”Rikkaassa maassa asuvan ja hyvin toimeentulevan ihmisen pitää ymmärtää, että ilmastokriisiä ei saada koskaan torjuttua, jos siihen ei saada mukaan alemman tulotason maita”, sanoo Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund.

Hänet tunnetaan erityisesti vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden tutkijana ja puolestapuhujana. Hän on myös Suomen ilmastopaneelin jäsen.

Lund muistuttaa, että Aasian maat yksistään vastaavat 60 prosentista maailman päästöistä ja Euroopan Unioni vain kahdeksasta prosentista.

Jos ilmastokriisi etenee niin kuin on ennustettu, elinolosuhteet tulevat globaalin etelän maissa vajoamaan todella alas, jolloin globaaliin pohjoiseen on odotettavissa valtavasti ilmastopakolaisia.

”Ilmastokriisin seuraukset ovat silloin kuin hyökyaalto, joka iskee teollisuusmaihin. Jos ajatellaan itsekkäästi, meidän kannattaa nyt antaa kehittyville maille apua, jotta nekin saavat puhdasta energiaa”, Lund sanoo.

Keskeisessä asemassa ilmastokriisin torjunnassa ovat rikkaiden maiden päättäjät. Lundin mukaan kyse ei ole edes isoista rahoista.

”Jos suomalaiset uhraisivat resursseja jonkin aikaa edes puolikkaan kahvikupin verran päivässä per nuppi, ja muut varakkaiden maiden asukkaat tekisivät samoin, saataisiin hirveän paljon aikaiseksi. Meillä kaikilla on vastuu maapallosta. Autetaan myös heikompia ja vähempiosaisia, jotta heitä ei jätettäisi ulos ilmastokriisin torjumisesta ja edessä olevasta suuresta energiamuutoksesta.”

Rikkaiden ahneus ja piittaamattomuus

Energiantuotannossa on viime vuosina pyritty vähentämään päästöjä. Nimittäin kaikista päästöistä kaksi kolmasosaa tulee energiantuotannosta. Suuressa osassa rikkaimmista maista on jo alettu yhä enemmän suosia vähäpäästöisiä energiamuotoja. Köyhissä maissa ollaan usein vaiheessa, jossa yritetään vasta saada sähköä kaikkien käyttöön. 

”Meillä rikkaimmissa maissa energia on itse asiassa usein ylellisyystuote, koska energian tuotanto ylittää moninkertaisesti perustarpeet. Meillä on jo olemassa tekniset ratkaisut energian kehittämiseen kestävästi ja suhteellisen edullisesti. Köyhemmiltä mailta kuitenkin usein puuttuu pääoma vähäpäästöisen energian kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi”, Peter Lund sanoo.

YK:n ilmastokokouksessa Glasgow’ssa loka-marraskuun vaihteessa keskusteltiin puhtaiden energiamuotojen rahoittamisesta globaalin etelän alemman tulotason maille. Kokouksessa saatiin aikaan päätös, että varakkaiden maiden tulisi tuplata ilmastorahoitus kehittyville maille vuoteen 2025 mennessä. 

Valitettavasti lauselmassa ei mainita erityisrahoitusta ilmastokriisin jo nyt aiheuttamille kuluille ja tappioille globaalin etelän maissa, vaikka tämä oli köyhempien maiden keskeinen vaatimus. Alemman tulotason maat jäivät yhä kaipaamaan lisää taloudellista tukea ja korostivat vähäistä historiallista vastuutaan ilmastokriisin aiheuttajina.

”Oli suuri häpeä, ettei Glasgow’ssa pystytty tätäkään lupausta pitämään. Rikkaat maat lupasivat kehittyville maille pääosin lainarahaa, joka ei ole kestävä ratkaisu. Niin sanotut teollisuusmaat ovat pitkälti vastuussa ilmastokriisin aiheuttamisesta. Ne ovat myös tavattoman rikkaita suhteessa kehittyviin maihin, mutta eivät silti tunne riittävää moraalista vastuuta näistä maista. Ilmastokokouksessa rikkaiden maiden ahneus ja itsekkyys paistoivat läpi fundamentaalisissa asioissa”, Lund toteaa.

