Jaana Kivi poseeraa kahden täyden kirjahyllyn välissä ja katsoo kameraan

Kirjallisuus, MediaKirjoittanut Mika PekkolaKuvat Anton Hämäläinen

Jaana Kiven esikoisromaani peilaa dystopiavisioillaan sosiaalisen median määrittämää arkeamme

Kahdessakymmenessä vuodessa yhteisöllistävästä teknologiasta on muodostunut digitaalinen häkki.

Lukuaika: 3 minuuttia

Jaana Kiven esikoisromaani peilaa dystopiavisioillaan sosiaalisen median määrittämää arkeamme

”Olemme ajaneet itsemme vankilaan. Tarkkailemme sosiaalisessa mediassa itseämme ja toisiamme. Esitämme elävämme tavalla, jota pidetään haluttavana. Meistä on tullut osa valtakoneistoa, ja olemme alistuneet asetelmaan omasta tahdostamme.”

Näin väittää kirjailija ja kuvataiteilija Jaana Kivi, jonka esikoisromaani Pimeä kaiku (Docendo 2023) kertoo dystooppisen tarinan huipputeknologisesta Alfan yhteiskunnasta. Alfan maailma on vahvasti hierarkkinen, ja sen asukkaat jakautuvat eri yhteiskuntaluokkiin: yläluokkaisiin tähtiin, keskiluokkaisiin kettuihin sekä alaluokkaisiin sossuihin, puhdistajiin ja kierrättäjiin. Hierarkian huipulla ovat taivaalla leijuvassa lasikuutiossa asuvat tähdet, joiden elämää muut seuraavat ja kommentoivat kaikkialla läsnä olevilta näyttöruuduilta. Yksityisyyttä Alfassa ei ole, ja kaikki näytetään – tunnustuksen, suosion ja tykkäysten toivossa.

”Ryhdyin kirjoittamaan Pimeää kaikua dystopiana”, Kivi kertoo. ”Vähitellen minulle kuitenkin valkeni, että teos on itse asiassa hyvin realistinen. Meillä on hirveitä paineita toimia oikein ja sopeutua normeihin. Haemme jatkuvasti sosiaalista, henkistä ja lihallista tunnustusta.”

Kivi kuvaa romaanissaan sen päähenkilöiden Janen ja Myrskyn sopeutumispyrkimyksiä, jotka lopulta kariutuvat Alfan yhteiskuntaa ylläpitävän teknologisen järjestelmän häiriöihin. Jane ja Myrsky alkavat kokea vääränlaisia tunteita, ja kiillotetun julkisivun takaa piirtyy esiin kätkettyjä ristiriitoja. Toisenlainen elämä tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä ihmisten itse ylläpitämä valvonta ulottuu kaikkialle: työhön ja vapaa-aikaan, syömiseen, nukkumiseen, seurusteluun ja seksiin.

Elämää teknologisessa dystopiassa 

Alfan yhteiskunnan pakotettu positiivisuus, psykotekniset apuvälineet, valvonta ja hierarkkisuus tuovat mieleen Aldous Huxleyn klassikkoromaanin Uljas uusi maailma, jossa valtaapitävät hallitsevat alamaisiaan teknologisen manipulaation avulla. Pimeän kaiun voikin ajatella olevan päivitetty versio Huxleyn dystopiasta. Aivan kuten Huxley, Kivi hyödyntää science fictionin ilmaisukeinoja yhteiskuntafilosofisessa satiirissa. Toisaalta Kivi painottaa Huxley’ta vahvemmin ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta niin hallinnan kuin myös vapautumisen välineinä.

”Halusin leikitellä ajatuksella siitä, kuinka lähellä Alfa on toteutumistaan”, Kivi sanoo. ”Ajattelemme lakkaamatta, millaista somesisältöä elämämme tapahtumista voisi luoda. Kokemustemme päällä on ylimääräinen esittämisen kerros, johon varsinkin nuorempi sukupolvi keskittyy lähes automaattisesti. Skannaamme jatkuvasti sitä, miltä näytämme ulospäin.” 

Kivi katsoi romaaninsa taustatyötä tehdessään runsaasti Love Islandin kaltaisia reality-sarjoja, josta mukaan tarttui myös Alfan yhteiskunnan nimi. Suhteisiin keskittyvässä reality-viihteessä käsitellään ihmisyyden herkkää ydintä, rakkautta, mutta sen esittämä käsitys rakkaudesta on hierarkioiden ja rankkaamisen läpäisemä.

”Reality-sarjat kuvaavat alfa-markkinoita”, Kivi toteaa. ”Niissä etsitään täydellistä illuusiota. Kun alfa-ihmiset löytävät toisensa, täydellinen liha kohtaa täydellisen lihan.” 

Jaana Kivi istuu tuolilla ja nojaa käsillään tuolin selkänojaan.

Deittimarkkinapuhe on levinnyt Kiven mukaan Tinderin kaltaisista sovelluksista ja reality-viihteestä jokapäiväiseen elämään. 

