Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifysta.
”Koti on ihmiselle tuttu ja turvallinen ympäristö, ja päihdetyön tekeminen kotioloissa voi hälventää valtasuhdetta ammattilaisen ja asiakkaan välillä”, sosiaaliohjaaja Niina Holma kertoo. ”Virastoon menevällä saattaa olla tunne, että hän tulee sinne hattu kourassa, mutta asiakkaan kotiin päihdetyöntekijät saapuvat kutsuttuina vieraina. Olemme näin kaikki samalla viivalla.”
Holma työskentelee Helsingin kaupungin päihdepalvelujen Jelppi-yksikössä. Liikkuvaan päihdetyöhön keskittyneen Jelpin työntekijät tapaavat sovitusti asiakkaita näiden kotona, antavat heille tietoa saatavilla olevista päihdepalveluista ja auttavat heitä hyödyntämään niitä. Työparien mukana kulkee usein kokemusasiantuntija, joka auttaa luottamussuhteen muodostamisessa.
”Päihteet saattavat olla vain yksi asiakkaidemme ongelmista”, Holma kertoo. ”Tutustumme ensikäynnillä asiakkaaseen, ja kartoitamme hänen tarpeitaan. Otamme tarvittaessa yhteyttä eri sosiaali- ja terveysalan toimijoihin. Jotkut asiakkaamme eivät ole välttämättä alussa halukkaita hakeutumaan palvelujen pariin, ja työmme onkin usein motivointia ja toivon kärsivällistä herättelyä.”
Elämän peruspalikat
Asiakkaan tapaaminen kotioloissa antaa sosiaaliohjaajille välittömästi käsityksen tämän elämäntilanteesta. Kodeissa on Holman mukaan usein myös kiinnostavia esineitä tai asioita, jotka auttavat sosiaaliohjaajia tutustumaan asiakkaaseensa sekä selvittämään tämän mielenkiinnon kohteita ja voimavaroja.
Holma toteaa, että päihdeongelmista kärsivillä ihmisillä on usein vaikeuksia myös ravitsemuksen, lääkkeiden ottamisen ja hygienian kanssa. Jos koti on epäsiisti, keittiö on täynnä likaisia astioita ja kaikkialla on roskia, Jelpin työntekijät arvioivat tilannetta ja pyytävät tarvittaessa apua esimerkiksi aikuis- tai vanhussosiaalityöltä. Avun vastaanottaminen edellyttää kuitenkin aina asiakkaan suostumusta.
”Ihmisarvoinen asuminen on elämän peruskiviä”, Holma sanoo. ”Se, että ihmisellä on ruokaa, hän pääsee peseytymään ja hän voi elää arkeaan siistissä kodissa, tukee niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia.”
Päihdeongelma limittyy monilla Jelpin asiakkailla asumisongelmiin. Vuokrat saattavat jäädä maksamatta, mikä johtaa pahimmillaan häätöön. Päihderiippuvuus mutkistaakin entisestään häätöuhan alla tai asunnottomina elävien ihmisten arkea. Päihteiden haitat ja niiden mahdollinen laittomuus, päihteiden käyttöön liitetty stigma sekä väkivallan kohteeksi joutumisen uhka altistavat päihderiippuvaisia monenlaisille uhkille. Asumisongelmien ja asunnottomuuden aiheuttama stressi on huomattavaa, ja kodilla onkin ratkaiseva merkitys ihmisen perusturvallisuuden kannalta.
”Koti on turvapaikka, jossa ihmisen ei tarvitse olla selviytymistilassa”, Holma sanoo. ”Se on kiintopiste ja yksi elämän peruspalikoista. Jos ihmisellä ei ole kotia, hän joutuu miettimään jatkuvasti, missä viettäisi seuraavan yönsä. Tällöin hän ei voi keskittyä elämän muihin osa-alueisiin, joilla hän kenties tarvitsisi apua ja tukea.”
Toisaalta päihdeongelma saattaa paljastaa kodin kaksoismerkityksen. Iloa elämään tuottaneesta kodista saattaa tulla esimerkiksi eläkkeelle jääneelle ihmiselle yksinäinen paikka, ja moni tarttuu tällöin pulloon turruttaakseen yksinäisyyden ja tylsyyden tuntoja. Koti voi niin ikään muuttua turvapaikasta turvattomaksi paikaksi.
