Opetus- ja kulttuuriministeriön alaista taiteen ja kulttuurin rahoitusta leikataan ensi vuonna 17,4 miljoonaa euroa, josta esittävän taiteen, teatterin, tanssin, sirkuksen ja musiikin osuutta leikataan noin 7,9 miljoonalla eurolla.
Teattereihin kohdistuvat leikkaukset vaihtelevat 2,2 ja 17,2 prosentin välillä. Euromääräisesti suurimmat, yli 300 000 euron leikkaukset kohdistuvat Helsingin Kaupunginteatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin, mutta prosentuaalisesti suurimmat leikkaukset osuvat pieniin maakuntateattereihin, joista Keski-Uudenmaan Teatteri menettää rahoituksestaan 17,2 prosenttia.
Rahoituksen vähentäminen aiheuttaa monia muutoksia teattereiden toimintaan, toteaa Lahden kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala, joka on aiemmin toiminut KOM-teatterin johtajana. Maijala kertoo, että pelättyjen leikkausten laajuus on tullut yllätyksenä monelle teatterialan toimijalle.
Maijalan mukaan leikkaukset ovat lyhytnäköisiä, eivätkä niiden todelliset vaikutukset ole selvillä. Esittävän taiteen alalla työskentelee vuosittain vakituisesti 2500 henkilöä, lisäksi alalla työskentelee vuosittain noin 7500 henkilöä freelancer-perusteisesti.
Omaleimaisuus ja laatu uhattuna
Teattereissa suunnitellaan seuraavan vuoden ohjelmistot hyvissä ajoin. Lahdessakin on jo päätetty, mitä esityksiä esitetään, ketkä ovat niissä mukana, millaisia lavasteita tarvitaan ja niin edelleen. Nyt teatterin rahoituksesta aiotaan leikata noin 160 000 euroa. Säästökohteiden löytäminen nopealla aikataululla on vaikeaa. Säästöjä ei voida saada jonkin näyttämön sulkemisella tai esityksiä vähentämällä, koska teatteri saa tuloja juuri esityksistä. Lippujen hintojen korottaminen ei ole Maijalan mukaan mahdollista, koska kuluttajien ostovoima on jo valmiiksi heikentynyt yleisen elinkustannusten nousun myötä. Hallitus on esittänyt myös, että lippujen arvonlisäveroa nostettaisiin ensi vuonna 10 prosentista 14 prosenttiin.
Maijala toteaa, että ajan ja rahan puute voi heijastua laatuun ja pahentaa teattereiden ahdinkoa entisestään. ”Se näkyy laadussa, jos joudutaan lomauttamaan henkilöstöä ja lyhentämään harjoituskausia. Sitten ihmiset käyvät teatterissa vähemmän ja saamme yhä vähemmän tuloja.”
Talousvaikeudet voivat vaikuttaa myös siihen, että teattereissa ei uskalleta ottaa riskejä, jolloin omaleimaisuus vähenee. Maijalan mukaan teattereiden ohjelmistot saattavat yhtenäistyä, koska ihmiset haluavat tietää ennalta, mitä on odotettavissa, jolloin kirjadramatisointien tai elokuviin perustuvien esitysten tekeminen on teattereiden näkökulmasta kannattavaa. ”Niissä ei ole mitään vikaa, mutta kyllä vakavasti otettava sivistysvaltio tarvitsee myös uutta kotimaista näytelmäkirjallisuutta ja korkeasti koulutetut tekijämme uskallusta tehdä ja käsitellä jotain ennennäkemätöntä.”
Ahdingossa ovat laitosteattereiden lisäksi helsinkiläiset keskikokoiset itsenäiset teatterit KOM-teatteri, Ryhmäteatteri ja Q-teatteri. Niiden leikkausprosentin odotettiin ennakolta asettuvan noin kuuteen, mutta päätöksen mukaan niiltä leikataan reilusti yli kymmenes.
Kulttuurin merkitys taloutta laajempi
Maijala sanoo, että valtio- tai virkamiestasolla ei usein ole riittävää käsitystä kulttuurialan toiminnasta. “Joudumme usein selittämään ihan nollasta, mitä tekemisemme on. Tämä on oikeasti oikeaa työtä.”
Maijala on kuullut ihmettelyä siitä, että Lahden kaupunginteatterilla on varaa pitää kuukausipalkkaisia näyttelijöitä. Todellisuudessa uusien näyttelijöiden palkkaaminen jokaiseen produktioon tulisi kalliimmaksi. Mikäli henkilöstöä on vähennettävä, teatterialaan kohdistuvat leikkaukset kohdistuvat laajalti freelancereihin. ”Se tarkoittaa, että freelancer-näyttelijä joutuu kortistoon”, Maijala sanoo.
Teatterin ja taiteen yhteiskunnallinen merkitys ulottuu valtion talousbudjetteja laajemmalle. “Kulttuuri ja teatteri ovat osa sivistysvaltiota, ne ovat itseisarvo sinänsä”, toteaa Maijala, mutta lisää, että alan tukahduttaminen on myös taloudellisesti järjetöntä. “Säästöt valtiontaloudessa tulevat takaisin valtion maksettaviksi erilaisissa tukimaksuissa ja vaikkapa terveydenhuollon kustannuksissa.”
