Tuntuu, että millään, mitä turkistarhauksesta voi sanoa, ei ole mitään merkitystä. Neljännesvuosisata sitten, kun aktivistit vapauttivat kettuja, olin vielä lapsi. Oli järkytys tajuta, että tällainen elinkeino saa olla olemassa. Häkkien avaaminen näyttäytyi ainoana siedettävänä tapana reagoida epäkohtaan. Isäni lupautui kuskiksi, jos haluaisin lähteä. Nyt jopa kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, ettei nykyisenkaltainen tarhaus sovi modernin sivistysvaltion … Jatka artikkelin Eikö se lopu ikinä, kysyy kirjailija Laura Gustafsson turkistarhausta käsittelevässä kolumnissaan lukemista