He seisovat pensaiden ja korsien keskellä, ei viiksikarvakaan värähdä. He katselevat sinua, etkä tiedä, kuinka kauan he ovat tarkkailuaan jatkaneet.
Vai katsovatko he edes sinua?
Ovatko he muuten vain jähmettyneet kuin eläväksi asetelmaksi, kuin rekonstruoidakseen maalauksen, ryijyn tai luonnontieteellisen museon dioraaman.
Hetkessä vallitsee lumous. Jos rusautat oksan jalkasi alla tai huokaat äänekkäästi, rikot sommitelman. Stilleben on yhä elossa. Hajoaa talven tuuliin ja hämärään.
CC: Aika suuri virkistysarvo, arvostetaan ison nisäkkään näkemistä.
LE: Itsekin kuulin kerran niin. Ihan vitun iso pupu, sanoi.
CC: Ei ne pidä isona ellei tule peltiin lommoa ja kun tulee, se on menoa. Lihakset niiden koteihin, kippoihin kuppeihin. Sorkat, selkärangat, pää ja nahka vankiloihin virikkeeksi.
LE: Sitä se on, saaliseläimen elämä. Pitkään haudutettua, juurespadassa muhinutta –
CC: Ravistellaan hengenvaara, ravistellaan se pois sielun päältä, sisko.
LE: Ravisteltu on. Sopeutuvainen kulttuuriseuralainen.
CC: Kun on leuto talvi eikä petoja –
LE: SUSI!
CC & LE: Hahahaa!
CC: Ahne ja nokkela. Kurkkuaan myöten täynnä ovat kukkien istuttajat.
LE: Riesa.
CC: Pihoissa. Puutarhoissa.
LE: Miksiköhän!
CC: Hautausmaiden terroristi.
LE: Ne pitävät siellä kuolleitaan. Mutta haju on epäilyttävän mieto.
CC: Vandaalit itse teossa, huutavat. Juuri kun on kallat sujahtaneet suuhun. Mutta kukat ovat uhrilahjoja Emolle, minä uskon. Ja se, mikä on Emolle, on jokaiselle.
LE: Vauhko, kylvi kauhua, katso hyytävä video!
CC: Ei saa ruohosyöjä taistella. On paettava. Muu järkyttää.
LE: Pakoon, pakoon, niin koetaan kiinnostavaksi metsästettäväksi. Mutta ei liian lujaa.
CC: Ja sitten ovat ruokintapaikat. Vaikea vastustaa.
LE: Huijaavat ampumasektorille.
CC: Pienimuotoinen seurue, tuolla!
LE: Missä on lapsesi?
CC: Kätkössä, houkutan koirat omille kannoilleni.
LE: Pakoon siis, sisko, ja varo joutumasta metsästyselämykseksi. Emon huomaan!
CC: Emon huomaan, sisko!
Tahtoisit kuulua tähän kuvaan. Mutta et ehdi.