Glasgow’n kokouksen viime hetkillä Intia sai vesitettyä tavoitteen hiilivoiman alasajosta. Laaditun sopimuksen lopullisessa versiossa ei puhuta fossiilitukien ja hiilivoiman häivyttämisestä pois, vaan ainoastaan vähentämisestä.

”Meillä rikkaimmissa maissa energia on itse asiassa usein ylellisyystuote, koska energian tuotanto ylittää moninkertaisesti perustarpeet.”

Köyhä käyttää paljon vähemmän energiaa kuin rikas

Monet alhaisen tulotason maista sijaitsevat eteläisellä pallonpuoliskolla, missä on sään puolesta hyvät edellytykset käyttää uusiutuvia energialähteitä kuten aurinko- ja tuulienergiaa. Globaalin etelän mailta puuttuu rahoitusta näiden energiamuotojen laajaan käyttöönottoon.

”Kehittyvät maat tarvitsevat myös paikallisia korkeamman teknologian työpaikkoja, ja uusiutuvat energialähteet voivat tuoda niitä. Kyseiset maat hyötyisivät työpaikoista muillakin aloilla kuin maataloudessa ja tehdastyössä. Korkeamman teknologian kehittäminen ja hyödyntäminen alhaisen tulotason maissa synnyttäisi uusia työpaikkoja, paikallisia innovaatioita ja jopa vientiä”, Peter Lund kertoo.

Aurinko- ja tuulienergia ovat edullisia energiantuotantomuotoja. Jos valtiolla ei ole rahaa edesauttaa näiden energiamuotojen käyttöönottoa, se turvautuu luultavimmin edelleen kivihiileen ja muihin vanhoihin saastuttaviin teknologioihin.

”Esimerkiksi Kiinan ja Intian maaseudulla ja suurkaupunkien slummeissa elintaso jää usein köyhyysrajan alapuolelle. Ihmisillä ei ole sähköä edes perustarpeidensa hoitamiseen. Energiamäärä, jonka nämä ihmiset tarvitsevat elintasonsa nostamiseen isolla hyppäyksellä, on mitätön verrattuna siihen, miten suurta energiamäärää me käytämme niin sanotuissa länsimaissa”, Lund sanoo.

Energiakeinojen tehostaminen

Energiankäytön tehostaminen on yksi tapa saada sähkö riittämään useammille. Mitä köyhempi maa, sitä tehottomammin se yleensä käyttää energiaa.

Peter Lund nostaa esiin sen, että esimerkiksi aurinkopaneeleissa ei ole mekaanisia, kuluvia osia eikä päästöjä. Lisäksi, jos kehittyvät maat tuottavat aurinkoenergiaa omiin tarpeisiinsa sen sijaan että ostavat polttoaineita ulkomailta, raha jää pyörimään paikallistalouteen, mikä edistää taloutta ja hyvinvointia.

”Liikenne tulee olemaan kaikkialla kompastuskivi, eli esimerkiksi että saadaanko se sähköistettyä. Nykyteknologialla pystytään jo etenemään pitkälle, mutta on todennäköistä, että akkuteknologia kehittyy edelleen ja hinta laskee”, Lund toteaa. 

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on saada Euroopasta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Erityisen tärkeää tavoitteen saavuttamiseksi on energian käytön tehostaminen – siis vähemmällä energialla pitäisi saada enemmän aikaan. EU:n kasvihuonekaasupäästöistä 77 prosenttia on peräisin energiantuotannosta ja käytöstä.

”Vaihtoehtojen määrä kasvaa koko ajan. Euroopassa uusiutuvat energialähteet ovat väylä hiilineutraaliuteen, ja ne ovat myös halvin vaihtoehto. Viimeisten 10 vuoden aikana on tapahtunut valtavia edistysaskelia aurinko- ja tuulienergiassa. Viimeisimmissä energiaskenaarioissa ennustetaan, että 30 vuoden päästä 70 prosenttia maailman sähköstä tuotetaan auringon ja tuulen avulla. Se on valtava muutos tavassamme ajatella energiaa”, Lund sanoo.

