Noin tusina senioria ja puolenkymmentä nuorempaa tanssijaa etenee mykkää hidastettua juoksua kohden harjoitussalin toisessa päädyssä olevaa ainoaa katsojaa. Verkkaripukuiset lähestyjät siirtelevät toisilleen outoa nyyttiä kuin se olisi rugbypallo. Siitä pursuaa hajoavia kasvien osia ja muuta kariketta.

Tässä ollaan Susanna Leinonen Companyn ja ikääntyneiden harrastajaryhmän Juuret-esityksen harjoituksissa.

”Olen aiemmin tehnyt työtä vain ammattilaisten kanssa, mutta kun huomasin kaupungin ikäihmisille osoitetun liikkumisen ja kulttuurin edistämishankkeen, ajattelin, että tällainen yhteistyö voisi olla kiinnostava haaste. Muualla Euroopassa on jopa vakituisesti esiintyviä ikääntyneiden tanssiryhmiä”, avaa teoksen koreografi Susanna Leinonen.

Projektin alussa järjestettiin työpajoja, joihin osallistui yli 60 harrastajaa. Sitä kautta löytyivät ne 14, jotka nähdään esityksessä viiden ammattitanssijan rinnalla.

”Oma taustani on vahvasti klassisessa baletissa, mutta olen harrastunut myös muita tanssin lajeja, kuten nykytanssia ja jazz-tanssia. Aloittaessani koreografina halusin, että luomieni kehollisten tarinoiden takana on aina jokin voimakas tekniikka. Nykyään ajattelen, että mikä tahansa liike näyttämöllä voi olla kiinnostava, kunhan siihen on vahva syy, miksi se on siellä.”

Leinonen aloitti itse tanssimisen 9-vuotiaana. Elwa Molinin valioluokan jälkeen ura kulki Australian vaihto-oppilaskauden jälkeen kiinnitykseen Viron kansallisbalettiin.  Sen jälkeen tie jatkui Turun konservatorioon ja Teatterikorkeakoulun tanssilinjan jälkeen omien nykytanssiteosten pariin.

”Kuvittelin pitkään vain ajelehtineeni ajopuuna. Mutta jos tekee asioita niin suurella intohimolla, ettei näe mitään muuta kuin vain sen tanssin, se kertoo tietenkin siitä, että jollain lailla se valintakin on jossain tehty.”

Vuosituhannen vaihteessa Leinosen esikoiskoreografia Ei kukaan, vaan ystäväsi kutsuttiin ensin Bulgariaan, Irlantiin ja Ranskaan ja myöhemmin muualle. Samassa rytäkässä hän perusti omaa nimeään kantavan tanssiryhmän.

”Se alkoi halusta jatkaa työtekoa samojen tanssijoiden kanssa. Seuraavissa teoksissa tuli sitten uusia tekijöitä siihen rinnalle. Vuoteen 2006 asti olin kaikissa omissa teoksessani yhtä aikaa tanssija, koreografi ja tuottaja”, hymähtää Leinonen.

Tanssijan työssä ikääntyminen on erityisen konkreettista, koska oman kehon luonnolliset muutokset vaikuttavat suoraan ilmaisun rajoihin.

”Vielä tällä hetkellä ainakin yritän olla huomaamatta, mitä kehoni yrittää ilmoitella. Silti tulee surullinen olo, kun ymmärtää, että kun vihdoin alkaa olla taiteellisesti kypsä ja olisi paljon sanottavaa, keho alkaa hajota.”

Juuret-teoksessa ei Leinosen mukaan viitata ainoastaan ihmisen biologisiin reunaehtoihin, vaan sen voi mieltää koskevan myös itse kunkin kulttuuritaustaa, sukupuuta tai vaikka hyvin eri syistä syntyviä juurettomuuden kokemuksia.

”Ei ole mitenkään helppo eritellä, mikä lopulta on biologista ja mikä sitä kaikkea muuta. Toisaalta työskennellessäni en etene mitenkään kronologisesti alusta loppuun. Voi olla, että keho menee edellä ja tajuan sitten vasta myöhemmin mitä kaikkea on tullut käsiteltyä.”

Juuret on johdonmukaista jatkoa Leinosen edeltävälle kolmen teoksen sarjalle, johon kuuluivat Nasty (2018), Toxic (2020) ja Body (2021). Trilogiassa käsitellään ihmisen kehoon kohdistuvaa vallankäyttöä ja sen väistelyä.

”Nasty lähti liikkeelle siitä, kun Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan tajusin, miten hyökkääviä Trumpin puheet naisista olivat. Muistan tulleeni toimistolle ja sanoneeni muille, että unohtakaa kaikki, nyt tehdään jotain muuta. Halusin tutkia millainen naiskuva meillä on, ja mitä kaikkea media siitä meille syöttää.”

Toxicissa näkökulma laajeni sukupuolirajan yli ja sosiaalisen median puolelle.

”Siinä näkyy, miten olen 11-vuotiaaan tyttäreni kautta huomannut maailman muuttuneen omaa lapsuuttani paljon rajummaksi. Bodyn kohdalla taas ajattelin, että kehon toksisuutta käsitelleen kahden teoksen jälkeen voisi katseen kääntää henkilökohtaisuuden puolelle.  Näin sarjaan tuli jonkinlainen kaari syntymästä kuolemaan.”

Leinonen tunnistaa teoksissaan kytevän kantaaottavuuden.

”Uran alkuaikoina minua kiinnosti enemmän jotenkin surrealistinen ta myytittävä tapa käsitellä itseä lähelle tulevia aiheita. Myöhemmin alkoi ottaa pattiin niin paljon, että syntyi halu kommentoida asioita suoraan. Kehollisena taiteena tanssi antaa ihanan vapauden siihen, että mitä tahansa ajankin takaa, kukaan ei voi nähdään sitä täsmälleen samalla lailla.”

Oleellista on, että oma taide herättää tunteita, keskustelua ja pohdintaa.

”Välillä tulee kyllä palautetta, että miksi esitykseni ovat niin synkkiä ja brutaalin raakoja ilman mitään toivon pilkahdustakaan. Ehkä se on sitä naisen tukahdettua raivoa. Nytkin tuntuu epätodelliselta ja julmalta katsoa täältä käsin, mitä tällä hetkellä ukrainalaiset kokevat”, huokaa Leinonen.

”Tai sitten en ole vielä löytänyt sellaista hyvin hauskaa-hauskaa teosta, ja se on vain odottamassa jossain muutaman vuoden päässä.”

Susanna Leinonen Company: Juuret

Esitykset 5.3.–2.4. Stoassa ja 9.4. Riihimäen teatterissa.

Tanssijat: Emmi Hakala, Camilla Keihäs, Sakari Kinnunen, Elina Lindfors, Aino Päivike, Tatiana Urteva Ja Sebastian Zuber

Senioritanssijat: Leena Brusin, Anne Fridel, Sissi Huhtala, Ritva Lehtonen, Marjatta Pekkala, Eija Klinga, Maire Ikonen, Anneli Mäkinen, Arja Suuronen, Kirsti Salovaara, Terhi Topp, Max Segler, Antti Hakulinen Ja Heikki Mahlamäki

Kuuntele myös Susanna Leinosen haastattelu Teatterin politiikka & politiikan teatteria -podcastissa.