Eurooppalaisittain verrattuna Suomen suurkaupungeissa asutaan ahtaasti ja kalliisti. Nyt kun Petteri Orpon hallitus tekee leikkauksia kohtuuhintaiseen asumiseen ja asumistukeen, asumisviihtyvyys voi entisestään laskea, Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita sanoo.
”Kyse ei ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi asumistuen kalleutta [valtiolle], mutta jos asumistukea leikataan eikä palkankorotuksia saa tehdä, tässä yhtälössä rahat eivät riitä. Perheiden hyvinvointi ei ainakaan kasva.”
Hallitus päätti, että jatkossa omistusasuntoon ei voi saada enää asumistukea. Lisäksi asumistuen omavastuuosa nousee ja 300 euron suojaosasta luovutaan. Aiemmin tuensaaja on voinut tienata 300 euroa palkkaa tai yrittäjätuloa ilman, että tulo vaikuttaa asumistuen määrään. Eri järjestöt ovat kritisoineet etenkin leikkausten yhteisvaikutusta: esimerkiksi kaupungin vuokra-asunnossa asuva yksinhuoltaja, joka saa toimeentulotukea, menettäisi toimeentulostaan eniten.
Kiristykset ovat monille muillekin hankala paikka etenkin suurimmissa kaupungeissa, joissa vuokra nielee suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Jo nyt etenkin vuokralla asuvat pienituloiset maksavat asumisestaan suhteessa muita enemmän. OECD:n arvion mukaan asumisen kohtuuhintaisuus on Suomessa heikentynyt vuosina 2004–2021 ja on viidenneksi alhaisin kaikista OECD-maista.
”Jos katsoo 20 vuotta ajassa taaksepäin, silloin asumiseen menevät kulut olivat noin 25–30 prosenttia perheen tuloista. Nyt osuus lähentelee osalla jopa 40 prosenttia, ja tämä hiljaisesti hyväksytään”, Viita sanoo. Ilmiö koskee etenkin kaupunkialueita.
Sen vuoksi Suomessa tarvitaan valtion tukemaa asuntotuotantoa kuten kaupunkien vuokrataloja ja asumisoikeusasuntoja, Viita sanoo.
ASO-rakentaminen poistuu
Orpon hallitus lopettaa asuntorakentamisen tuen eli ARA-tuen myöntämisen asumisoikeusasunnoille vuodesta 2025, mikä käytännössä merkitsee sitä, että asumisoikeusjärjestelmä eli ASO olisi loppumassa. Valtio on tähän mennessä tukenut rakentamista sillä ehdolla, että ASO-talojen omistajat ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä. Useat ASO-yhtiöt ilmoittavatkin, että ne eivät tavoittele lainkaan voittoa. Kohtuuhintaisia asuntoja rakentavan Asuntosäätiön mukaan hallituksen päätös on voimakkaasti ristiriidassa aiemmin sovitun Asuntopoliittisen kehittämisohjelman kanssa. Se on kahdeksanvuotinen ohjelma, joka annettiin selontekona eduskunnalle vuoden 2021 lopussa, jolloin kaikki puolueet sitoutuivat kehittämisohjelman tavoitteisiin.
Anne Viita muistuttaa, että kohtuuhintaisten asuntojen kaavoittaminen on kaupunkien keino suunnitella asuntopolitiikkaansa. Viime aikoina tutkijat ovat varoittaneet, että kaupunkien asuinalueet ovat segregoitumassa eli muuttumassa selkeästi joko pieni- tai suurituloisten alueiksi, joiden asukkailla ei ole kosketusta toisiinsa, mikä johtaa helposti sosiaalisiin ongelmiin.
Kaupungit voivat ehkäistä kaupunginosien eriytymistä, jos ne varaavat tontteja hinta- tai vuokrasäännösteltyyn tuotantoon kalliiden asumiskustannusten alueille. Silloin asumisoikeusasuntoja, kaupunkien vuokrataloja ja muita kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan limittäin vapaarahoitteisten asuintalojen kanssa. Tämä ehkäisee naapurustojen eriytymistä omiin kupliinsa. ”ASO-asunnot pitävät alueet sosiaalisesti tasapainoisina”, sanoo Anne Viita. Hän muistuttaa myös, että nimenomaan pienituloiset ovat tähän mennessä päässeet omistusasuntoon kiinni todennäköisemmin ASO-järjestelmän kautta: asumisoikeusasunnoista siirrytään omistusasumiseen ajan myötä.
Päätökset tulevat merkittävästi hankaloittamaan pienituloisten asemaa. Näin pohtii Leena Eräsaari, sosiaalityön professori emerita, joka istuu Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n ja köyhyyden vähentämistä edistävän European Anti Poverty Network Finlandin hallituksissa. Hän on opettanut ja tutkinut sosiaalipolitiikkaa ja valtion laitosten yhtiöittämistä, etenkin aikanaan lakkautettua Rakennushallitusta.
