Aviopari Matias (Eero Milonoff) ja Juulia (Alma Pöysti) harrastavat intohimoista seksiä. Seuraavana aamuna he syövät aamupalaa lapsensa seurassa ja puhuvat työasioista. Pian kuitenkin näemme Matiaksen suutelemassa autossa Ennin (Oona Airola) kanssa.
”Oikeastaan siitä lähtien, kun olen ollut tietoinen, että on olemassa sellainen asia kuin eettiset monisuhteet, aihe on kiinnostanut minua. Olen kuitenkin ainakin tähän asti identifioitunut itse yksiavioiseksi. Silti monisuhteisuus on minusta luonnollista”, kertoo elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Selma Vilhunen (s. 1976) helsinkiläisessä kahvilassa.
Hänet tunnetaan esimerkiksi sellaisista palkituista elokuvista kuin Tyttö nimeltä Varpu (2016), Hobbyhorse Revolution (2017) ja Hölmö nuori sydän (2018).
Nyt hän on tehnyt Suomen ensimmäisen pitkän draamaelokuvan polyamoriasta eli eettisestä monisuhteisuudesta, jossa rinnakkaissuhteet ovat kumppanien tiedossa ja hyväksymiä. Neljä pientä aikuista tulee yleiseen teatterilevitykseen joulukuun lopulla.
”Elämme monogamianormin ikeessä, ja moni voisi hyötyä siitä, että vähän kyseenalaistaisi sitä. Jokaisen kannattaisi tutkia monisuhteisuutta, koska sen piirissä on kehitetty paljon toimivia ja kauniita käytäntöjä. Halusin myös ylipäätään tehdä elokuvan rakkaudesta kaikkine väreineen.”
Kuopus-artistinimellä tunnettu Pietu Wikström tuo elokuvaan muunsukupuolisen ja bi- tai panseksuaalin hahmon.
Vilhunen on halunnut käsitellä myös ystävien rakastamista. Elokuvan alkupuolella Juulia on tunnelmallisessa ravintolassa miehen kanssa. Kohtausta voi ensin luulla treffeiksi, mutta Juulia viettääkin iltaa ystävänsä kanssa. Myös Juulian naispuolinen sinkkuystävä on vahvasti mukana hänen elämässään.
”Ydinperhe on meillä jäykkä normi, ja esimerkiksi ystävyyssuhteet jäävät liian helposti alisteisiksi parisuhteelle. Siihen ei ole hyvää syytä. Haluaisin nähdä enemmän sitä, että ihmiset vaalivat ystävyyssuhteitaan. Kun parisuhde on asetettu jalustalle, puolisolle ladataan helposti kohtuuton määrä odotuksia aivan kuin hänen pitäisi täyttää kaikki mahdolliset sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet.”
Rakkaus luo tilaa kasvaa
Vilhunen valmistautui käsikirjoituksen tekoon tutustumalla moniin tietokirjoihin polyamoriasta ja rakkaudesta. Lisäksi hän haastatteli polyamorisia ihmisiä.
”Luin kirjat muutama vuosi sitten. Sain niistä päräyttäviä oivalluksia, jotka tosin tuntuvat tänä päivänä itsestäänselvyyksiltä. Kuten se, että jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus itseään kohtaan määritellä rajansa ja kertoa niistä muille. Eikä omia rajojaan pitäisi joutua selittelemään saati häpeämään.”
Elokuvassakin on kohtaus, jossa Matiaksen tyttöystävä Enni kertoo seksuaalisista rajoistaan Matiakselle yli vuoden tapailun jälkeen.
”Enni ei ehkä aiemmin kokenut olevansa riittävän turvassa voidakseen puhua asiasta.”
Polyamoriaoppaista Vilhuselle jäi lisäksi mieleen erityisesti se, että ihmisille annetaan lupa tuntea mustasukkaisuutta.
”Mustasukkaisuutta ei voi käskemällä poistaa. Kirjoissa tarjottiin tapoja käsitellä tunnetta, jottei se myrkytä omaa elämää eikä parisuhdetta niin, että alkaisi rajoittaa toisen olemista.”
