Monet Venäjän hallintoa kritisoineet toisinajattelijat ovat menettäneet henkensä Venäjän väkivaltakoneistossa myös maan rajojen ulkopuolella. Britanniaan paennut entinen Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n agentti Aleksandr ”Saša” Litvinenko kuoli vuonna 2006, kun FSB:n agentit Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun myrkyttivät hänet.
Sašan leski Marina Litvinenko juo aamuteetä Lontoossa tanskalaisvaikutteisessa kahvilassa aamutuimaan keväällä 2024. Skandinaaviseen tyyliin valikoimissa on lohileipiä ja sämpylöissä grahamjauhoja.
Litvinenko jakaa huoleni siitä, ettei Lontoosta niin vain löydä kunnollista ruisleipää.
”Täällä on oikein hyvä venäläinen kauppa”, Litvinenko innostuu. ”Ostan leipäni sieltä.”
Marina Litvinenko on kovin surullinen Venäjän nykytilanteesta. Maa käy sotaa muinaisissa juhlapuheissa rakkaaksi väitettyä Ukrainaa vastaan.
”En enää hämmästy mistään, en edes tästä sodasta. Näen kirkkaasti, miten Kreml on valmistellut tätä vuosikausia”, Litvinenko huokaa.
Venäjän demokratiakehitys romahti ennen kuin se alkoikaan, ja Kreml pelottelee hiljaiseksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavia ihmisiä. Marina Litvinenko ei ole vaiennut, vaan hänestä tuli äänekäs aktivisti, kun hänen miehensä tapettiin.
Tanssia ja KGB:tä
Entisen moskovalaisen tanssinopettajan elämä on ehtinyt mullistua moneen otteeseen. Aikoinaan Marina Litvinenko valmistui ekonomiksi moskovalaisesta huippuyliopisto Gupkinista, joka on toiselta nimeltään Kansallinen öljyn ja kaasun yliopisto. Uran hän loi kuitenkin tanssin ja etenkin sen opettamisen parissa.
Marina ja Saša Litvinenkon avioliiton onnellisessa alkuvaiheessa 1990-luvulla kaikki Venäjällä uskoivat uusien aikojen koittaneen ja Neuvostoliiton iäksi kadonneen. Venäjän presidenttinä oli Boris Jeltsin 1991–1999. Demokratian orastaessa puolueita oli paljon, ja niiden keskuudesta nousi uusia, sittemmin murhattuja, henkilöitä poliittiseen eliittiin.
Uusi vapauden aika oli koittanut.
”Vuonna 1998 puhuttiin ’Uudesta Venäjästä’. Kaikki olivat innoissaan perustamassa firmoja ja tekemässä bisnestä. Sašan työpaikka, vuodesta 1995 FSB:ksi nimetty entinen KGB, ei ollut silloin lainkaan pelottava, niin kuin se nykyään kaikkien mielestä on”, Marina Litvinenko muistelee.
Mutta vanhat järjestelmät eivät olleet täysin romahtaneet. Jeltsinin kausien jälkeen Pietarin kaupungin pormestarin apuri, turvallisuuspalvelu KGB:ssä koulutuksensa saanut pikkuvirkamies Vladimir Putin nousi 1990-luvun lopulla valtion johtoon, koska hän takasi uuden finanssikapitalistisen ajan oligarkeille vaurautta ja turvaa.
Putinin presidenttikausilla vuodesta 1999 tähän päivään maassa eivät kukoista demokratia ja vapaus. Kansaa on pidetty tietämättömänä sekä oman maan että koko maailman tilanteesta erittäin tarkkaan kontrolloidun, propagandaa syöttävän median avulla.
Litvinenko kertoo synkkänä, miten hänen miehensä alkoi penkoa FSB:n luurankoja vuonna 1998, minkä vuoksi tämä jopa pidätettiin muutamaksi kuukaudeksi.
Aleksandr Litvinenkolle alkoi valjeta asioiden todellinen laita.
”Hän huomasi, että organisaatio oli läpeensä korruptoitunut.”
Litvinenko alkoi puhua julkisuudessa Venäjän hallintoa ja FSB:tä vastaan.
”Sašalle oli tullut selväksi, ettei hänen työpaikkansa huolehdi kansan turvallisuudesta”, Marina Litvinenko painottaa vahvasti sanaa ”kansan”. FSB huolehti vain Kremlin turvallisuudesta. Saša tajusi, että rikollisuus kuten ihmiskauppa ja huumeiden salakuljetus rehottivat FSB:n vahvasti edistäessä niitä.
