Vapaus. Suomen vapaudellinen vasemmisto muutti Yhdysvaltoihin viime vuosisadan vaihteessa ja sille tielleen jäi. Jos täällä nykyään joku kuullaan puhumassa sananvapauden puolesta, hän on todennäköisesti oikeistolainen. Väärämielisten tovereiden noitavainoihin aikansa käyttävä lahkovasemmisto eli wokeisto on kyvytön puuttumaan siihen, että oikeassa elämässä oikeistolaiset ajavat vapauksia vain suuromistajille ja pakkoja kaikille muille.
Valtiokriittisyys. Oikeisto esiintyy valtion vastustajana, mutta todellisuudessa tarvitsee valtiota ohjaamaan hillittömät tulonsiirrot huipputuloisille (mm. Kantola & Kuusela: Huipputuloiset), hakkaamaan ikimetsiä ja hippejä sekä panemaan työläiset ruotuun. Ilman kansalaistottelemattomuutta ja ammattiyhdistysliikettä hyvinvointivaltio olisi ollut pelkkä valtio.
Vastuullisuus. Tällä hetkellä vastuullisiksi itseään kutsuvat etenkin ihmiset, jotka tekevät kaikkensa sen eteen, että ihmiselämä maapallolla kävisi mahdollisimman nopeasti täysin mahdottomaksi. Talouskasvu kasvattaa aina myös päästöjä. Näiden kahden irtikytkentä on fantasiaa, ja vihreä talouskasvu vasta fantasiaa onkin. Fantasiathan ovat fantsuja, mutta näin maailmanlopun reunalla vastuullisten aikuisten kandeis ehkä keskittyä siihen, mikä on välttämätöntä ja mahdollista.
Tolkku. Tolkku (ymmärrys, järki, mieli; taju[nta], et. itämurt. myös ’sopiva määrä, kohtuus; selvyys’) on vanha hyvä tolkun sana, mutta päätynyt tarkoittamaan kaikkea muuta. Jos kykenee valitsemaan keskitien vaikkapa siinä, onko kansanmurha kiva juttu vai ei, on traditionaalisesti ajatellen kaukana tolkusta. Härkäpäinen sentrismi on kuitenkin varmin tie tulla älyköksi valtakunnanjulkisuudessa. Se on myös hyvin tasa-arvoistavaa siksi, ettei se vaadi omaa ajattelua lainkaan: näin myös idiootin on helppo tulla älyköksi. Tolkku, jos mikä, olisi kiireesti vallattava takaisin. Kuitenkin wokeistossa tehdään hartiavoimin töitä sen eteen, ettei kukaan saisi mitään tolkkua mistään. Kaiken lisäksi tämä tehdään infantiilisti lässyttäen kuin ala-asteenopettaja helvetistä.
Tiede. Oikeisto on tehnyt parhaansa muuttaakseen yliopistot tieteentekopaikoista tuotantolaitoksiksi. Todellisuus- ja vastuupakoisen oikeiston oli kuitenkin helppo näyttäytyä tieteellisen maailmankuvan puolustajana, sillä samaan aikaan lahkovasemmisto perusti ortodoksipapiston tulkitsemaan salaisia Kirjoituksia rahvaalle ja inkvisition rankaisemaan kerettiläisiä. Toiminta muistuttaa enemmän Karpmanin draamakolmiota kuin maailmanparantamista. Jos jotakuta kiinnostaa vielä totuus sen itsensä vuoksi, hän totisesti on poliittisesti koditon näinä päivinä.
Talous. Ennen vanhaan vasemmisto vaati lisää rahaa. Tavoitteena oli hyvä palkka ja kiva elämä. Sittemmin tämä tavoite todettiin epäilyttäväksi syystä, jota kukaan ei enää muista, mutta se kuulosti jalolta. Ei keskiluokan ongelma ole tulotaso, joka todellisuudessa on suurimmalla osalla suhteellisen vaatimaton, vaan se, ettei tiedetä eikä myöskään siedetä mitään oman kuplan ulkopuolelta.
Valta, voima ja kunnia. Uniossa voimaa on! Tai oli, kunnes sellainen todettiin ongelmalliseksi ja alistavaksi. Vasemmisto on hirttänyt itsensä ja kannatuksensa toinen toistaan hauraampiin konstruktioihin, joita hoivaviettisimmät neuroottisesti hipeltelevät. Kukapa nyt ei haluaisi olla reppana? Näin ollen oikeisto saa yksin olla rauhassa vahva ja hallita. The end of the story. Ainakin ihmiskunnan.
Kirjoittaja on kirjailija, Kansan uutisten toimituspäällikkö ja Voiman entinen päätoimittaja. Männynväli pitää Laura Gustafssonin kanssa Syndikaatti-podcastia, jota Voima julkaisee.
