Ammattikouluissa opiskelevat nuoret kokevat, ettei heitä tai heidän ajatuksiaan oteta tosissaan, eikä heitä arvosteta tai oteta mukaan yhteiseen keskusteluun yhtä paljon kuin lukiolaisia.
Moni nuorista haluaisi osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta pelkää, mitä osallistumisesta seuraisi. Aihetta on tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Niina Meriläinen Tampereen yliopistolta. ”Olipa nuoren aatemaailma oikealla tai vasemmalla, pelätään mielipiteiden ilmaisun johtavan esimerkiksi kiusaamiseen tai vaikeuksiin työllistyä”, Meriläinen kertoo. Joissain tapauksissa nuoret ovat saattaneet kokeaa myös väkivallan uhkaa.
Samaan aikaan muissa tutkimuksissa on todettu, että 2010-luvun useat leikkaukset ovat heikentäneet ammattikoulutuksen tasoa, mikä on näkynyt esimerkiksi nuorten puutteellisissa ammatti- ja työelämätaidoissa. Osa jää takamatkalle niin työssä kuin yhteiskunnassa.
Ongelma ei ole vähäpätöinen. Vuonna 2022 Suomessa ammatillisen koulutuksen opiskelijoita oli yhteensä noin 340 000, joista yli 125 000 aloitti opintonsa 15-19 vuotiaana. Samana vuonna lukio-opiskelijoita oli yhteensä hieman alle 110 000.
Tutkimustyötä nuorten kanssa
Meriläinen on tutkinut myös nuorten ammattikoululaisten maailmaa vuodesta 2018 osana laajaa viestintä-, ihmisoikeus- ja valtasuhdetutkimusta. Hänen johtamissaan monitieteisissä tutkimushankkeissa, JÄLKES ja Kuljeksivat teinit, on selvitetty muun muassa, kuinka media kuvaa amiksia ja mitä amikset itse itsestään ja opinnoistaan ajattelevat.
”Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä laadullinen tutkimus täydellistä, joten yksittäisistä kommenteista ei voi yleistää kuvaa koko Suomesta – mutta opiskelijoiden suusta kuultua ei voida myöskään ohittaa. Eri paikkakunnilla voivat korostua eri asiat, mutta kaikissa oppilaitoksissa iso kaari on samanlainen.”
Tähän mennessä Meriläinen on keskustellut kasvokkain yli 500:n amis- tai TUVA-nuoren kanssa. TUVA:lla tarkoitetaan tutkintoon valmistavaa koulutusta eli entisiä kymppiluokkia. Haastatellut nuoret ovat opiskelleet Länsi-, Keski- ja Itä-Suomen alueilla yhdeksässä eri oppilaitoksessa, joihin nuoret saapuvat myös lähikunnista. Meriläinen kutsuu haastattelemiaan nuoria ”kanssatutkijoikseen” tutkimuskohteiden sijaan.
Väärinkäytettyä valtaa
Tutkimusaineiston mukaan osa opettajista ottaa nuoret tosissaan ja arvostaa heitä, mutta toiset ovat opiskelijoita kohtaan tarpeettoman kriittisiä. Meriläinen on todistanut tällaista suhtautumista itsekin: ”Mennessäni uuteen ammattikouluun sain opettajalta käskyn, ’Älä tuu tänne meidän kouluun. Ei meillä ole aikaa puhua mistään ihmisoikeuksista tai osallistumisesta, täällä opetellaan ammattia.’” Eräässä koulussa Meriläiselle suositeltiin toiselle toimipisteelle suuntaamista: ”Siellä on niitä nuoria, jotka osaavat kirjoittaa ja sanoa jotakin. Ei nuo sähköalan pojat osaa mitään sanoa.”
Asiatonta käytöstä ilmeni tutkimuksissa myös muulta henkilökunnalta.
Ikävän asennoitumisen lisäksi Meriläinen on kuullut lukuisilta eri oppilaitosten nuorilta, että opettajat ovat käyttäneet valtaansa väärin. “Oppilaan vanhempia tai muuta taustaa saatetaan arvostella kesken opetuksen. Jotkut opettajista ovat nöyryyttäneet oppilasta luokassa oppilaan henkilökohtaisilla asioilla, kuten mielenterveyteen liittyvillä ongelmilla.”
Nuoret ovat kertoneet Meriläiselle myös opettajien piittaamattomuudesta. Kun oppilas on rohkaistunut kertomaan työssäoppimisjaksolla kokemastaan häirinnästä, opettaja on vain vähätellyt asiaa: ”Te nuoret olette nykyään niin herkkiä. Sillon kun minä olin nuori, tapahtui paljon pahempia asioita”.
Asiatonta käytöstä ilmeni tutkimuksissa myös muulta henkilökunnalta. ”Eräässä koulussa nuoret kertoivat oman opettajansa olevan mitä ihanin, mutta terveydenhoitajan olevan hirveä, sillä hän juoruilee oppilaidensa terveystietoja pitkin koulua”, Meriläinen kertoo.
Meriläisen tarkoitus ei ole osoitella ketään sormella. ”En halua syyllistää opettajia, vaan tuoda esiin, että on paljon asioita, joista julkisuudessa ei puhuta”, Meriläinen toteaa. ”Jotta asiat voivat parantua, ne täytyy repiä auki.”
Kaikista amisten esiin tuomista ikävistä kokemuksista huolimatta Meriläinen on tehnyt myös positiivisia havaintoja. On paljon opettajia, jotka kutsuvat Meriläisen kouluunsa ja suosittelevat häntä myös kollegoilleen toisissa kouluissa, koska tutkijan kuuleman mukaan siellä ei ole koskaan aiemmin tultu nuorten luokse minkään yhteisten asioiden merkeissä.