”Jos ihmisen tuttavapiiriin kuuluu päihdeongelmista kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole omaa asuntoa, kodista saattaa muodostua yhteisön kokoontumispaikka”, Holma toteaa. ”Tämä voi puolestaan uhata kodin merkitystä turvasatamana. Asunto, joka edustaa siellä vierailevalle ihmiselle turvaa, muuttuukin siellä asuvalle ihmiselle loukuksi.”
Vaikka kodin menettäminen on aina kriisi, Holma muistuttaa, että moni havahtuu tällöin tilanteeseensa.
”Nämä ovat usein hetkiä, jolloin ihmisessä syttyy sisäinen motivaatio hakea apua. Kriisiin ajautunut henkilö saattaa päästä vieroitushoidon kautta päihdekuntoutukseen ja saada sen jälkeen uuden kodin päihteettömästä tai yhteisöllisestä asumisyksiköstä. Kodin menettäminen voi olla välttämätön paha, joka ihmisen on kohdattava päästäkseen eteenpäin. Kriisin loppupisteenä tulisi kuitenkin aina olla turvallinen asumisratkaisu.”
Päihdetyö vaatii kärsivällisyyttä
Päihdetyön arvo jää usein piileväksi, sillä sen vaikuttavuudesta on vaikea tehdä laskelmia. Holma huomauttaa kuitenkin, että esimerkiksi liikkuvalla päihdetyöllä voidaan luoda säästöjä sitouttamalla asiakkaita ennaltaehkäisevästi erilaisiin palveluihin. Tällöin säästytään pidemmiltä ja kalliimmilta sairaalajaksoilta, ja asiakas voi jatkaa elämäänsä kotioloissa.
Riippuvuussairauksista kärsivien ihmisten koetaan usein tuhlaavan yhteiskunnan varoja. Monet päihdetyön asiakkaat ovat myös itse sisäistäneet tämän ajatuksen ja häpeävät avun tarvettaan. Holma toivoisi asenteiden muuttuvan, sillä päihderiippuvuus on sairaus muiden joukossa, ei moraalinen virhe.
Päihdetyössä tärkeintä Holmalle on inhimillisen kärsimyksen lievittäminen.
”Kukaan ei tavoittele tai halua riippuvuutta, vaan se kehittyy vähitellen. Osalla ihmisistä on siihen geneettinen alttius, eli heidän elimistönsä reagoi päihteen tuottamaan hetkelliseen mielihyvään voimakkaammin. Myös lapsuuden aikaiset tapahtumat, työelämän ja arjen stressi sekä asumisongelmat voivat ajaa ihmistä käyttämään enemmän päihteitä ja hoitamaan siten pahaa oloaan.”
Päihdetyössä tärkeintä Holmalle on inhimillisen kärsimyksen lievittäminen.
”Olemme tekemisissä yhteiskunnan heikoimmissa asemissa olevien ihmisten kanssa. Olen iloinen, että mediassa on nostettu entistä enemmän esiin päihde-, asumis- ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien ihmisten tarinoita. Tämä voi lisätä ymmärrystä ja muuttaa asenteita. Myös päihdepoliittista keskustelua käydään vilkkaasti, ja toivoisinkin, että lainsäädäntöä tehtäisiin tutkimukseen perustuvan tiedon pohjalta.”
Päihdetyö vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Päihdeongelmien kanssa kamppailevien läheisistä voi tuntua joskus turhauttavalta, ettei toista voi pakottaa hoitoon. Etenkin retkahdukset lannistavat: juuri kun ihminen on pääsemässä eroon päihteistä, hän palaa vanhoihin tapoihinsa. Holma muistuttaa, että päihdeongelmasta toipuminen on vähittäinen prosessi.
”Meidän tulisi ymmärtää, millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä. Uusien toimintamallien oppiminen edellyttää harjoittelua aivan kuten uuden taidon oppiminen. Retkahdusvaiheet kuuluvat usein toipumisprosessiin, ja pienetkin onnistumiset ovat tärkeitä. Toipumisen ei myöskään tarvitse tarkoittaa täysraittiutta vaan esimerkiksi päihteiden käytön vähentämistä.”
Holma tähdentääkin, että päihdehoidossa tulisi aina kunnioittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja itse itselleen asettamia tavoitteita.
”Voimme antaa päihdeongelmasta kärsivälle työkaluja, jotka edesauttavat toipumista, mutta jos ihminen ei ala käyttää niitä, hetki ei vain ole ollut oikea. Päihdetyöntekijöinä tehtävänämme on motivoida ihmistä ja auttaa häntä uskomaan itseensä. Aina on toivoa.”
