Suomessa meni viime vuonna ulosottoon yli 524 000 julkisten sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluiden asiakasmaksua, Suomen sosiaali ja terveys ry Sosten selvitys kertoo. Soste on valtakunnallinen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. Ulosottojen määrä on kasvanut noin 83 000:lla vuodesta 2023 ja yli kaksinkertaistunut 2010-luvun ensimmäisiin vuosiin verrattuna. Suurin osa näistä maksuista aiheutuu terveyskeskus- ja sairaalakäynneistä ja laitoshoidosta.
”Monelle työssäkäyvälle noin kolmenkympin terveyskeskusmaksu ei kuulosta välttämättä miltään, mutta pienituloiselle se on iso raha”, sanoo Sosten edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti. ”Moni joutuu valitsemaan peruspalveluiden ja ruoan ostamisen välillä.”
Sosten selvityksen mukaan hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja. Päijät-Hämeessä meni viime vuonna väestöön suhteutettuna lähes viisi kertaa enemmän maksuja ulosottoon kuin Pohjanmaalla ja Lapissa. Erojen syitä ei selvitetty.
Sosten tietojen mukaan osa suomalaisista ei hakeudu tarvitsemaansa hoitoon, koska se on heille liian kallista. Esimerkiksi peruspäivärahalla elävät, takuueläkkeen saajat ja perusturvan kuten toimeentulotuen varassa elävät ovat heikommassa asemassa, etenkin kun monet Orpon hallituksen leikkauksista osuvat samoihin ihmisiin.
Perälahden mukaan monet vähävaraiset ihmiset sinnittelevät vaivojensa kanssa pahimmillaan niin pitkään, että sairaus pahenee, ja ihminen tarvitsee erikoisterveydenhuollon palveluita. Se on sekä yksilölle että yhteiskunnalle kallista. Perälahti muistuttaa myös eriarvoisuudesta työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon asiakkaiden välillä.
”Työterveyden asiakkaana voi päästä erikoislääkärille ilmaiseksi, kun taas perusturvan varassa elävät joutuvat maksamaan käyntinsä itse.”
Syrjäisemmillä alueilla asuvat joutuvat lisäksi mahdollisesti maksamaan Kela-taksin omavastuun hoitoon päästäkseen. Kela-taksin omavastuukatto vuodessa on 300 euroa ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto puolestaan 762 euroa vuodessa. Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia.
Ennen laskun ohjaamista ulosottoon hyvinvointialue voisi myös päättää toisin eli alentaa maksuja tai jättää ne kokonaan perimättä. Lain mukaan hyvinvointialueen on alennettava sosiaali- tai terveydenhuollon maksua tai jätettävä se kokonaan perimättä, jos periminen vaarantaa asiakkaan toimeentulon. Hyvinvointialueilla on velvollisuus kertoa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta, mutta tieto ei tavoita kaikkia. Lisäksi prosessi on monimutkainen.
”Sairastuneet tai hankalassa tilanteessa elävät ihmiset eivät välttämättä jaksa lähettää kaikkia vaadittavia tositteita huojennusta pyytääkseen”, Perälahti sanoo.
Hän myös huomauttaa, että huojennus ei koske tasasuuruisia maksuja, kuten terveyskeskuksen käyntimaksuja, vaan pelkästään tulosidonnaisia maksuja, kuten pitkäaikaista laitoshoitoa tai säännöllistä kotisairaanhoitoa.
Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa pääosin valtiolta, eivätkä aluevaltuutetut voi vaikuttaa näiden määrärahojen suuruuteen. Pieni osa budjeteista katetaan asiakasmaksuilla, joita monet talouskriisissä olevat hyvinvointialueet ovat nostaneet. Aluevaltuustot päättävät asiakasmaksujen tasosta sekä siitä, millä kriteereillä niitä huojennetaan. Joillain alueilla on päätetty, että erityisryhmien, kuten takuueläkkeen tai toimeentulotuen saajat on vapautettu asiakasmaksuista kokonaan.
”Hyvinvointialueiden pitäisi luoda automaattisia huojennuskäytäntöjä, että asiakkaan ei tarvitsisi lähettää erilaisia tositteita. Lisäksi terveyskeskusten lääkärikäynnit pitäisi saada maksutta”, Perälahti sanoo.
