Älypuhelimen videolla muslimityttö seisoo koulun vessassa. Elektroninen musiikki alkaa soida, ja tyttö ryhtyy tanssimaan vauhdikkaasti. Riehaantuneena hän heittää päähuivinsa pois ja alkaa riisua peittävää koulupukuaan. Video katkeaa, ja ruudulla lukee neonpinkillä elokuvan nimi: Tiger Stripes. 

Zaffan on 12-vuotias malesialainen koulutyttö, joka ui ystäviensä kanssa joessa viidakon keskellä ja liimailee tarroja kiviin. Hän on luokallaan ensimmäinen, jonka kuukautiset alkavat. Samaan aikaan hänen kehossaan alkaa tapahtua outoja muutoksia. Kaiken kukkuraksi Zaffan huomaa hirviönaisen tuijottavan itseään korkealta puun oksalta. 

Kaverit ja äiti kääntyvät Zaffania vastaan hänen käytöksensä muuttuessa yhä merkillisemmäksi. Kun muut oppilaat hyökkäävät Zaffanin kimppuun tyttökoulun vessassa, näkymätön voima saa heidät kiemurtelemaan lattialla tuskasta. Paikalle kutsutaan henkiparantaja auttamaan teinejä. 

Tiger Stripes on hurja kasvukertomus, tosin kömpelöt erikoistehosteet ovat – todennäköisesti pienestä budjetista johtuen – tahattoman koomisia. Suosittu indonesialainen DJ-duo Gabber Modus Operandi on säveltänyt elokuvaa varten kokeellista teknomusiikkia.

Rakas kauhu

Tiger Stripes sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla viime toukokuussa ja voitti Kriitikoiden viikon pääpalkinnon. Kauhuelokuva on malesialaisen käsikirjoittaja-ohjaaja Amanda Nell Eun, 37, ensimmäinen pitkä elokuva. 

”Koska kyseessä oli ensimmäinen pitkä elokuvani, olin aluksi hyvin epävarma. Kuvausten jatkuessa muutuin itsevarmemmaksi ja keskittyneemmäksi”, Eun kertoo videopuhelussa Malesiasta käsin. 

Hänelle oli luontevaa tehdä kauhuelokuva, koska hän on katsonut paljon kauhua teini-iästä lähtien. ”Kauhuelokuvat olivat minulle ovi elokuvien ja taiteen maailmaan. Nyt aikuisena elokuvantekijänä kauhuelokuvat ovat minulle edelleen merkityksellisiä. Ne ovat jännittäviä, ja niiden huumori on hauskaa. Huumori on hyvä keino käsitellä vaikeita aiheita.”

Eun on valmistunut Lontoon elokuvakoulusta. Malesiassa ei ole monia muita naispuolisia elokuvaohjaajia. ”Kun olin nuori elokuva-alan opiskelija, en osannut nimetä yhtään naispuolista ohjaajaa. Toivon, että tämä on nyt muuttumassa. Ala tarvitsee lisää naisia.”

Elokuvan idea lähti Eun omista kokemuksista. ”Kuukautisten alkaminen on minulle, kuten myös monelle muulle, voimakas muisto. Silloin tytöt myös yleensä oppivat häpeämään itseään ja vartaloaan.” 

Zaffan ei voi kuukautisten aikana osallistua koulupäivien uskonnollisiin seremonioihin, mikä ei tosin haittaa häntä. ”Halusin elokuvan kautta tutkia, ovatko kuukautiset ja naisen vartalo yhä tabuja.”

Viidakon henget

Eun mukaan monissa malesialaisissa kansantaruissa esiintyy puissa istuva hirviö. ”Kulttuurissamme uskotaan yhä, että yliluonnollinen maailma elää lähellämme.”

Kun työryhmä kuvasi viidakossa, he pyrkivät luonnon lisäksi kunnioittamaan siellä asuvia henkiä. ”Haluaisin sanoa, etten usko henkiolentoihin, mutta erityisesti pimeällä luonnossa liikkuessani uskon kaiken kuulemani”, Eun nauraa. 

”Tytöt ovat hulluja, villejä, kapinallisia, ilkeitä, tuhmia, ihania ja kauniita.”

Hän kertoo nauttineensa viidakossa kuvaamisesta, vaikka kuumuus olikin raskasta. ”Koko työryhmä vaikutti viidakossa rentoutuneemmalta kuin tavallisesti.”

Erityisellä lämmöllä Eun muistelee tohtorin hahmoa varten tekemäänsä taustatutkimusta YouTubea ja Instagramia selaamalla. ”Malesialaiset henkiparantajat ovat elämää suurempia hahmoja, hyvin karismaattisia ja viihdyttäviä.”

Turvattomat koulut 

Kuten elokuvan päähenkilö, myös Eun viihtyi nuorena paremmin viidakossa kuin koulussa. ”Vapaus on minulle tärkeää. Elokuvastani näkee, että sen tehnyt henkilö ei viihtynyt koulussa.”

Malesialaisissa kouluissa vallitsee vanhanaikainen hierarkia. Käsikirjoitusvaiheessa Eun vieraili työryhmänsä kanssa useissa kouluissa tarkkailemassa, miten opettajat puhuvat oppilaille. ”Malesialaiset koulut eivät ole aina kovin turvallisia paikkoja nuorille. Oppilaat kiusaavat toisiaan ja opettajat oppilaita. Opettajat eivät näe koululaisia aina edes ihmisinä ja kertovat oppilaille esimerkiksi raiskausvitsejä.” 

Tyttöjen koulupuvut ovat peittäviä. ”Minusta oli veikeää, kuinka tytöt leikkivät koulupuvuillaan. Oli myös mielenkiintoista, että monet elokuvani nuoret näyttelijät olivat värjänneet hiuksensa, vaikkei se ole täällä sallittua kouluissa. He pystyivät kuitenkin tekemään niin, koska koulussa hiukset peitetään huivilla.”

Vaikka ulkopuolinen maailma vaatii tytöiltä nuhteetonta käytöstä ja sääntöjen noudattamista, tytöt osaavat silti pitää hauskaa. ”Halusin näyttää, että tytöt ovat samaan aikaan hulluja, villejä, kapinallisia, ilkeitä, tuhmia, ihania ja kauniita.”

Zaffan rooliin haki yli kaksituhatta tyttöä. Eun tapasi heti ensimmäiseksi Zafreen Zairizalin, joka myös lopulta sai roolin. ”Zafreen on niin rohkea, utelias, leikkisä ja liikunnallinen! Hän on aina etsimässä seikkailuja. Hän muistuttaa paljon elokuvan päähenkilöä. Kuvausten aikana Zafreen kiipeili puihin, ja annoimme hänelle kutsumanimen Apina.”

Lue myös:

Voiman Rakkautta & Anarkiaa -tärpit: Femme, The Siren ja Three Thousand Numbered Pieces