eri ammattiliittoihin.

Toimihenkilöliitto Erto on kuitenkin määritellyt alalle palkkasuositukset. Suosituksia, toisin kuin työsopimusta, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa. 

Tehtävästä ja kokemuksesta riippuen ryhmäliikunnanohjaajien palkkasuositus on noin 30–45 euroa tunnilta. Alalla kuitenkin maksetaan työntekijöille useimmiten 20–30 euroa tunnilta. Maijan mukaan yrityksessä, jossa hän työskentelee, ryhmäliikunnan ohjaamisesta maksetaan enintään 30 euroa tunnilta, eikä mikään kokemus tai osaaminen nosta palkkaa sen yli.

Sofia kertoo saaneensa tätä parempia tuloja vain sellaisilta tunneilta, jotka joku toisen alan yritys on tilannut työntekijöilleen ja maksanut palkan suoraan vetäjälle, vaikka tunnit olisikin järjestetty liikuntakeskuksen tiloissa. 

”Palkoista on vaikea neuvotella. Se on yleensä ota tai jätä”, Livia kertoo.

Alalla on myös paljon palkatonta ylityötä. Jos ryhmäliikuntatunti kestää 60 minuuttia, ohjaajalle maksetaan tunnista. Siitä ajasta, kun ohjaaja valmistelee tuntia tilassa ja vastaa osallistujien kysymyksiin tunnin jälkeen, ei makseta. ”Olemme yrityksen kasvot ulospäin. Monilta saleilta puuttuvat asiakaspalvelijat ja me sitten vastaamme kysymyksiin ja kuuntelemme valituksia”, Sofia huomauttaa.

Tuntipalkka ei siis ole tuntipalkka, vaan tunnin pitämisestä maksettu urakkapalkka, johon sisältyy myös muuna aikana tehtyä työtä. Tunnin suunnittelun lasketaan sisältyväksi ohjatusta tunnista maksettuun palkkaan, millä voidaan kiertää sunnuntaityölisän maksamista. ”Suunnittelua ei lasketa tehdyn samana päivänä, jolloin sunnuntaityöstä ei tuplatakaan koko sunnuntaina pidetyn tunnin palkkaa vaan vain osa siitä”, kertoo Livia alan laskuopista. 

Työstä koituu myös monenlaisia sivukuluja, joista työntekijä vastaa itse. Kuluja tulee esimerkiksi työvaatteista kuten hyvistä kengistä, tekniikasta ja tunnilla käytetyn musiikin oikeuksista. Sofia laskee, että niihin kuluu noin tuhat euroa vuodessa, puolet siitä alalla kouluttautumiseen. Joillakin sivutyönään ryhmäliikuntatunteja pitävillä on ollut ongelmia vähentää kuluja verotuksessa, kun viranomainen onkin tulkinnut toiminnan harrastukseksi. 

Maija ja Livia kaipaavat työehtosopimusta selventämään myös sitä, mikä todella sitoo kumpaakin osapuolta. 

”Et voi lähteä kuukauden päästä viikon lomalle, koska on annettu ymmärtää, että olet sitoutunut tunnille tiettyyn aikaan viikosta koko kevääksi, mutta lain mukaan olisitkin sitoutunut vain kahden viikon päähän tunneille, jotka näkyvät työvuorojärjestelmässä”, Livia selittää. 

”Ja voi olla, että yritys peruu tunnin esimerkiksi jonkun teemapäivän takia, vaikka työntekijöiltä puolestaan odotetaan sitoutumista”, Maija kertoo.   

Hyvinvointipalveluja hyvinvoinnin hinnalla

Liikunta-ala on osa hyvinvointialaa. Hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistäminen motivoivat esimerkiksi Maijaa alalla työskentelemiseen.

Sofian mielestä on irvokasta, että samalla kun alan tarkoituksena on hyvinvoinnin tuottaminen, työntekijöiden hyvinvointiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Hänelle tuli alalla mitta täyteen juuri työntekijöiden kohtelun vuoksi. Sofia kertoo lukuisia esimerkkejä uransa aikana kohtaamistaan ongelmista.

”Ohjaajilla, jotka tekevät fyysisesti vaativaa työtä, ei ole työterveyshuoltoa. Eikä työn aiheuttamia terveysongelmia, kuten liukkaasta lattiasta johtuvia liukastumisia tai rasitusvammoja, seurata tai tilastoida mihinkään. Työntekijän hyvinvointi on hänen omalla vastuullaan, ja samalla nihkeillään sairasloman pitämisestä, jos on esimerkiksi flunssan jälkeen puolikuntoinen. Eihän silloin pitäisi treenata!”

Sofia kertoo myös ohjaajiin kohdistuvista odotuksista: aina pitäisi tehdä täysillä, mutta ei kukaan aina treenaa täysillä. Jos tekee paljon tunteja, tarjotaan todella raskaita viikko-ohjelmia, joissa ei huomioida palautumisen tarvetta. 

”Asiakkaat sitten katsovat näitä, että ohjaajakin treenaa noin paljon, ehkä minunkin pitäisi! Ei pitäisi.”

#Metoo eli seksuaalisesta häirinnästä avoimesti puhuminen ja siihen puuttuminen, ei ole Sofian mukaan alalla vielä kovin pitkällä. Hän kertoo suositun kuntosaliketjun ohjaajasta, joka ”metsästää tunneiltaan nuoria naisia, rakkauspommittaa heitä ensin ja sitten käyttää hyväksi”. Yritykselle on kerrottu työntekijänsä toiminnasta, mutta yritys ei halua irtisanoa häntä, vaan käskee vaikenemaan asiasta yrityksen maineen vuoksi. Naiset sitten varoittavat ohjaajasta toisiaan. 

