Francisco Javier Vera Manzanares, 13, on kotoisin Kolumbian maaseudulta. Hän kasvoi joen ja vuorten ympäröimässä pikkukaupungissa. Perheenjäsenet olivat eläinrakkaita luontoihmisiä. Vera sai ilmastoherätyksen alakouluikäisenä. Hän oli palannut koulusta ja mennyt olohuoneeseen katsomaan televisiota. Isoäiti katsoi uutisia Kolumbian Amazonialta ja itki. Kuvissa näytettiin sademetsän metsäpaloja, apinoiden palaneita käpäliä ja mustiksi kärventyneitä puita.
Vera oli yhdeksänvuotias, kun hän päätti perustaa lasten ympäristöjärjestön. Sen nimeksi tuli Guardianes por la vida, ”elämänsuojelijat”.
”Kysyin perustamiseen lupaa äidiltä. Hän oli kai syventynyt töihinsä, koska vastasi hajamielisesti ’juu mikä ettei'”, Vera kertoo madridilaisessa kahvilassa. Hänen äitinsä hymähtää vieressä. Veran perhe on tukenut poikaansa ympäristöaktivismissa, ja äiti tai isä kulkee Veran mukana, minne hän meneekin. Sen lisäksi he ylläpitävät pojan sosiaalisen median tilejä. Vanhemmat eivät kuitenkaan puutu hänen lausuntoihinsa.
Perhe asuu Barcelonassa, mutta nyt Vera on työmatkalla Madridissa. Aiemmin päivällä hän oli puhumassa Espanjan ympäristöministeriössä ja illalla menee vielä nauhoittamaan viikoittaista radio-ohjelmaansa. Hän toimii YK:n hyvän tahdon lähettiläänä Kolumbiassa ja istuu YK:n Lapsen oikeuksien komiteassa. Hän oli jo 11-vuotiaana alakoululaisena mukana korkean tason ilmastokeskusteluissa.
”Ei riitä, että nuorille annetaan ääni, myös lapsia pitää kuulla. Eikä vain kaupunkilaisia lapsia, vaan myös maaseudulla asuvia, globaalin etelän lapsia.”
Vaikuttamisen paikkoja lapsilla ei kuitenkaan ole, vaan maailma pyörii aikuisten ehdolla. Etenkin vauraiden maiden aikuisten. Vera mainitsee esimerkkinä YK:n COP-kokoukset, jotka on jaettu hallinnollisesti ilmasto- ja luontokokouksiin. Näissä maailman valtiot sopivat, miten ilmastonmuutosta ja luontokatoa torjutaan.
”Instituutiot on luotu aikuisilta aikuisille. Miksi vain yli 18-vuotiaat voivat puhua maailman tasapainosta?”
Lasten ja nuorten organisaatiot pääsevät kyllä puhumaan niin sanottuihin paviljonkeihin, jotka ovat YK-kokousten oheistilaisuuksia. Nekin ovat arvovaltaisia foorumeja, mutta varsinainen äänestysvalta on jäsenvaltioilla. Lasten tai nuorten järjestöt eivät äänestä – niin kuin eivät myöskään alkuperäiskansojen järjestöt.
”Vaikea puhua ilmastonmuutoksesta, kun ihmisillä on nälkä.”
Espanjankielisessä maailmassa Veran kritiikki on kuitenkin otettu innolla vastaan. Lapsissa on tulevaisuus, otsikot hehkuttavat. Aikuiset ihastelevat hänen sanavalmiuttaan Twitterissä ja povaavat hänestä seuraavaa Kolumbian presidenttiä. Rivien välistä voi kuitenkin lukea raadollisen viestin: ilmastokriisin ratkaisun voi jättää nuorille sukupolville, koska seuraukset kaatuvat joka tapauksessa heidän niskaansa. Eikö tämä ole epäreilu ajatusrakennelma?
”Elämä on epäreilua.”
Vera kertoo, millaisia seurauksia ilmastokriisillä on lasten elämään. Pahimmat seuraukset näkyvät globaalissa etelässä.
”Globaalissa etelässä elävät lapset tulevat vuoteen 2050 tultaessa kokemaan neljä lämpöaaltoa vuodessa. Se vaarantaa lasten hyvinvoinnin.”
Kolumbiassa ilmiö tarkoittaa pitkäkestoisia yli 40 asteen lämpötiloja, joita lasten keho kestää heikommin kuin aikuisten. Mitä enemmän helleaaltoja lapset kokevat, sitä todennäköisemmin he kärsivät terveysongelmista ja sairastuvat astman kaltaisiin kroonisiin sairauksiin. Vera tietää faktat, mutta ei puhu kyynisesti. Päinvastoin.
”Vaikka maailmalla menisi huonosti, ei pidä vajota hämärään.”
Vera käyttää espanjan kielen adjektiivia penumbra, joka tarkoittaa sanakirjan mukaan ”heikkoa varjoa pimeyden ja valon välissä, josta ei voida täsmälleen määritellä, mistä valo alkaa ja mihin se päättyy”.
”Pimeyden keskellä on kajastusta, siellä näkyy ihmisten pieniä arkipäiväisiä tekoja. Juuri äsken näin keskellä Madridia kaupunkipuutarhan, jossa asukkaat viljelevät yhdessä vihanneksia. Näistä saisi kertoa enemmän.”
