Kuvitus: Antti Kukkonen

Politiikka, YmpäristöKirjoittanut Kukka-Maria Ahokas

Tulevaisuuden EU, minne menet?

Laitaoikeisto voi pyyhkiä vihreät ihanteet pois EU-agendalta – ellei Ursula von der Leyen pistä kampoihin. Asiantuntijat listasivat Euroopan tulevaisuuden trendejä.

Lukuaika: 5 minuuttia

Tulevaisuuden EU, minne menet?

Kuvitus: Antti Kukkonen

Markku Wilenius: ”EU seisoo ja kaatuu vihreän siirtymän mukana”

Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius arvioi, että EU säilyttää asemansa ilmastopolitiikan pioneerina.

Kuva: Markku Wileniuksen kotialbumi.

1. Vihreä siirtymä on EU:n elinehto

EU tuottaa vain kahdeksan prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä ja se on laatinut maailman toistaiseksi kunnianhimoisimman vision päästöjen vähentämiseksi pyrkien johtamaan esimerkin voimalla.

Vielä muutama vuosikymmen sitten vihreää siirtymää pidettiin utopistisena, mutta nyt se on vakavasti sisällytetty kaikkiin Euroopan unionin tavoitteisiin. Poliittiset valtasuhteet europarlamentissa voivat muuttua, mutta pitkän tähtäimen tavoite eli vihreä siirtymä todennäköisesti säilyy, siitä Euroopan komissio pitänee huolen.

EU todennäköisesti säilyttää asemansa ilmastotavoitteiden pioneerina. Globaalisti EU nostaa omaa profiiliaan vihreällä kärjellä, joten se on EU:lle strategisesti todella tärkeä tavoite. EU seisoo ja kaatuu Green Dealin mukana.

Jotta EU voisi tulevaisuudessa säilyttää asemansa, se tarvitsee kuitenkin uudenlaisia yhteistyökumppaneita globaalista etelästä. Globaalin etelän maissa on iso biodiversiteetti ja paljon arvokasta tietotaitoa siitä, miten luonnonvaroja tulee käyttää ja hoitaa. 

2. Viljelysmaat sitomaan hiiltä

Samalla kun hiilipäästöjä pitää vähentää ilmakehästä, vielä tärkeämpää on sitoa hiiltä maahan. Maaperä on merien jälkeen maapallon toiseksi suurin hiilen varasto, mutta teollinen maanviljely päinvastoin päästää hiiltä ilmaan köyhdyttäen maaperää. EU käyttää noin 35 prosenttia budjetistaan maanviljelyn tukemiseen, eli sillä on valtaa ohjata viljelystapoja.

EU:n pitäisi nyt tukea uudistavaa eli regeneratiivista viljelyä. Se tarkoittaa ekosysteemiä kokonaisvaltaisesti elvyttävää viljelytapaa, jossa peltomaa pysyy hyvänä ja sitoo hiiltä, eli maanviljelijä voi toimillaan hillitä ilmastonmuutosta. Esimerkiksi Sveitsissä 80 prosenttia maatiloista tuottaa itse typen, jota ne tarvitsevat lannoitteeksi. Tämä helpottaa myös viljelijän taloushuolia, koska kaikkea tarvittavaa lannoitetta ei tarvitse ostaa.

Uudistavan viljelyn avulla hiiltä saadaan sidottua maahan niin merkittävä määrä, että ilmakehän hiilipitoisuus alkaa laskea. Tämä on parempi keino kuin muut insinöörien laatimat tekniset ratkaisut hiilen sitomiseksi.

3.  EU:n yhtenäisyys ratkaisee

Kaikkialla EU:ssa on nähtävillä, että oikeisto ja konservatiivinen nationalismi ovat nousussa. Se uhkaa rapauttaa EU:n sisäistä yhtenäisyyttä ja ilmastotavoitteita, koska populistien viesti on, että meillä ei ole varaa vihreään ”tulevaisuushullutteluun”.

Moni kansanryhmä on tosiasiassa jäänyt kehityksen kelkasta kilpailuyhteiskunnan kasvun ja hyvinvointivaltion ideologian rapautumisen myötä. Nykymuotoinen talousmalli pääsi vauhtiin jo 40–50 vuotta sitten, ja sillä oli eriarvoistava vaikutus. Samalla melkoinen määrä tuotantoa on siirtynyt pois läntisen maailman sydänalueelta. Sen vuoksi osa kansalaisista vastustaa ilmastotoimia. Esimerkiksi Ranskan politiikassa maanviljelijöillä on merkittävää valtaa ja siellä onkin nähty suuria traktorimarsseja vihreää siirtymää vastaan. Asialla on merkitystä koko EU:lle, koska Ranska on yksi sen perustajamaista.

