Libanonissa eletään talousromahduksen ja sodan jälkeisessä todellisuudessa. Vaikka Israelin kanssa käyty tuhoisa sota päättyi muodollisesti tulitaukoon viime marraskuussa, tilanne on hauras, sillä Israel on rikkonut tulitaukoa satoja kertoja. Libanonin armeija yrittää ylläpitää vakautta erityisesti Etelä-Libanonissa, jossa Israel on iskenyt useisiin kohteisiin.
Jo ennen sotaa talous- ja pankkisektorin romahdus synnytti laajan kansalaisten protestiliikkeen vuonna 2019. Seuraavana vuonna Beirutin satamaräjähdys vaurioitti lähes puolta pääkaupungista. Sähkö- ja polttoainekriisi on jatkunut vuosia. Gazan sodan myötä libanonilainen Hizbollah osallistui taisteluihin palestiinalaisten tukena, mikä johti lopulta täysimittaiseen sotaan Israelia vastaan.
Jad Shahrour työskentelee Beirutissa vuonna 2005 salamurhatun libanonilaisjournalistin mukaan nimetyssä Samir Kassirin säätiössä, joka seuraa ja puolustaa sananvapautta Libanonissa, Palestiinassa, Jordaniassa ja Syyriassa. Shahrourin mukaan talouskriisin jälkeen moni mediatalo on ajautunut taloudellisesti uskontokuntiin perustuvien puolueiden varaan, mikä kaventaa toimituksellista itsenäisyyttä erityisesti vallan väärinkäytöksiä, oikeuslaitoksen kritiikkiä ja aseellisia ryhmiä koskevissa jutuissa.
Myös pakolaisiin ja sateenkaarivähemmistöihin liittyvä julkinen puhe on polarisoitunutta. Silti Libanon erottuu Lähi-idässä maana, jossa poliittinen keskustelu on perinteisesti vilkasta ja moniäänistä. Sitä käydään avoimesti julkisissa tiloissa, ja ajankohtaispuhetta on jopa vaikea välttää vaikkapa taksimatkalla.
Lyne Mneimeh on toinen libanonilaisen The Lawyard -nimisen digitaalisen alustan perustajista. Pääosin Instagramissa toimiva tili alkoi julkaista breaking news -tyylillä lokakuun 2019 protestiliikkeen alkaessa. The Lawyard on vakiintunut yhdeksi Libanonin luotetuimmista faktantarkistajista, ja tilillä on nykyään yli 60 000 seuraajaa. Molemmilla sen perustajilla on lakitausta, mikä antaa toiminnalle uskottavuutta maassa, jossa Mneimehin sanoin jokainen oikeuden päätös kytkeytyy politiikkaan.
Sodan aikana The Lawyardin merkitys korostui, kun disinformaatio ilmaiskuista ja evakuointikäskyistä levisi aktiivisesti niin sosiaalisessa mediassa kuin WhatsApp-ryhmissäkin. Mneimeh evakuoitui Beirutista Libanonin vuoristoon, ja toinen tilin perustajista, Zeinab Halabi, raportoi tuoreimpia uutisia Pariisista asti.
Mutta kuinka tehdä faktantarkistusta rajoitetuin resurssein sodan keskellä?
Mneimehin mukaan prosessi alkaa usein yksinkertaisesti: kysymällä asiasta alueella asuvalta tutulta tai perheenjäseneltä. WhatsApp on tärkein viestintäkanava, ja henkilökohtaisten kontaktien merkitys korostuu erityisesti silloin, kun resursseja kenttätyöhön ei ole. Tiedonkeruussa hyödynnetään monipuolisesti paikallisia ja kansainvälisiä lähteitä, mukaan lukien Israelin armeijan arabiankielisiä tiedotteita. Tavoitteena on yksinkertainen, mutta täsmällinen raportointi, jota voi ymmärtää myös ilman poliittista perehtyneisyyttä.
The Lawyard erottuu muista alustoista saavutettavuudellaan ja tarkkuudellaan. Sisällöt tavoittavat laajasti eri poliittisia ryhmiä Libanonin jakautuneessa yhteiskunnassa osin siksi, että raportointi perustuu pelkkiin faktoihin ja tarkasti valittuun kieleen.
