Yksi kiinnostavimpia nykyajan elokuvaohjaajia on Istanbulissa vuonna 1975 syntynyt turkkilaissaksalainen Asli Özge, joka vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa 2024. Özge on asunut Berliinissä hieman yli 20 vuoden ajan. Turkkilainen tausta ja vahva kiintymys nykyiseen kotikaupunkiin Berliiniin tekevät hänestä sellaisen ohjaajan kuin hän on: osaksi ulkopuolisen tarkkailijan, osaksi toimijan – ihmisen, joka kykenee tuomaan elokuvaansa paljon myötätuntoa silloinkin, kun tarinan keskiössä on mitä vastenmielisin hahmo.
Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelussa Özgekin vastasi kaikilta festareiden päävierailta kysyttävään festareiden perustajagurun Peter von Baghin aikoinaan keksimään kysymykseen ”mikä on ensimmäinen näkemäsi elokuva”.
Asli Özge muisti sen olleen arabiankielinen eroottinen draama, jonka kuusivuotias Asli koki olevan kielletty häneltä. Elokuvan tunnelma oli hänestä outo.
ÖZGEN PERHEESSÄ EI ole elokuvantekijöitä, siksi hänen uravalintaansa on pidetty jopa yllättävänä. Yllättävää sen sijaan ei ollut hänen muuttonsa Saksaan.
”Turkki on poliittisesti ja taloudellisesti hankala maa. Jo teini-ikäisinä kaikki kaverinikin unelmoivat pois muuttamisesta.”
Muuttaminen ja muutokset ovat Özgen elokuvien keskeisiä teemoja. Nykymaailma muuttuu poliittisesti ja teknologisesti kovaa vauhtia kaikkialla, Suomessakin. Siksi Özgen elokuvat avautuvat erittäin hyvin suomalaisellekin katsojalle, ja toivottavasti niitä nähdään Suomessa lisää. Suoratoistopalveluista kuten Mubista ja Netflixistä niitä välillä löytyy.
”Kerron elokuvissani siitä, miten demokratia voi kadota todella nopeasti.”
Onneksi Özge tietää vastalääkkeen diktatuurien leviämiseen.
”Ihmisten pitäisi pystyä elämään yhdessä ja olla solidaarisia toisilleen.”
Berliinissäkin hän seuraa Turkin mediaa ahkerasti. Hän tunnustaa, että häntä kiinnostavat paljon julkkiskohut. “Ihmisiin, naisiin ja miehiin, suhtaudutaan niin eri tavoin varsinkin Turkissa”, Özge kertoo Lapin auringossa.
Hiljattain Turkkia ravisteli skandaali, jossa televisiosta tuttu naistoimittaja kuoli yöllä julkkismiehen luona mystisissä olosuhteissa. Oliko seksiä, lehdet eivät tiedä. Mutta mies ei soittanut naiselle ambulanssia, ei mitään apua.
”Miehestä lehdet kirjoittivat, että voi raukkaa, kun otti tuollaisen naisen yöllä luokseen”, Özge puuskahtaa.
Naisesta, joka kuoli, lehdistöllä oli aivan eri mielipide.
”Häntä pidettiin huorana.”
ASLI ÖZGEN FIKTIOELOKUVA Black Box (2023) sopii myös Suomen poliittiseen tilanteeseen kuin nakutettu: Täälläkin poliittinen konservatismi yrittää saada kansan kaventamaan omia poliittisia ja taloudellisia vapauksiaan turvallisuuden nimissä. Populistista politiikkaa palvelevat myös kansan riitely ja identiteettipolitiikan syvät jakolinjat.
Black Box alkaa komediallisena luotauksena Berliinin keskustan vanhaan kortteliin. ”Se on ehkä Kreuzbergissa”, Özge miettii.
Asuinkorttelin pihapiiriin tupsahtaa taivaalta nostokurjen avittamana tummareunainen, lasitettu ja hyvin kummallinen boksi. Siihen asettuu päivystämään aamusta yöhön lipevä ja karismaattinen Johannes Horn (loistava Felix Kramer). Pikku hiljaa hän alkaa puuttua asukkaiden arkeen.
Horn kertoo asukkaille, miten heidän on mietittävä muutoksia ”turvallisuuden ehdoilla”. Sen takia asukkaita pitää valvoa ja kontrolloida enemmän. Heillä ei saa olla yksityisasioita. Kamerat ja itsestään syttyvät valot auttaisivat myös paljon. Kohta Horn keksii, että mitä jos asukkaat alkaisivat itsekin valvoa toinen toisiaan.
Pian asukkaat ovat riidoissa keskenään ja entinen yhteisöllisyys on rikkoutunut. Syntipukkeja löytyy milloin mihinkin. Pahimpia epäilyksen alaisia ovat Venäjän Dagestanista poliittista vainoa paennut mies ja nuori arabitaustainen nainen.
Sopan ahdistavimmat mausteet vievät tilanteen uusille kierroksille. Talossa ilmenee jokin yhteiskunnan väkivaltamonopolin, poliisin, havaitsema ongelma, erikoisjoukot eristävät talon, eikä kukaan pääse enää sisään eikä ulos.
Asukkaat alkavat tottua elämäänsä diktatuurissa.
”Black Box on mikrokosmos, läpileikkaus nykyajan politiikkaan”, Özge sanoo.
Hän näyttää, miten diktaattorit eivät nouse valtaan vain omin avuin, vaan heitä nostattavan joukon turvin.
