Monessa somessa voi jakaa kuvia, tekstejä ja videoita, mutta mistä löytää rakentavaa keskustelua ja samanhenkisiä ihmisiä? Alun perin verkkopelaajien yhteydenpitokanavaksi kehitetty Discord kokoaa yhteen eri tahojen ylläpitämiä palvelimia, jotka on yleensä perustettu keskustelufoorumien tavoin tietyn teeman ympärille.
Esimerkiksi Tyhjän arkin retkikunnassa keskustellaan kirjoittamisesta ja Sarjiselämä-palvelimella oma- ja pienkustannesarjakuvien tekemisestä. Palvelinten ylläpitäjiin kuuluvat Sarjiselämän Nika Kiiskilä ja Tyhjän arkin retkikunnan Minna Keinänen paljastavat, että käytännössä Discord on aina auki, kun tietokonekin on. Muita someja he käyttävät vähemmän.
“Seuraan keskusteluja päivän mittaan ja osallistun välillä itsekin. Se on sellaista hiljaista sosiaalisuutta, joka on koko ajan läsnä taustalla arjessa. Palvelin on kuin kirjasto, jonne voi tulla hengaamaan, olla yhtä aikaa rauhassa ja yhdessä muiden kanssa”, Keinänen kertoo.
Kiiskilän mukaan Sarjiselämä toimii kuin työpaikan kahvihuone: “Luova työ on usein yksinäistä. On hienoa huomata, että muut painiskelevat samojen kysymysten kanssa. Yhteisöstä saa vertaistukea.”
Palvelimet on yleensä jaettu vielä tarkemmin aiheiden mukaan eri kanaviin, joille voi jakaa tekstiä, kuvia ja videoita. Toisin kuin julkisessa somessa, sisällön näkevät vain palvelimelle liittyneet.
Kiiskilän mukaan muilla sosiaalisen median alustoilla ei saa palautetta, joka on luovan työn tekijälle tärkeää. “Käytän muuta somea mainosalustana, jonne jätän kuvia siitä, mitä olen tehnyt, mutta kuvavirta menee niin nopeasti ohi, ettei kunnon keskustelua synny.”
Mukaan oman mielen mukaan
Keinänen ja Kiiskilä korostavat, että palvelimen virtuaaliyhteisöön voi osallistua niin tiiviisti kuin itse haluaa.
“Jotkut toivottavat aamulla hyvää huomenta ja pitävät keskusteluja käynnissä. Ja sitten on niitä, jotka tulevat kerran vuodessa kertomaan mitä ovat tehneet. Molemmat ovat yhtä tervetulleita. Täällä ei tarvitse suorittaa tai tuottaa sisältöä ollakseen mukana. Miitteihinkin voi tulla, vaikkei olisi osallistunut keskusteluihin kanavalla”, Keinänen kertoo.
Myöskään harrastuneisuuden tai ammattilaisuuden tasoa ei valvota. Tyhjän arkin retkikuntaan kuuluu kirjoittamisen harrastajia, kirjailijoita ja pelkästään lukijoitakin, Sarjiselämään tekijöitä monenlaisista taustoista.
“Kuka tahansa, joka tekee sarjakuvaa, on sarjakuvantekijä, teki sitä sitten pöytälaatikkoon tai isolle kustantajalle”, Kiiskilä painottaa. Sarjiselämä on kuitenkin ikärajattu: “Koska monet sarjakuvat käsittelevät rankkojakin juttuja, olemme päättäneet pitää serverin suunnattuna yli 16-vuotiaille, mutta muuten kaikki ovat tervetulleita.”
Sarjiselämään ja Tyhjän arkin retkikuntaan otetaan uusia jäseniä. Tammikuussa 2024 Tyhjän arkin retkikunnassa oli alle 100 jäsentä ja Sarjiselämässä alle 200. Aktiivisia keskustelijoita on vähemmän, noin 10–20 prosenttia jäsenistä.
Discordin haulla löytää vain julkiset palvelimet, joille on liittynyt yli 2000 jäsentä. Linkkejä palvelimille jaetaan julkisesti netissä ja muiden somepalvelujen puolijulkisissa tai suljetuissa ryhmissä. Esimerkiksi Sarjiselämästä on jaettu tietoa sarjakuviin liittyvissä Facebook-ryhmissä. Tyhjän arkin retkikuntaan pääsee perustajansa Taru Luojolan nettisivuilta, joskin ylläpitäjät hyväksyvät tulijat yksitellen.
Kaikki palvelimet eivät ole julkisia, vaan mukaan on voitu kutsua vain tietty harrastajaporukka. Kiiskilä kertoo, että suurin osa palvelimista, joille hän kuuluu, on suljettujen peliporukoiden palvelimia.
Tapaamisia livenä ja äänikanavalla
Virtuaalinen yhteisöllisyys on muutakin kuin chat-keskusteluja. Vaikka Discordissa keskustellaan usein nimimerkkien takaa ja monilla kanavilla käyttäjät voivat halutessaan pysyä anonyymeinä, ovat Keinänen ja Kiiskilä tutustuneet virtuaalisesti tapaamiinsa ihmisiin myös kasvokkain. Molemmilla kanavilla on ollut kanavamiittejä eli livetapaamisia usein jonkun tapahtuman kuten messujen yhteydessä.
“Usein miitti tarkoittaa sitä, että tapahtumassa nähdään johonkin tiettyyn kellonaikaan ja mennään yhdessä syömään. Lisäksi on järjestetty esimerkiksi lukubileitä, joissa kokoonnutaan jonkun kotiin lukemaan yhdessä”, Keinänen kertoo.
Anonyymiys voi säilyä kasvokkainkin. “Jotkut esittäytyvät nimimerkillä, jotkut omalla nimellä. Se on jäänne niiltä ajoilta, kun netissä oltiin vähemmän omalla nimellä. Itselläni on sama nimimerkki, jota olen käyttänyt 2000-luvun alkupuolelta”, hän jatkaa.
Sarjiselämässä on joka tiistai klo 18 alkaen piirtojamit eli äänikanavalla ryhmäpuhelu, johon kanavalaiset voivat liittyä keskustelemaan ja piirtää samalla. Keskustelu poukkoilee kuvien tekemisen tekniikasta arjen kuulumisiin.
“Niissä keskustellaan henkilökohtaisitakin aiheista. Silloin tutustuu syvällisemmin ihmisiin”, Nika Kiiskilä kertoo.
Kirjoittaja on liittynyt molemmille palvelimille ja vierailee satunnaisesti Sarjiselämän piirtojameissa.