Eriarvoistavat järjestelyt
Useilla paikkakunnilla lukio-, amis- ja TUVA-opetus ovat samoissa tiloissa, mutta siitä huolimatta Meriläisen mukaan opiskelijoita ei osallisteta yhteiskunnalliseen keskusteluun tasa-arvoisesti. ”Usealla paikkakunnalla lukio-opettajat ovat toivoneet ammattikouluilta, ettei nuoriso- tai haamuvaaleja järjestettäisi samalla sekä lukiolaisille että amiksille. Toiveen taustalla on ollut oletus siitä, että amisten antamat äänet vääristäisivät yhteiskunnallista näkemystä kaikkien nuorten ajattelusta”, Meriläinen kertoo.
Meriläisen mukaan opiskelijoita ei osallisteta yhteiskunnalliseen keskusteluun tasa-arvoisesti.
Myös erilaisten info- ja keskustelutilaisuuksien järjestelyt voivat olla eriyttäviä. Esimerkiksi korkeakoulujen info-pisteistä ei amiksille olla aina ennakolta kerrottu, ja osa nuorista onkin kokenut, etteivät he olleet näihin tervetulleita. Eräässä koulussa yhteisiin tiloihin oli järjestetty keskustelutilaisuus Suomen tilasta ja tulevaisuuden suunnista, ja paikalle kutsuttiin myös amiksia: mittaamaan vapaaehtoisilta verenpainetta.
”Amisnuoria ei pitäisi kohdella tyhminä. Monet heistä haluavat osallistua asioihin siinä missä lukiolaisetkin. He haluavat enemmän tietoa, osallistumista ja arvostusta”, Meriläinen sanoo.
Osana ammatillisia perustutkintoja opetetaan ammattitaitoa täydentäviä yleissivistäviä aineita, kuten yhteiskuntaoppia ja äidinkieltä, johon sisältyy myös mediakasvatusta. Jo valmiiksi suppeiden opintokokonaisuuksien supistamista on ehdotettu, mitä opiskelijat ovat kritisoineet Meriläiselle.
Usein amikset joutuvat perustelemaan valintaansa opiskella ammattikoulussa esimerkiksi vanhemmilleen ja muulle lähipiirille. Toisaalta opiskeluvalintoja ohjaa sekin, mihin on mahdollista päästä opiskelemaan. ”Tutkimusdatani mukaan amiksia koulutetaan niille aloille, joilla on työvoimapulaa,” Meriläinen huomauttaa.
Syrjäytetyt nuoret
Meriläinen on tutkinut, millaista kuvaa media välittää amiksista. Tulosten mukaan lehdistö ylläpitää stereotyyppistä mielikuvaa amiksista hiljaisina duunareina, jotka ovat pelkkää materiaalia työmarkkinoille.
Tutkimusaineistoksi kerätyistä tuhansista lehtiartikkeleista, jotka käsittelevät ammattikoululaisia tai ammattikoulutusta, amisten oma ääni kuuluu jutuista vain alle 12 prosentissa. Median sivuuttamat nuoret eivät vastavuoroisesti luota mediaan. Tutkimuksista ilmenee, että amisnuoret luottavat huomattavasti enemmän sosiaaliseen mediaan ja sen vaikuttajiin. ”Kun joka tuutista tulee, ettet ole mitään, netistä voi helposti löytää sellaisen totuuden, joka sopii omaan maailmankuvaan,” Meriläinen toteaa.
Usealla paikkakunnalla nuoret ovat kertoneet Meriläiselle, että ensimmäistä kertaa joku on kiinnostunut siitä, mitä he ajattelevat. Osan nuorista oli aluksi vaikea ymmärtää, että tutkija tuli juuri heitä varten. Ammattikouluissa opiskelevien nuorten tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on päivänselvä. Erityisesti yksinäisillä nuorilla on ollut tarve jakaa ajatuksia ja kokemuksia, ja monelle ainoa kuuntelija on ollut Meriläinen.
Tutkijana häneen kohdistuu myös odotuksia. ”Kiusaamista, häirintää ja väkivaltaa kohdanneet nuoret ovat sanoneet, että on minun tehtäväni saada aikaan muutosta: ’Kukaan ei kuuntele meitä, joten sun pitää kertoa näistä. Tutkijana sulla on valtaa tehdä näille asioille jotain.’ Ne ovat raskaita hetkiä”.
”Nuoret kärsivät yksinäisyydestä yleensä hiljaa. On sydäntäsärkevää, kun nuori ei usko, että edes voisikaan saada kavereita.” Lopuksi Meriläinen toteaa: ”Tässä ei ole kyse pelkästään amiksista, vaan kaikkien nuorten maailmasta.”
Kaikkien nuorten osallistaminen yhteiskunnan rakentamiseen olisi nuorten, oppilaitosten ja koko Suomen etu. Etenkään tulevien ikäluokkamuutosten kynnyksellä ei ole varaa syrjäyttää parhaillaan aikuistuvaa sukupolvea. Nuorissa on valtavasti voimavaroja ja potentiaalia, mutta ilman toimivia rakenteita ne valuvat hukkaan.
Lue myös:
Ammattikoulujen rehtorit: Opiskelijoiden yhdenvertaisuus on parantunut, mutta rahoitus huolettaa
Kolumni: Opimme pelkäämään, ja pelolla voi olla syrjäyttävä hinta