Yrittäjä maksaa enemmän kuluja

Livian, Sofian ja Maijan saamassa sähköpostissa – jossa ensin varoitetaan, että kaikki todennäköisesti irtisanotaan ja kerrotaan että tulevaisuudessa palvelut ostetaan yrittäjiltä – mainittiin lisäksi, että päivitetyssä suunnitelmassa työnantajan arvion mukaan ”jatkossa olisi tarve myös muutamille työsuhteisille ryhmäliikuntaohjaajille“.

On siis vielä auki, paljonko palveluja tullaan ostamaan yrittäjiltä ja paljonko palkataan työsuhteisiin. 

Työnantajaa sitovat tietyt velvollisuudet, jotka eivät kuitenkaan koske palvelua toiselta yrittäjältä ostavaa yritystä. Lain mukaan työnantajan velvollisuuksia ei pitäisi voida kiertää ostamalla palvelua yrittäjiltä, jos vaaditaan samaa ja samoin ehdoin kuin työntekijältä.  

Jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, lain mukaan kyseessä on työsuhde, vaikka osapuolet eivät sitä sellaiseksi nimittäisikään. Työsuhteen ehtoja ovat, että työstä on tehty sopimus, jonka ei tarvitse olla muodollinen työsopimus, työ tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun, siitä maksetaan korvausta ja työn tekemistä johdetaan sekä valvotaan. Ehtojen toteutumisessa on kuitenkin tulkinnanvaraa. 

Työsuhteen ehtojen toteutumisesta on viime vuosina kiistelty etenkin alustataloudessa. Esimerkiksi Wolt-kuskit todettiin helmikuussa Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa yrittäjiksi, vaikka firmalta oli aiemmin vaadittu työnantajan velvollisuuksien täyttämistä. Suomessa Uberkaan ole kuskiensa työnantaja, mutta Ranskassa, Britanniassa ja Hollannissa oikeudessa on linjattu toisin. 

Yrittäjyyden ja työsuhteessa toimimisen rajan liukuminen onkin osa laajempaa työelämän murrosta, ja työn tekemisen muotojen erot voivat olla pieniä ja tulkinnanvaraisia. 

Livia ja Maija pohtivat, mitä tekevät, jos heitä ei enää haluta työsuhteeseen. Livia ei usko, että kuntosaliyritysten palvelun laatu tulee parantumaan sillä, että ryhmäliikunnan vetäjiä vaaditaan ryhtymään yrittäjiksi. Hän uskoo, että se tulisi vähentämään kuntokeskuksissa tarjottavien ryhmäliikuntatuntien tarjontaa ja siten päinvastoin laskemaan palvelun laatua. 

Ainakin Maija uskoo tekevänsä vähemmän työtunteja, jos joutuu tekemään niitä yrittäjänä eikä työntekijänä. Palkanmaksun ohella työnantajan velvollisuuksiin kuuluu työn sivukuluista kuten eläkemaksuista huolehtiminen sekä työturvallisuus. Yrittäjä, myös yksin toimiva pienyrittäjä, huolehtii itse näistä työnantajan velvollisuuksista. 

Maijalla on jo toiminimi, jota hän käyttää toiseen sivutyöhön, ja hänen olisi helppoa käyttää sitä myös ryhmäliikuntatuntien ohjaamiseen. Hän haluaa kuitenkin pitää yritystoimintansa pienimuotoisena. Kun vuositulo toiminimestä pysyy alle 9010,28 eurossa, ei tarvitse maksaa yrittäjäeläkemaksua 24,10 prosenttia työtulosta. 

”Voisin tehdä sitten vain tunnin viikossa nykyiseen kahteen tai kolmeen tuntiin verrattuna”, Maija laskee. 

Livia uskoo, että juuri tämä YEL-maksun tulorajan alapuolella pysyttely tulee vähentämään monen osa-aikaisen työtunteja, jos he siirtyvät yrittäjiksi. 

Kuka hyötyy kasvusta?

Liikunta-ala on koronakriisin jäljiltä nousussa, ja kasvua sille ennustavat myös yhteiskunnalliset megatrendit. Vanheneva väestö kaipaa ohjattua liikuntaa toimintakykynsä ylläpitämiseksi ja liikunnan, varsinkin ryhmäliikunnan, tiedetään vahvistavan myös mielenterveyttä. 

Kuka kasvusta tulee hyötymään ja millaisten mekanismien kautta? Järjestäytyminen olisi työntekijöiden etu, mutta jos työntekijä on ulkoistettu yrittäjäksi, rakenteellista työmarkkinavaltaa ei vastaavasti ole. Yrittäjät neuvottelevat sopimuksensa keskenään.

”Pienissä yrityksissä, joilla on vain yksi sali, on ehkä helpompi neuvotella työhön liittyvistä eduista”, Maija pohtii.

Sofialla on vinkki varsinkin kokemattomille nuorille, joille tarjotaan kaikenlaisia sopimuksia: ”Luetuta työsopimuksesi aikuisella, jollakin jolla on kokemusta alalta! Jos tuotat jollekulle arvoa, joku sillä rikastuu, ja se voisit olla myös sinä!”

Livian, Maijan ja Sofian ystäväpiirissä haaveillaan salista, jossa työntekijöiden tarpeet otettaisiin kaikin tavoin paremmin huomioon. Itsekö sellainen pitäisi perustaa? Alkuun riittäisi tila, jossa pitää ryhmäliikuntatunteja…

Ala on pirstaloitunut ja moninainen. Uusillekin konsepteille voisi olla tilaa.