Kansalaisten myötätunto pysyy ilmastopolitiikan puolella niin kauan kuin he eivät koe, että se kohtelee tiettyä ryhmää epäoikeudenmukaisesti. Keittiöpsykologian termein: se, että kaikilta viedään vähän, ei tunnu niin väärältä, kuin se, että joiltakuilta viedään enemmän kuin muilta.

Näköpiirissä on EU:n alueellista hajaantumista. Onkin mahdollista, että EU erkanee joidenkin vuosikymmenten kuluessa pohjoisen ja eteläisen Euroopan liitoiksi. Keskitetyt mallit yleensä kehittyvät monimutkaisiksi ja johtavat byrokratiaan, joka uhkaa mennä liiallisuuksiin.

Toisaalta Ukrainan sodan luoman kriisin myötä Euroopassa on noussut uudenlaista yhteishenkeä, kun muut EU-maat ovat muun muassa laittaneet Unkaria kuriin. Se on luonut ajatusta siitä, että samassa veneessä ollaan. Venäjälle asetettujen alouspakotteiden myötä EU havahtui, miten fossiiliriippuvaisia olemme Venäjästä, erityisesti sieltä tuotavasta kaasusta ja öljystä.

Markku Wilenius on tulevaisuudentutkimuksen professori Turun yliopistossa ja UNESCOn planetaarisen tulevaisuuden professori. Hän on kuulunut muun muassa Suomen IPCC-työryhmään ja on Rooman klubin jäsen.


Laura Nordström: ”Eurokriisistä opittiin jotakin”

Laitaoikeisto voi muuttaa EU-politiikan suuntaa, Laura Nordström analysoi. 2010-luvun eurokriisin opit on hyvä muistaa.

Kuva: Kerttu Penttilä.

1. Taloudellinen suojaverkko on luotu

Kreikan 2010-luvun velkakriisin hoidossa suurin osa ratkaisuista tehtiin melko epädemokraattisesti eli ulkopuoliset instituutiot määrittelivät lainanhoidon ehdot. Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, komissio ja euromaat laittoivat Kreikalle tiukan talouskuripaketin, joka pakotti sen leikkaamaan julkista talouttaan. Se aiheutti ihmisille taloudellista ahdinkoa ja hätää, mikä ilmiselvästi myöhemmin johti populismin nousuun. On hyvä muistaa, että Kreikan velkapaketti ei siis ollut EU:n varsinaista päätöksentekoa, vaan ulkopuolinen asiantuntijavalta oli suurta.

Kriisitilanteet ajavat EU:n usein ad hoc -toimintaan, jossa polkaistaan kiireesti pystyyn jokin asiantuntijapooli pari viikkoa ennen päätöksiä. Ennen kriisiä olisi tehtävä valmiiksi asiantuntijamalli, jossa on huomioitu eri näkökulmia, jotta päätökset olisivat tasapuolisia ja kansallinen konteksti otettaisiin huomioon. Kreikan tapauksessa näin ei tehty.

Eurokriisin ajoista on kuitenkin jossain määrin opittu. Silloin luotiin muun muassa Euroopan vakausmekanismi, eli nykyisin on olemassa taloudellinen suojaverkko. Mutta vaikka Euroopan talous- ja rahaliiton EMUn mailla on yhteinen valuutta, EU ei silti ole tulonsiirtounioni, eli se ei ole Yhdysvaltain kaltainen liittovaltio, jossa olisi yhteinen verotus ja budjetti, eikä samankaltaista jäsenmaiden välillä tapahtuvaa rahansiirtoa. Näyttää siltä, että Euroopassa ei ole tähän myöskään halukkuutta.

Lue myös: EU:n talouskuriajattelu teki paluun

2. Laitaoikeisto voi nousta avaintehtäviin

Europarlamentin Identiteetti ja demokratia -ryhmää eli ID:tä luonnehditaan kansallismieliseksi ja maahanmuuttovastaiseksi ryhmäksi, joka edustaa niin sanottua laitaoikeistoa, eikä se pidä ilmastoa agendalla.

mainos

Kun ID viime vaaleissa kasvoi, suuret ryhmät alkoivat noudattaa eristämispolitiikkaa, cordon sanitaire -periaatetta. ID:lle ei jaettu mitään puheenjohtajuuksia eikä se voinut saada esimerkiksi raporttimietinnön esittelijän tehtävää. Se on tärkeä tehtävä, sillä se luo yhteistyössä muiden puolueryhmittymien edustajien kanssa parlamentin kannan. Nyt laitaoikeisto on kuitenkin nousussa ympäri Eurooppaa, ja jos ID kasvaa seuraavissa vaaleissa, kuten ennusteet kertovat, voi olla, että se pääsee avainpaikoille, mikäli cordon sanitaire -periaatteesta luovutaan.

