Raakku-biisi julkaistiin vuosi raakkuturman jälkeen. Mistä aiot seuraavaksi olla vuoden myöhässä?
Olen jo kaksi vuotta myöhässä, mitä tulee näkyvyyteni käyttämiseen Gazan kansanmurhasta puhumiseen.
Sen sijaan olen asiasta vääntänyt konservatiivis-uskovaisten läheisteni kanssa ja yrittänyt ymmärtää. En ymmärrä! Se, miten ”valitun kansan” suorittamaa kansanmurhaa katsotaan sormien läpi, on suorastaan saatanallisen kaukana niistä Jeesuksen opeista, joista minulle on luettu iltasatuja.
Raakut olivat valtakunnallinen ykköspuheenaihe. Halusitko hyötyä raakkujen kohtalosta?
Jos olisin halunnut hyötyä siitä, olisin tehnyt kaikkeni julkaistakseni biisin h-hetkellä kohun ollessa vielä otsikoissa.
Olet sanonut, että suomalaisen suurin riesa on sisu. Perustele.
Sisun nimissä hampaat verillä raatamista ja muun muassa tunne-elämän tarpeiden laiminlyömistä on romantisoitu liikaa sillä hinnalla, että patoutunut katkeruus on purkautunut vahingollisin seurauksin ruokkien noidankehää sukupolvelta toiselle.
Ehkä tarunhohtoisen sisun sijaan puhun enemmän typerästä jääräpäisyydestä ja marttyyriudesta, joka valitettavan usein ängetään sisu-käsitteen alle.
Raakut / Jäi renkaidemme alle
Raakut / Lähti paremmille maille
Ja mikään ei palaa ennalleen
Kun kuoli melkein kaikki
Raakut / Ahneutemme alle
Raakut / Lensi simpukoiden taivaaseen
Mikään ei palaa, palaa, palaa
Kun palaa tämä maailma
San. Henrik Illikainen & Mathias Hermansson
