Kuuden hengen puhekuoro julistaa lavalla pitkän listan ironisia väitteitä, joiden mukaan esimerkiksi Orjuutta ei ollut olemassa, ihmiset eivät tapa itseään työllä, virolaiset osoittavat solidaarisuutta, Viron vuoret ovat korkeita ja virolaiset miehet ovat komeita ja korkeasti koulutettuja ja hyviä sängyssä.
Sama monotoninen litania jatkuu toteamuksilla, että sotaa ei ole Ukrainassa, Sudanissa eikä Palestiinassa ja että kadonneet maailmasta ovat myös naisviha, homo- ja transfobiat sekä rasismi. Samalla kapitalismia ei ole koskaan edes keksitty ja Virossa on vihdoin kunnollinen ja mahtava huvipuisto, jossa myydään maukasta hattaraa.
Näin alkaa Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa esitystaiteen keskus Kanuti Gildi Saalissa koreografi-tanssija-runoilija Sveta Grigorjevan johdolla tehty Sütitjad eli Sytyttäjät.
Kuvatun alkuvaiheen jälkeen esitys muuttuu vinksahtaneeksi cheerleader-shown, TED-talk-presentaation ja kaoottisen rap-keikan yhdistelmäksi. Kaiken keskellä esiintyjien kollektiivi julistautuu ikuisesti kiertäväksi sirkukseksi, joka tarjoaa maailmantuskan lievittämiseksi aitoa kehollisuutta ja parempaa dildotekniikkaa.
”Minulle oli erityisen tärkeä etsiä kollektiivista iloa, jonka löytäminen on koko ajan vaikeampaa tässä maailmassa nousevan fasismin, ilmastonmuutoksen jne. myötä. Yritimme yhdessä miettiä, miten esitys voitaisiin tehdä myös uusliberalistisen toksisen tekopositiivisuuden ulkopuolella”, selittää Grigorjeva.
Mediaatiosta manifestaatioon
Hänen edellinen esitystaideteoksensa oli parituntinen tanssiesitys Tantsud, mille saatel uinuda, unistada, puhata ja vastupanu osutada, joka otsikossaan lupaa tarjota tansseja niin unelmoinnin, lepäämisen kuin vastarinnankin tarpeisiin. Tyylilajiltaan se oli suorastaan meditatiivinen verrattuna tuoreempaan esitykseen, jossa ensemble muun muassa muodostaa kehoillaan kollektivisen klitoriksen, vapauttaa nännejä ja julistaa valmentajakseen Dracanea Dildoneaksi kutsuttavan ruukkupuun.
”Itse asiassa minua häiritsi, että Tantsud otettiin niin hyvin vastaan. Koska minua pidetään jonkinlaisena enfant terriblena, oletan saaneeni kehuja myös siksi, että teos sopi paremmin ideologisesti oikeampaan ’naiseuteen’. Joten tällä kertaa halusin tehdä jotain paljon aggressiivisempaa.”
Kohtauspaikkana Kanuti Gildi Saal
Noin vartin kävelymatkan päässä Suomen-laivojen satamasta sijaitseva Kanuti Gildi Saal on viime vuosina muodostunut paikalliseksi kokeilevan ja kapinoivan esittämisen kotiluolaksi. Sen johtaja Priit Raud on myös joka toinen vuosi Rakveressa järjestettävän kansainvälisen Baltoscandal-festivaalin taiteellinen johtaja.
Viime aikoina Kanutissa on nähty esimerkiksi Hanna Kritten Tangsoon ja Sigrid Savin feministisillä painoilla tämän ajan fitness-kulttuurille irvaileva Cowbody, Helsingissä Baltic Take Over -tapahtumassakin vieraillut Johhan Rosenbergin riipaiseva yksinäisyyskuvaus Traps sekä myös viime helmikuussa Baltic Dance Platform -tapahtumassa Riiassa nähty Netti Nügasen The Myth: Last Day, joka alkaa alastoman artistin kaivautuessa esiin tuhkakasasta ja päättyy veret seisauttavaan punk-konserttiin.
Ohjelmakuraattori Eneli Järs kertoo, että Kanuti Glidi Saal perustettiin vuonna 2001 tuolloin tilaa vailla olleiden tanssitaitelijoiden kanssa. Ajan myötä siitä on tullut muodon suhteen vapaa esittävän nykytaiteen keskus.
”Olemme tila ja foorumi riippumattomille virolaisille ja joskus myös ulkomaisille esiintyville taiteilijoille. Haluamme tehdä myös tuotannollista yhteistyötä sekä nousevien että kokeneiden taiteilijoiden kanssa ja avata heille ovia kansainvälisille näyttämöille.”
Kanuti toimi myös osatuottajana Kiasma-teatterissa viime maaliskuussa nähdyssä väkivaltaisen aseistariisuvassa Maria Metsalun Kulttuur-esityksessä. Järsin mielestä havainto ohjelmiston yhteiskunnallisuudesta pitää paikkansa.
”Mielestäni Viron nykyteatterikenttä on tietyiltä osin hyvinkin poliittinen. Tosin ehkä se oli enemmänkin noin vuosikymmen sitten, kun Teatteri NO99 oli valokeilassa. Mutta uskon, että ainakin Kanutista löytyy taidetta, joka on myös kriittistä ja yhteiskunnallista.”
Grigorjeva puolestaan muistuttaa, että poliittisuus ei tarkoita vain julistamista.
”Minusta poliittisuus tulee jopa enemmän siitä, miten työskentelen, kuin siitä, mitä laitan lavalle. Ajattelen, että voit tehdä vaikka teoksen sodasta, mutta jos kohtelet työkavereitasi kuin paskaa, siinä ei ole mitään järkeä.”
Tärkeää on myös tunnistaa katseen suunta.
”Emme tarvitse niinkään teatteria, joka puhuu siitä, mitä tapahtuu nyt, vaan sellaista, jossa visioidaan toisenlaista ja parempaa tulevaisuutta itsellemme ja koko maailmalle.”
Kanuti Gildi Saalin (Pikk 20, Tallinna) koko ohjelma: www.saal.ee. Sütitjad palaa siellä näyttämölle 28.–29.12. Esityksestä löytyy puhelimeen ladattava englanninkielinen käännös.