”Ihmiset puhuvat toisistaan deittimarkkinoiden käsittein: ’Ai, sä olet beta-jätkä.’ Hierarkisoinnista on tullut osa arkista kielenkäyttöä. Yhteyden etsimisen sijaan keskitytään luokittelemaan ja rankkaamaan potentiaalisia kumppaneita.”

Pimeässä kaiussa luokittelu on lakkaamatonta ja armotonta. Alfalaiset oppivat tähtien elämää seuraamalla ja kommentoimalla, millaisia heidän tulee olla voidakseen saada tunnustusta. Virheistä rangaistaan sosiaalisen aseman menetyksellä.

”Hierarkisointi perustuu sekä Alfassa että omassa yhteiskunnassamme luokkarakenteisiin”, Kivi toteaa. ”Ihmiset on lokeroitu luokkiinsa, ja heidän tulee käyttäytyä ja näyttäytyä luokka-asemansa mukaisesti. Sosiaalinen media kärjistää ja paljastaa luokkapiirteitä.” 

Algoritmit viimeistelevät ihmisten itse alulle paneman vallankäytön syöttämällä heille koukuttavaa sisältöä: söpöjä eläinvideoita, huumoria, menestyneitä ihmisiä ja seksiä. Verkon viihdesisältö toimii eräänlaisena korvikenautintona silloin kun parempaa nautintoa ei ole saatavilla. Kivi luonnehtiikin viihdettä uupuneiden ihmisen pakopaikaksi. 

”En halua moralisoida tai paheksua viihdettä, sillä se antaa ihmisille mahdollisuuden panna aivonsa narikkaan ja vain olla. Alfassa sitä käytetään kuitenkin vallankäytön tarpeisiin. Yhteiskunta tarjoaa ihmisille viihdettä, jotta he pysyisivät tyytyväisinä ja järjestelmä säilyttäisi tasapainonsa. Alfa on syntynyt, koska ihmiset on ajettu loppuun.” 

Nyky-yhteiskunnassa uupumusta tuottavat etenkin työelämän vaatimukset, toimeentulo-ongelmat sekä menestyksen ja tunnustuksen tavoittelu. Ihmisistä on tullut yrittäjä-yksilöitä, joiden tehtävänä on kilpailla toisiaan vastaan, sen sijaan, että he pyrkisivät yhdessä rakentamaan yhteiskuntaa, jossa ei tarvitsisi käydä jatkuvaa selviytymiskamppailua.

”Meistä on tullut sekä tuotteita että tuotteistajia”, Kivi toteaa. ”Brändäämme itseämme, lapsiamme, perheitämme ja koko elämäämme. Some ja viihde pursuavat tuotteistettua sisältöä. Rakennamme jopa parisuhteitamme ajatellen sitä, millaisen vaikutelman annamme muille.”

Säröjä valtarakenteissa

Antti Kuronen istuu pakettiauton sivuoven kynnyksellä ja pitää kameraa kädessään
MAINOS: Voima 1/2024 on media-teemanumero. Jos pidät lukemastasi, harkitsethan lehden vuositilausta (39€) tai irtonumeron ostamista (4,90€).

Ajauduttuaan konfliktiin Alfan valtakoneiston kanssa Pimeän kaiun Janen ja Myrskyn sosiaalinen asema romahtaa. Onnekseen he löytävät kapinallisten yhteisön, jossa hierarkioiden ja hallinnan sijaan arvostetaan hoivaa ja inhimillistä yhteyttä. Irtautuminen teknologisesta vallankäytöstä avaa heille mahdollisuuden olla läsnä, kokea empatiaa ja opetella elämän perustavan epävarmuuden hyväksymistä.

Teknologiakritiikistään huolimatta Kivi ei tunnustaudu luddiitiksi. Hän kokee, että teknologiaa voitaisiin hyödyntää myös toisenlaisilla tavoilla.

”Sosiaalinen media voi antaa äänen ihmisille, joilla sitä ei ole. Itse olen kuvataiteilija, ja voin julkaista somessa sisältöä omaehtoisesti. Toivon, että kykenemme kehittämään tulevaisuudessa tervehenkisemmän sosiaalisen median alustan, jonka toimintaa eivät määritä teknologiajättien vaan ihmisten tarpeet.” 

Pimeä kaiku päättyy synkistä näkymistään huolimatta kapinallisen toiveikkaasti. Yksilöiden eristyneisyyden ja teknologisen hallinnan murtuessa maailma näyttäytyy avoimena ja muutoksille alttiina.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

”Alfan järjestelmä on pohjimmiltaan mahdoton, ja on vain ajan kysymys, milloin se romahtaa”, Kivi toteaa. ”Sama pätee nykyisiin valtarakenteisiin. Muutos on mahdollinen, mikäli kykenemme kuvittelemaan vallitsevan järjestelmän tilalle toisenlaisen maailman.”



  • 15.2.2024
  • Kirjoittanut Mika Pekkola
  • Kuvat Anton Hämäläinen