Olemme kaikki muutoksentekijöitä
Francisco Vera suuntaa kritiikkinsä (aikuisväestön) toimittajille, jotka tykkäävät kirjoittaa katastrofiuutisia. Mediat voisivat sen sijaan raportoida vaikkapa Montrealin biodiversiteettikokouksen tuloksesta. Viime vuonna YK:n jäsenvaltiot päättivät pysäyttää luontokadon suojelemalla maapallon pinta-alasta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
”Tämä on iloinen uutinen!” Vera sanoo ja virnistää.
Hän kiittelee Eurooppaa kunnianhimoisesta ympäristönsuojelusta ja on inspiroitunut Suomen esimerkistä. Hän piti äskettäin luennon ekologisesta kaupunkisuunnittelusta koulunsa oppilaille.
”Helsinki on malliesimerkki vihreästä kaupungista.”
Mutta Helsinkihän on pikkuruinen paikka? Siellä on vain 630 000 asukasta, mikä on tuppukylä verrattuna kahdeksan miljoonan ihmisen Bogotaan. Voiko niitä verrata?
Vera hiljentyy ja pohtii kysymystä. Hän alkaa kertoa Latinalaisen Amerikan sosiaalisista ongelmista, Kolumbian aseellisesta konfliktista ja taloudellisesta epätasa-arvosta, jota ei ole saatu ratkaistua. Vertailun vuoksi: Kolumbian 51-miljoonaisesta väestöstä lähes 40 prosenttia elää köyhyydessä ja absoluuttisessa köyhyydessä 12 prosenttia. Suomi sen sijaan on yksi harvoista maista, joissa ei ole absoluuttista köyhyyttä.
”Tämän takia pitää vaatia samaan aikaan yhteiskunnallista tasa-arvoa ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta. On vaikeaa puhua ilmastonmuutoksesta samaan aikaan kun ihmisillä on nälkä.”
Sen vuoksi rikkaiden maiden pitää maksaa ilmastotuhojen korjaamisesta suhteellisesti enemmän. COP27-ilmastokokouksessa sovittiinkin ilmastovahinkojen rahastosta. Se, joka on enemmän syyllinen saastumiseen ja ilmastopäästöihin, saa kaivaa enemmän kuvetta.
”Kaikilla meillä on vastuu: kansalaisilla, hallituksilla ja yrityksillä. Me kaikki olemme muutoksentekijöitä, emme uhreja. Mutta niillä valtioilla on enemmän vastuuta, jotka aiheuttivat vahingot, ja ne sijaitsevat globaalissa pohjoisessa.”
Hän sanoo, että myös luonnonsuojelussa pitää muistaa paikalliset erot.
”Euroopassa on turvallista protestoida. Kolumbiassa aktivisteja katoaa tai murhataan.”
”Eurooppalaista suojelupolitiikkaa ei voi soveltaa Amazonialle eikä Kolumbian Sierra Nevada -vuoristossa asuvien alkuperäiskansojen yhteisöihin. Paikallisyhteisöjä on aina kuultava.”
Toisaalta ei globaalissa pohjoisessa enää olekaan kovin paljon suojeltavaa jäljellä. Kansainvälisen biodiversiteetti-indeksin (BII) mukaan alkuperäisiä eläin- ja kasvilajeja on tuhoutunut Euroopassa merkittävästi. Esimerkiksi Brittein saarella ekosysteemin arvioidaan olevan romahduksen partaalla. Sen sijaan esimerkiksi Amazonialla on yhä täysin luonnontilaisia alueita.
Euroopassa on turvallista protestoida
Francisco Vera on tavannut Greta Thurnbergin ilmastotapahtumissa ja arvostaa hänen työtään. Vera sanoo, että heillä on yhteinen missio, mutta eri lähtökohdista tulevien aktivistien toimintatavoissa on eroja. Hän ottaa esimerkiksi taidemuseoiden performanssit, joissa länsimaalaiset ilmastoaktivistit ovat heittäneet perunamuusia taulujen päälle ja liimanneet itsensä niihin kiinni.
”Tämä on yksi aktivismin keino, mutta sitä tehdään etuoikeuksista käsin. Euroopassa on turvallista protestoida, sillä poliisi korkeintaan kantaa mielenosoittajat kuten Gretan pois paikalta. Kolumbiassa aktivisteja katoaa tai murhataan.”
Myös 13-vuotias Francisco Vera on saanut julmaa palautetta ja yhden tappouhkauksen. Hänen perheensä päätti muuttaa Kolumbiasta Espanjaan turvallisuussyistä.
”En halua kommentoida asiaa enempää. Keltainen lehdistö on repinyt tästä niin paljon skandaaliotsikoita.”
Vera on joutunut kestämään paljon psykologista myllytystä sen jälkeen kun alkoi puhua aikuisten foorumeilla. Hän matkustaa ympäri maailmaa ja kärsii jet lagista. Siltikään hän ei ole kyyninen.
”Ilmastoahdistuksesta puhutaan jo liikaakin, mutta nyt pitää edetä tunnepuheesta toimintaan. Vain siten saamme tulevaisuudessa ympäristön, joka on tervehtynyt.”
Veran näkemys heijastelee lasten ilmastoliikkeen sanomaa. Kaikkia sukupolvia tarvitaan. Ei pidä odottaa, vaan tehdä poliittisia päätöksiä, jotta maapallo paranee.
Vera käyttää verbiä sanar, parantua, millä viitataan myös sairaudesta tervehtyneisiin ihmisiin.
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 10.3.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 21.3.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
