Covid-pandemia pahensi 2010-luvulla alkanutta kehityskulkua: kansalaisyhteiskunnan tilaa on kavennettu ympäri maailmaa. Mielenosoituksia, kansalaisten kokoontumista, kansalaisjärjestöjen rekisteröintiä ja ulkomaista rahoitusta kontrolloidaan. Yhdistymis-, kokoontumis- ja ilmaisunvapauksia rajoitetaan etenkin Afrikan ja Lähi-idän maissa, ja esimerkiksi vuosien 2012 ja 2015 välisenä aikana hyväksyttiin 120 kansalaisyhteiskunnan tilaa heikentävää lakia 60 eri maassa. Etenkin niitä ihmisoikeus- ja demokratiajärjestöjä tukahdutetaan, jotka kyseenalaistavat poliittisia valta-asetelmia. Hallitukset ja yritykset eivät halua, että niiden toimia valvotaan, ja tämän vuoksi ne vainoavat etenkin toimittajia, käy ilmi State of Civil Society -raportista.
Hallitukset voivat rajoittaa medioiden toimintaa lainsäädännöllä, toimittajia uhkailemalla ja murhauttamalla. Sensuurikeinoja on paljon. Toimittajat ilman rajoja -järjestön raportin mukaan sananvapaus huonontui vuonna 2022 ennätyksellisen paljon. Tutkittuja maita oli 180, joista 28:ssa sananvapaustilanne on luokiteltu ”erittäin huonoksi”. Maailman 10 huonoimman lehdistönvapauden maan joukkoon kuuluivat esimerkiksi Myanmar (joka on sijalla 176), Kiina (175), Turkmenistan (177), Iran (178), Eritrea (179) ja Pohjois-Korea (180). Venäjä piti sijaa 155.
Uutisia USB-tikulla
Venäjällä sananvapaustilanne oli vaikea jo ennen Ukrainan hyökkäyssotaa. Toimittajia on uhkailtu, pahoinpidelty ja murhattu, minkä vuoksi heitä on paennut ulkomaille. Kaikissa maissa tilanne ei ole näin vakava, mutta toimitusten pitää tasapainoilla epäsuoran painostuksen kanssa. Esimerkiksi valtion virallisista tiedonannoista ja ilmoituksista saatavat mainostulot ovat medioille merkittävä rahoituslähde, jonka poisvetämisellä voidaan vaikuttaa sanomalehtien kirjoitteluun epäsuorasti. Sen vuoksi valtion mainostulojen jakautumista eri medioille mitataan Media Pluralism Monitor -tutkimuksessa, joka kartoittaa lehdistönvapautta eri maissa. Autoritaarisissa maissa mediat sensuroivat itse itseään rahoituksen menettämisen pelossa.
Venäjällä sananvapaustilanne oli vaikea jo ennen Ukrainan hyökkäyssotaa.
Hallitusta kritisoivia medioita voidaan estää myös teknisesti. Kuuban hallitusta kritisoiva, ”sissimediaksi” itseään nimittävä El Esturnudo -sivusto (suomeksi ”Aivastus”) on estetty koko maassa, mutta sitä voi lukea VPN-yhteyden avulla. VPN salaa käyttäjän tietoliikenteen, jonka avulla käyttäjä voi liikkua anonyymisti verkossa.
Toisaalta internetin käyttäminen on Kuuban yleiseen hintatasoon nähden suhteettoman kallista, minkä vuoksi kaduilla myydään El Paquete Semanal (”Viikkopaketti”) –nimistä sisältökokonaisuutta, joka sisältää etupäässä viihdettä kuten elokuvia ja tv-sarjoja, mutta myös kansainvälisten uutistoimistojen artikkeleita. Sisällöt on ladattu USB-tikuille ja DVD-levyille, joten niitä voi katsella ilman nettiyhteyttä. Paketin julkaisijasta ei kuitenkaan ole tietoa, joten ei ole varmaa, vaikuttaako hallitus sen sisältöön.
Epäkohtien vuoksi itsenäisesti toimivista eli indiemedioista on tullut yhä tärkeämpi osa tiedonkulkua autoritaarisesti hallituissa maissa. Ne raportoivat ihmisoikeusloukkauksista, korruptiosta ja hallinnon väärinkäytöksistä.
Uutistoimisto siirtyy someen
Niin sanotuissa sissimedioissa työskentelee sekä ammattitoimittajia että aktivisteja, joilla ei ole media-alasta aiempaa kokemusta. Suosituimmat ”miniuutistoimistot” ovat usein ammattitoimittajien perustamia, ja keino kiertää sensuuria. Moni niistä toimii sosiaalisen median alustoilla.