Nyt tehtävissä päätöksissä on hänen mukaansa kyse ideologiasta. Asumispoliittiset linjaukset näyttävät kulkevan kohti yhä markkinaehtoisempaa suuntaa ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asema näyttäisi korostuvan. ”Grynderit tässä hyötyvät. Monissa päätöksissä on kyse rakennuttajien intresseistä.”
Anne Viita muistuttaa asunnottomuuden ehkäisemisestä, jossa Suomi on maailman kärkimaita. FEANTSA:n eli asunnottomuustyön eurooppalaisen kattojärjestön selvityksistä käy ilmi, että niissä maissa, joissa on eniten kohtuuhintaista asuntotuotantoa, on myös vähiten asunnottomuutta. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen on yksi hallitusohjelman tavoitteista, mutta Anne Viita ei näe, että käytännön toimet tukisivat tätä päämäärää.
Työntekijäpula odotettavissa
”Jos tiukennukset asumiseen ja sosiaaliturvaan toteutuvat, se voi aiheuttaa lumipalloefektin”, Anne Viita varoittaa. Monet pienituloiset ovat tippumassa pois asumistuen piiristä, ja on mahdollista, että he joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, johon on myös tulossa kiristyksiä. Uuden lakiesityksen mukaan toimeentulotuen saaja velvoitettaisiin jatkossa hankkimaan halvempi asunto, jos asumiskulut ovat liian korkeat. Asukkaalla olisi kolme kuukautta aikaa muuttaa halvempaan asuntoon, jotta hänen tukiaan ei leikattaisi.
Viidan mukaan päätöksen konkreettisena seurauksena pienituloiset todennäköisesti muuttaisivat kauemmas kaupungeista. Esimerkiksi helsinkiläiset etsisivät asuntoa paitsi naapurikunnista Espoosta tai Vantaalta, myös niiden kehyskunnista kuten Nurmijärveltä saakka. Leikkaukset hankaloittaisivat vuokralla asuvien pienituloisten arkea entisestään. ”Ajattele esimerkiksi hoitajaa, joka matkustaa työmatkat bussilla Nurmijärveltä Helsinkiin Haartmanin sairaalaan. Se ei ole muuten ihan lyhyt aika.”
On todennäköistä, että se vaikuttaisi myös työmarkkinoihin. Jo tällä hetkellä suurissa kaupungeissa on pulaa hoitajista, bussikuskeista ja muista matalahkoa palkkaa tienaavista ammattilaisista, joilla ei ole varaa asua lähellä työpaikkaansa, koska vuokrataso on liian korkea. Muun muassa ammattiliitto Tehyn ekonomisti on huomauttanut asiasta.
SAK on puolestaan kritisoinut hallituksen samanaikaisia toimia, joilla se rajoittaa ay-liikkeen toimintaa ja palkankorotuksia. ”Esimerkiksi siivoojat, hoitajat ja vanhuspalveluiden työntekijät jäävät silloin ikuiseen palkkakuoppaan. Työntekijöille se merkitsee kituuttamista nälkärajoilla, työnantajille suhteettomia vaikeuksia löytää tekijöitä elintärkeisiin töihin”, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo tiedotteessa.
Vuokralaiset ry:n Anne Viidan mukaan yhdellä sektorilla tehtävät leikkaukset voivat näkyä yllättävästi toisaalla. Kehyskuntiin muuttavat asukkaat siirtyvät samalla toisen hyvinvointialueen asiakkaiksi, mihin hallitus ei välttämättä ole varautunut.
Kela maksaa perustoimeentulotukea, mutta hyvinvointialueet maksavat täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, joten mahdolliset lisämenot kaatuvat niiden niskaan. Monet hyvinvointialueet ovat jo nyt kriisissä riittämättömän rahoituksen vuoksi, minkä vuoksi ne ovat supistaneet palveluitaan.
Asiantuntijajärjestöt kritisoivat lausuntokierroksellaan lakiesitystä, joka ehdottaa toimeentulotuen leikkauksia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnossa arvioidaan, että asuntomarkkinoilla syrjintää kokevien ihmisten määrä tulee lisääntymään: ”Muutos voi johtaa hakijoiden taloudellisen tilanteen kiristymiseen, häätöihin, maksuhäiriömerkintöihin sekä ohjautumista ruoka-avun ja diakoniatyön piiriin. Valtuutettu pitää huolestuttavana, että julkisen vallan aktiivisin toimenpitein edistetään ihmisten hakeutumista vapaaehtoistoimin järjestetyn ruoka-avun piiriin.”
Odotettujen ongelmien vuoksi useat sosiaalialan ja ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet huolellisempia vaikutusarviointeja siitä, miten leikkaukset vaikuttaisivat suomalaisten elämään. Tällä ei tosin välttämättä ole merkitystä, Leena Eräsaari epäilee. Näyttää siltä, että hallitusohjelma on viety läpi, sanoi tutkimustieto tai kansalaisyhteiskunta mitä tahansa.
”Vaikka tietoja [leikkausten vaikutuksista] olisi, niistä ei välitettäisi. Päätös on jo tehty.”