”Sanavalinnat ovat tärkeitä, sillä ne voivat sytyttää reaktion nopeasti,” Mneimeh huomauttaa.
Projektin pitkän aikavälin tavoite on lisätä poliittista tietoisuutta erityisesti nuorten keskuudessa.
Keväällä 2025 monet Libanonin riippumattomat mediat joutuivat uudenlaisen hyökkäyksen kohteeksi, kun MTV-kanavan toimittaja Marcel Ghanem syytti julkisesti Megaphone Newsiä, Daraj Mediaa ja Kulluna Irada -järjestöä ulkomaisesta rahoituksesta, valtion talouden vahingoittamisesta ja kytköksistä “reformistiseen agendaan”. Mainitut tahot kutsuttiin kassaatiotuomioistuimen syyttäjänviraston kuulusteluihin ilman tarkkoja syytekohtia.
Sananvapausjärjestöjen mukaan kyseessä oli osa laajempaa, koordinoitua kampanjaa. Sen tarkoituksena oli vaientaa tahot, jotka vaativat vallanpitäjiä vastuuseen Libanonin finanssikriisistä. Myöhemmin myös Megaphonen Instagram-tili suljettiin tilapäisesti, ilmeisesti koordinoidun ilmiantokampanjan seurauksena.
Vuonna 2017 perustettu digitaalisilla alustoilla toimiva Megaphone News syntyi vastareaktiona Libanonin perinteisen median rajoitteille tavoitteenaan demokratisoida tiedonvälitystä politiikasta, taloudesta ja yhteiskunnallisista jännitteistä. Megaphonen sisältö keskittyy yhteiskunnalliseen analyysiin ja vallan rakenteiden kriittiseen tarkasteluun. Kyse ei ole siitä, mitä tapahtui juuri nyt, vaan siitä, miksi se tapahtui ja mikä rakenteellinen logiikka siihen liittyy, Megaphonen toimitusjohtaja Jean Kassir kiteyttää.
Megaphonen toimitukselle helmikuussa alkanut mustamaalauskampanja ei tullut yllätyksenä, mutta sen järjestelmällisyys ja henkilökohtainen sävy olivat uutta. ”Tällä kertaa hyökkäykset eivät olleet vain lyhyitä reaktioita yksittäisiin uutisiin. Nyt rakennettiin kokonainen narratiivi meitä vastaan ja siihen käytettiin aikaa, rahaa ja näkyvyyttä”, Kassir kertoo. Hänen mielestään se on merkki siitä, että riippumattomat mediat uhkaavat valtaapitäviä.
”Jos emme olisi merkityksellisiä, meihin ei käytettäisi näin paljon resursseja.”
Jean Kassirin mukaan riippumattoman median vastaisessa hyökkäyksessä kyse on syvemmästä taistelusta siitä, kuka saa määritellä todellisuuden. Valtamedian, erityisesti televisiokanavien, roolia vääristellyn tiedon levittäjänä aliarvioidaan.
”Televisio on oligarkian hallussa. Sosiaalinen media sen sijaan on edelleen kilpailtu tila, jossa vastapuhe voi saada sijaa”, sanoo Kassir.
Kevään tapahtumien tavoitteena ei ollut vain hiljentää kritiikkiä vaan kirjoittaa koko talouskriisin tarina uusiksi.
”Suuri osa yleisöstä halutaan eristää riippumattomasta mediasta ja väittää, että talousromahduksen aiheuttivat länsirahoitteiset mediat – ei vuosikymmenten korruptio.”
Kassir pitää ristiriitaisena, että tätä kertomusta levittävät tahot, jotka aiemmin esittivät itsensä länsi- ja reformimyönteisinä.
Sananvapauden tila kutistuu hitaasti – lakien hämäryydessä, oikeusjutuissa, taloudellisessa painostuksessa. Juuri siksi riippumaton media on välttämätön: se ei vain raportoi yhteiskunnasta, vaan taistelee sen avoimuuden puolesta. Journalistien suurin taistelu ei aina tapahdu näyttävästi otsikoissa, vaan estämällä totuuden jäämistä pimentoon.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja väitöskirjatutkija, joka on asunut pitkiä aikoja Libanonissa ja muualla Lähi-idässä. Artikkelin kirjoittamista on tuettu Viestintä ja Kehitys -säätiön matka-avustuksella.