Yksi ehkä hieman yllättävän tuntuinen juonenkäänne on se, että Juulia joutuu sairaalaan.
”Minua kosketti valtavasti yhdessä tietokirjassa kuvaus siitä, miten kaikki polypallon eli polyamorisen suhteen jäsenet kävivät katsomassa yhtä jäsentään sairaalassa. Eivät siis pelkästään potilaan omat kumppanit, vaan myös hänen kumppaneidensa muut rakastetut eli metamurut. Sairaalaan joutuneesta huolehtivat ja välittivät niin monet.”
Vilhusta on inspiroinut myös bell hooksin kirja Rakkaus muuttaa kaiken. Hooks siteeraa amerikkalaista psykiatria M. Scott Peckiä, jonka mukaan rakkaus on halua laajentaa itseään oman ja toisen ihmisen kasvun ravitsemiseksi.
”Ajattelen aika kirkasotsaisesti, että rakkauden ja juuri ehkä romanttisen rakkauden kauneus on siinä, että se luo ihmisten välille niin turvallisen ympäristön, että he voivat kasvaa. Rakkaudessa ihminen voi kohdata heikkoutensa.”
Vilhunen ei ajatellut tekevänsä elokuvaa vain monisuhteisille tai sen kokeilemisesta kiinnostuneille vaan kaikille, joita kiinnostaa pohtia rakkautta.
”Hahmojen tunteet ovat universaaleja.”
Monisuhteisuus näkyväksi instituutioissakin
Eniten Vilhuselta on yleisötapaamisissa kysytty siitä, miksi hän valitsi päähenkilöiksi papin ja kansanedustajan.
”Halusin käsitellä polyperhettä myöskin metaforana sille, että ihmiset ylipäätään tulevat yhteen ja pyrkivät saamaan elämänsä eletyksi ja asioita tehdyksi. Kirkko ja eduskunta ovat instituutioita, joissa ihmiset kerääntyvät yhteen, käyttävät valtaa ja pyrkivät tekemään päätöksiä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Samoja kysymyksiä ja rakenteita liittyy perheisiin. Kiinnostavaksi ja vaikeaksi tämän tekee ihmisten erilaisuus. Jokaisella on oma käsityksensä todellisuudesta sekä erilaisia, keskenään ristiriitaisia tarpeita.”
Elokuva tuo esiin sen, kuinka polyamorinen perhemuoto ei vielä tule yhteiskunnassamme nähdyksi eikä tuetuksi.
”Muiden polyamoria ei ole pois keneltäkään toiselta. Perheet eivät tuhoudu ja lapset eivät kärsi, jos tässä kohtaa muokkaisimme lainsäädäntöä ottamaan paremmin huomioon erilaisia perhemuotoja.”
Vielä eivät laeissa näy kaikki uusperheiden ja eroperheidenkään tilanteet. Esimerkiksi lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa, vaikka asuisi käytännössä useammassa.
”Osa ihmisistä on kauhean peloissaan, että perinteisemmät elämäntavat olisivat uhattuina. Että ihmiset ovat menettämässä arvot ja moraalin. Mitä olen tutustunut monisuhteisuuteen, niin asia on kyllä päinvastoin. Niissä porukoissa ihmiset pyrkivät toimimaan eettisesti, ja arvoja pohditaan jatkuvasti.”
Vilhunen nostaa esiin senkin, että polyamoriaa on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Aiemmin polyamoria vain toteutui salasuhteina.
”Moni tuntuu nykyisinkin elävän monogamisessa suhteessa, vaikkei se sovi heille, ja sitten he salaa pettävät.”
Vilhunen arvostaa sitä, että nykyisin yhä useammilla on vapaus valita, miten he haluavat elää.
”Vaikka ei itse täysin ymmärtäisi jotain, se ei tarkoita, että asia olisi huono. Aina voi kunnioittaa toisten elämäntapaa.”
Neljä pientä aikuista tulee teatterilevitykseen 27.12.2023.
Lue myös Tuomas Rantasen arvio elokuvasta:
