Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Kun keskuspankit alkoivat reilut puolitoista vuotta sitten nostaa korkoja, ne suojelivat uskottavuuttaan. Kun inflaatio huiteli pahimmillaan yli 10 prosentissa, keskuspankkien oli toimittava saavuttaakseen asettamansa 2 prosentin inflaatiotavoitteen.
Koronnostot purevat inflaatioon, joka johtuu liiallisesta kysynnästä ja talouden ylikuumenemisesta. Koronnostot tekevät rahasta kalliimpaa, yritysten ja kotitalouksien kulutus vähenee, talous rauhoittuu ja hinnat alkavat laskea. Vanhan sanonnan mukaan konservatiivinen keskuspankkiiri hakee boolimaljan pois ennen kuin alkaa mennä liian lujaa.
Nykyisen inflaation taustalla on kuitenkin monisyisempi vyyhti kuin ylikuumeneva talous. Koronapandemia aiheutti globaaleja tarjontaketjujen pullonkauloja, joiden väliaikaisuudesta ja pysyvyydestä väiteltiin jo ennen Ukrainan sodan alkamista. Venäjälle asetetut talouspakotteet syvensivät energian tarjontashokkia entisestään ja kiihdyttäessään tuotantoketjujen vetäytymistä suurvaltoihin inflaatiopaineet säilyvät. Lisäksi siirtymä pois fossiilisista energiamuodoista tulee luomaan vihreää inflaatiota.
Vaikka Euroopassa työttömyys on historiallisen alhaalla, ei ole viitteitä paljon pelätystä palkkaspiraalista, joka tarkoittaa palkkojen nousun ruokkimaa hintojen jatkuvaa nopeaa nousua. Eurooppaa vaivaavat ali-investoinnit eivät johdu riittämättömästä kysynnästä vaan yritysten vaikeuksista palkata työväkeä ja tuotantovälineiden puutteesta. Euroopassa inflaatio voikin jäädä Yhdysvaltoja sitkeämmäksi tarjontatekijöiden vuoksi.
Voimakkaat koronnostot todennäköisesti ylläpitävät ali-investointeja, sillä yritysten ja valtioiden on helpointa säästää jättämällä investoinnit tekemättä. Jotta ali-investoinnista päästäisiin, Euroopan keskuspankin tulisi kohdistaa huokeampaa rahoitusta esimerkiksi vihreään siirtymään, kuten sen vuonna 2021 uudistettu strategia jo mahdollistaa.
Inflaatio laskee tällä hetkellä reippaasti, mutta koronnostojen muut vaikutukset alkavat vasta tuntua. Asiantuntijat nobelisteista YK:hon ja Maailmanpankkiin ovat varoittaneet, että koordinoimaton ja liian aggressiivinen kiristys uhkaa ajaa maailmantalouden taantumaan. Ja kun aiemmin historiassa on kiristetty näin jyrkästi, seurauksena on ollut taantuma.
Nykyinen suurvaltakilpailun kärjistämä maailmanpoliittinen tilanne voi kyseenalaistaa rahapolitiikan ideat laajemminkin. Inflaatiopaineiden säilyessä on jo virinnyt keskustelu nykyisen 2 prosentin inflaatiotavoitteen mielekkyydestä. Lisäksi inflaation taustalla olevien tarjontatekijöiden vuoksi keskustelua on myös alettu käydä yleisemmin keskuspankkien ja hallitusten yhteistyöstä. Espanjassa hintakontrollit, poikkeuksellisesta tilanteesta johtuvien ylisuurten voittojen verottaminen ja ilmainen joukkoliikenne ovat olleet esimerkkejä onnistuneista talouspoliittisista toimista inflaation hillitsemiseksi.
Rahapolitiikan kiristyksen lisäksi EU-maat neuvottelevat parhaillaan vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksesta, jonka sisältämät alijäämä- ja velkasäännöt ovat olleet jäähyllä pandemiasta saakka. EU-maiden olisi määrä sopia velkasääntöjen uudistuksesta vielä tämän vuoden aikana.
Komissio on pyrkinyt joustavoittamaan aiemmin liian tiukkana pidettyä sääntökehikkoa, mutta komission esitys kiristäisi finanssipolitiikkaa Euroopassa. Esityksen mukaan 16 EU-maata joutuisi tekemään budjettisopeutusta ja ainoastaan 9 maata voisi kasvattaa ympäristöinvestointeja rikkomatta uutta sääntökehikkoa.
Lehtitietojen mukaan osana finanssipoliittisten sääntöjen uudistusta oltaisiin ottamassa käyttöön niin sanottu kultainen sääntö, jonka perusteella sotilasmenot jätettäisiin 3 prosentin alijäämäsäännön ulkopuolelle. Tämä on perusteltua, sillä sotilasmenojen kasvu ympäri Eurooppaa vähentäisi investointeja entisestään. Myös ympäristöinvestoinnit tulisi asettaa kultaisen säännön piiriin, jotta EU ei jää suurvalloista jälkeen vihreässä siirtymässä.
Yhdysvaltojen osavaltioihin pätee Petteri Orpon hallituksen tavoittelema no bailout -periaate, jonka mukaan toiset jäsenvaltiot eivät saa auttaa julkisyhteisöjensä rahoitusaseman kanssa vaikeuksiin joutuvaa jäsenvaltiota, mutta vastaavasti liittovaltiolla on toimintakykyä vastata nykyisiin kriiseihin. Euroopan keskuspankin entinen johtaja Mario Draghi kirjoitti vast’ikään The Economist -lehdessä, että EU:n toimivaltaa talouspolitiikassa pitääkin lisätä merkittävästi. Tämä tarkoittaisi käytännössä perussopimusten muuttamista ja finanssipoliittisen kapasiteetin mahdollistamista EU:n yhteisen velanoton muodossa.
Talouspoliittisessa keskusteltaessa usein unohdetaan, että Euroopassa on käynnissä sota, joka näyttää jatkuvan vielä pitkään. Jos sekä eurooppalainen rahapolitiikka että finanssipolitiikka muodotuvat liian kireäksi, riski eurokriisin aikaan aloitettua talouskuria vakavampaan politiikkavirheeseen on monin verroin suurempi.
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