Toisaalta on mahdollista, että suurimmat ryhmät keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosiaalidemokraattien johdolla jatkavat aiemmalla, liberaalilla linjalla, joka painottaa ilmastotavoitteita. Yllättäväksi tekijäksi voivat nousta pienistä, yksittäisistä ryhmistä nousevat uudet europarlamentaarikot. Vielä ei tiedetä, mihin he ryhmittyvät vaalien jälkeen.

Ilmasto on EU:n kohtalonkysymys. Niin sanottu Bryssel-efekti ei ole kadonnut. Ursula von der Leyenin jatkokausi olisi ilmastolle hyvä uutinen, koska hänelle ilmasto on tärkeä kysymys, josta hän tuskin tulee luopumaan. Mutta viime vuosina maanviljelijöiden protestit ja äänestäjiltä tulevat paineet ovat saaneet monia poliitikkoja perääntymään ilmastopuheista.

3. Suomi reipastuu EU:ssa

Julkisessa keskustelussa Suomi näyttäytyy usein ajopuuna, jonka täytyy sopeutua ja mukautua globaalipolitiikkaan, jota isommat pelurit tekevät. Suomi on kuitenkin aktiivinen osa globaalia järjestelmää. EU:ssa Suomi voisi vaikuttaa ennakkovalmisteluun aktiivisemmin. Aina uuden kauden alussa EU-komissio laatii viisivuotisohjelman ja vuosittain työohjelman, jolloin jäsenmaalla on paras aika sanoa kantansa.

Sitran mallinnuksessa EU:n päätöksenteko on jaettu viiteen päävaiheeseen: 1) EU:n strateginen suunnittelu ja ohjelmointi, 2) EU-säädösehdotuksen valmistelu, 3) EU-säädösehdotuksen käsittely ja hyväksyminen, 4) EU-säädöksen julkaisu ja 5) EU-säädöksen kansallisten täytäntöönpanoprosessien seuranta. Kolmoskohdassa Suomi on ollut aktiivinen ja muodostanut kannat suhteellisen johdonmukaisesti. Sitä aiemmissa vaiheissa, joissa EU-agenda jo muodostuu, Suomi ei ole niin vahva kuin voisi olla. Hyvä uutinen on, että hallitus teki hiljattain periaatepäätöksen, jonka mukaan Suomi aikoo tulevaisuudessa tehostaa ennakkovaikuttamista. 

Myös kansalaisten pitäisi päästä osallistumaan EU-päätöksentekoon enemmän Suomessa. Nyt EU-politiikka on virkamiesvetoista ja päätökset tehdään hallituksessa. Eduskunnalla pitäisi olla suurempi rooli teorian lisäksi käytännössä.

Viime kädessä kyse on kuitenkin äänestysaktiivisuudesta eli siitä, kuinka moni kansalainen menee jättämään äänestyslipun eurovaalien äänestysuurnaan. 

Laura Nordström tutki tarkastettavana olevassa väitöskirjassaan Kreikan 2010-luvun velkakriisiä. Hän on yksi Sitran EU-päätöksentekoa käsittelevän raportin kirjoittajista ja toiminut poliittisissa tehtävissä vihreiden edustajana sekä Heidi Hautalan ja Pekka Haaviston erityisavustajana.

Artikkelin kirjoittamista on tuettu Eurooppatiedotuksen valtionavustuksella osana ajatus- ja toimintapaja Creaturan EU-hanketta.

Tunne EU-termit

Bryssel-efekti

Ilmiö, jossa Euroopan unionin sisämarkkinoilleen laatima sääntely omaksutaan myös muualla maailmassa.

Europarlamentin ryhmät

Euroopan parlamentin jäsenet toimivat poliittisissa ryhmissä. Jäsenet eivät ole ryhmittyneet kansallisuuden vaan poliittisten kantojen mukaan. Sitoutumattomat jäsenet eivät kuulu mihinkään poliittiseen ryhmään. Tällä hetkellä parlamentissa on seitsemän poliittista ryhmää.

Green Deal

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on paketti, jonka tavoitteena on ohjata EU:ta kohti vihreää siirtymää, jotta EU saavuttaisi ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. 

Hiilensidonta

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii päästövähennyksiä, mutta se ei yksin riitä. Lisäksi hiiltä pitää sitoa pois ilmakehästä. Esimerkiksi metsät ja maaperä ovat luonnollisia hiilinieluja, koska ne varastoivat hiilidioksidia. Hiiltä voidaan sitoa myös teknologian keinon.

EU vähentää päästöjä, mutta ei tarpeeksi nopeasti, vuonna 2021 laadittu arvio osoittaa. Väistyvä komissio ehdottikin viime töikseen uutta tavoitetta: EU-maiden pitäisi vähentää jopa 90 % ilmastopäästöistään vuoteen 2040 mennessä.

Kuva: Antti Kukkonen. Kuvan lähde: Ilmasto-opas / Euroopan ympäristökeskus (2021).