Esimerkiksi vahvistamattomien tietojen mukaan Venäjällä ja Latviassa asuvan Katerina Gordeevan Youtube-kanava on noussut merkittäväksi venäjänkielisen riiippumattoman journalismin kanavaksi. Epädemokraattisten maiden hallituksia kritisoivia uutisia liikkuu myös pikaviestipalveluissa kuten Signalissa ja Telegramissa. Etenkin Telegram on noussut yksityisyysasetustensa vuoksi merkittäväksi tiedonvälityskanavaksi, jolla Venäjän propagandaa haastetaan. Sen tilaukset nousivat Venäjällä merkittävästi heti maan hyökättyä Ukrainaan, koska Venäjä tukahdutti maan riippumattoman uutismedian ja kielsi sosiaalisen median alustat kuten Twitterin, Facebookin ja Instagramin.
Toimittajat tarvitsevat palkkaa. Vapaaehtoisvoimin aloitetut blogit ja muut kansalaismediat kaatuvat helposti aloittajiensa ajanpuutteeseen.
Muun muassa riippumaton venäläistoimittaja Farida Rustamova julkaisee artikkeleitaan sodasta Telegramissa, ja hänellä on siellä yli 32 000 tilaajaa. Telegramissa voi kanavien tilaamisen lisäksi käydä ryhmäkeskusteluja ja kahdenvälisiä keskusteluja, soittaa videopuheluita ja lähettää tiedostoja muiden pikaviestinten tapaan. Sen suosio perustuu kuitenkin tiukaksi oletettuun tietosuojaan, minkä vuoksi myös mielenosoittajat muun muassa Iranissa ja Hongkongissa ovat alkaneet käyttää sitä pikaviestintään. Palvelu sanoo salaavansa kaiken viestiliikenteen – joskin tietoturva-asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet väitteen.
Etelä-Amerikan Perussa toimittajia ei vainota samaan tapaan kuin Venäjällä, mutta mediat eivät voi toimia vapaasti. Paikallinen mediaomistus on keskittynyt oikeisto-oligarkeille, minkä vuoksi aihevalikoimat ovat puolueellisia. Itsenäiset mediat raportoivat muun muassa parhaillaan käynnissä olevista mielenosoituksista ja poliisiväkivallasta, joista suuret mediatalot eivät poliittisista syistä raportoi tasapuolisesti. Esimerkiksi La Encerrona (”Eristyksissä”) on itsenäinen, yleisimmillä somealustoilla kuten YouTubessa ja Facebook Watchissa toimiva uutistoimisto, jota johtaa ammattitoimittaja Marco Sifuentes. Hän oli tunnettu journalisti maassa jo ennen kuin ryhtyi täysipäiväisesti pitämään uutiskanavaansa. Hänen tiiminsä saa rahoituksen faneiltaan.
Joukkorahoitusta sissimedioille
Kuka maksaa kulut? Sissimediat kamppailevat saman ongelman kanssa kuin muutkin mediat. Toimittajat tarvitsevat palkkaa, ja vapaaehtoisvoimin aloitetut blogit ja muut kansalaismediat kaatuvat helposti aloittajiensa ajanpuutteeseen. Itsenäiset mediat eivät pysty myymään mainostilaa samaan tapaan kuin perinteiset mediat, minkä vuoksi ne ovat alkaneet hakea rahoitusta käyttäjien lahjoituksista etenkin joukkorahoituspalveluiden kautta.
Patreon on yksi yleisimmistä verkossa toimivista palveluista, joissa sisällöntuottaja voi voi hakea rahoitusta suoraan seuraajiltaan joko määräajoin tai julkaisujen perusteella. Katsojat voivat näin rahoittaa sananvapautta suoraan omasta lompakostaan. La Encerrona on yleisölle ilmainen, mutta Patreonissa fanit saavat ylimääräisiä sisältöjä maksamansa hinnan mukaisesti. Kakkostason rahoittajat saavat ensimmäisten joukossa ”uutisia, jotka ovat menneet viraaliksi – tai joiden kuuluisi olla sitä.”
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 14.2.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 20.2.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
Oikaisu 15.3.2023: Toisin kuin jutussa kerrottiin, matkapuhelinoperaattori pystyy saamaan selville laitteen sijainnin, vaikka VPN olisi käytössä.