Kun Litvinenko sai tietää olevansa FSB:n tappolistalla, hän pakeni puolisonsa Marinan ja poikansa Anatolin kanssa Venäjältä vuonna 2000.
Litvinenkot kotiutuivat hyvin Lontooseen.
Annan ja Sašan murhat
Vuoden 2006 lokakuussa kaikki muuttui. Marina Litvinenko sai kuulla kamalan uutisen ollessaan miehensä ja poikansa kanssa uimahallissa. Soittaja ei saanut Sašaa kiinni, tämä oli vasta pukeutumassa, joten hän tavoitteli Marinaa ja onnistui.
”’Ne ovat ampuneet Anna Politkovskajan’, kuulin puhelimesta tuttavaltamme. Järkytyin kamalasti, ja seuraava asia mikä mieleeni tuli, oli että ‘miten ihmeessä voin kertoa tämän Sašalle?’ He olivat läheisiä.”
Novaja Gazetan sotareportterin murha järkytti ihmisiä ympäri maailmaa, eikä vähiten uimahallin aulassa seisovaa Aleksandr Litvinenkoa.
”Hän lyyhistyi täysin. Hänen jalkansa pettivät ja hän vajosi lattialle. Saša oli pitkään sanonut Annalle, että hänen pitää lähteä Venäjältä, mutta silti Sašalle tuli olo, että hänen olisi pitänyt kyetä suojelemaan tätä paremmin.”
Politkovskajan murhasta meni vain yhdeksän päivää, kun agentit Lugovoi ja Kovtun yrittivät ensimmäisen kerran myrkyttää Aleksandr Litvinenkon Lontoossa. Juoni ei ensin onnistunut, koska Litvinenko ei juonut teetään.
Salamurhaajat herättivät huomiota Lontoossa, sillä he pyysivät innokkasti hotellinsa henkilökuntaa järjestämään heille naisseuraa. Iltaisin he ryyppäsivät strippiklubilla.
Ajatus hölmöstä murhaajakaksikosta toikkaroimassa Lontoon yössä naurattaa – ja pyydän kiireesti anteeksi. ”Ei, ei, älä!”, Marina Litvinenko estelee anteeksipyyntöäni. ”Meidän täytyy nauraa. Sašakin olisi nauranut, hän oli aina niin hauska. En halua, että FSB:n Lugovoihin suhtaudutaan peläten kuin jotain suurta miestä, niin kuin hän itse haluaisi, vaan hän on naurettava ja säälittävä.”
Ukraina yhdistää
FSB:n murhattua Sašan, Marina Litvinenkosta tuli ihmisoikeusaktivisti ja Kremlin raju arvostelija. Anatoli keskittyi koulunkäyntiin ja sittemmin yliopisto-opintoihinsa.
Marina Litvinenko yritti yli vuosikymmenen ajan saada eri oikeuslaitoksissa Sašalle postuumisti oikeutta. Vuonna 2021 onnisti, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi lausuntonsa murhasta. Sen mukaan siitä voi syyttää Venäjän valtion johtoa.
Litvinenko on ottanut asiakseen pitää yllä miehensä muistoa, koska se kertoo yhden ihmisen kuolemaa isompaa tarinaa Kremlin vaarallisuudesta ja Venäjän valtapolitiikan epäoikeudenmukaisuudesta. Sellaista on myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, mitä vastaan Marina Litvinenko protestoi aktiivisesti.
”Minulla on paljon ukrainalaisia ystäviä.”
Hänen kaveripiirissään on myös paljon vaikutusvaltaisia venäläisiä toisinajattelijoita, joiden kesken vahva oppositiohenki elää.
Litvinenko on kauhuissaan siitä, miten Venäjä kaappaa lapsia Ukrainasta. Hänen uzbekistanilaissyntyinen myös Lontoossa asuva ystävänsä Šahida Tulaganova on tehnyt aiheesta dokumenttielokuvan, ja Litvinenko toivoo, että sitä esitettäisiin ympäri maailmaa.
Litvinenko lähettää suomalaisille terveisiä.
”Minä olen hyvin ylpeä Suomesta. Suomalaiset ovat yrittäneet olla väleissä Venäjän valtiojohdon kanssa, mutta nykyisen johdon kanssa on vaikea olla missään väleissä. Suomi tukee hienosti Ukrainaa, ja se on tärkeää. Kun maat tukevat toinen toisiaan, ne eivät ole koskaan yksin.”
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Kaukasusta sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