Sääolosuhteiden takia Euroopassa tullaan tukeutumaan ennen kaikkea tuulienergiaan, ja eteläisemmällä pallonpuoliskolla enemmän aurinkoenergiaan. Niin sanotulla aurinkovyöhykkeellä aurinkoenergiaa on saatavilla kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. 

Suomessa aurinkovoima on täydentävä energiamuoto, esimerkiksi kun rakennusten katolle asennetaan aurinkopaneelit. Suomalaisille kotitalouksille aurinkoenergia on hinnaltaan jo varsin kilpailukykyinen energiamuoto.

Hyvästit ydinvoimalle

Euroopan itäisessä osassa ja Ranskassa käytetään suhteessa paljon ydinvoimaa, mutta muualla Euroopassa ydinvoiman käyttö vähenee. Esimerkiksi Saksa, Belgia ja Ruotsi ovat luopumassa kokonaan ydinvoimasta.

”Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksen valmistuttua Suomi saattaa olla yksi Euroopan johtavia maita ydinvoimassa. Kuitenkin uusi ydinvoimala on kallis tapa tuottaa sähköä”, Peter Lund muistuttaa.

Hänelle ei aukea Suomen logiikka näin vahvan ydinvoimaan satsaamisen takana.

”Ydinvoiman käytöllä on Suomessa selvä polkuriippuvuus. Menneisyydessä tehdyt suuret satsaukset ydinvoimaan helpottavat uusia ydinvoimalapäätöksiä, mitkä taas ruokkivat seuraavia päätöksiä. Tällä tavoin on hyvin vaikeaa päästää irti vanhasta teknologiasta, vaikka se olisi huonompi vaihtoehto kuin uudet ratkaisut. Ydinvoimaan on tätä kautta satsattu Suomessa valtavasti, siinä on kiinni paljon rahaa, infrastruktuuria, intressejä ja valtaa. Ydinvoimasta pidetään vahvasti kiinni, vaikka meidän pitää ostaa ydinvoiman tarvitsema teknologia ja polttoaine ulkomailta. Hyppy parempaan vaatisi rohkeutta ja visiota”, Lund sanoo.

Esimerkiksi tuulienergia olisi modernimpaa ja kotimaisempaa tuotantoa kuin ydinvoima. Lisäksi Suomessa voi käyttää bio- ja vesienergiaa, tosin niissä ei ole paljon kasvumahdollisuuksia. Ilmaston kannalta kestävä puuenergian uusi lähde Suomessa voisi olla nopeasti kasvava paju. Biokaasun käyttö olisi niin ikään mahdollista, mutta sen tuottaminen ei kuitenkaan ole oikein edennyt.

Ydinvoimaan on satsattu Suomessa valtavasti, siinä on kiinni paljon rahaa, infrastruktuuria, intressejä ja valtaa.

Vanhentunut ajattelu Suomessa

Öljykriisien aikana 1970-luvulla Suomen energiapolitiikan keskeisiksi kriteereiksi muodostuivat energian hinta ja sen saatavuus. Ne vaikuttavat vieläkin keskeisesti Suomen energiapäätöksissä. Samalla energiatuotannon keskeisiksi tukipilareiksi muodostuivat bioenergia ja ydinvoima. 

”1970-luvulla suurin osa Suomen energiasta oli öljyä, jota tuotiin Neuvostoliitosta. Loviisaan hankittiin myös Neuvostoliitosta nykyinen Fortumin ydinvoimala, joka auttoi vähentämään öljyn käyttöä sähköntuotannossa. Itse asiassa suuri osa Suomen energiasta tulee tänäkin päivänä Venäjältä, kuten kaikki öljy ja kaasu, iso osa kivihiilestä ja tuontisähköstä, puolet uraanipolttoaineesta, puolet Suomen ydinvoimaloiden tekniikasta ja luultavasti myös Loviisan korvaavat uudet ydinvoimalat tulevaisuudessa. Suomen energiariippuvuus Venäjästä on EU-maiden huippua”, Peter Lund sanoo.

Turvetta ei käytetty ennen öljykriisiä Suomessa juuri ollenkaan, mutta turpeestakin tuli iso juttu öljykriisin aikoihin.

”Suomelta jäi huomaamatta viimeisten parinkymmenen vuoden aikana uusien energiamuotojen nopea kehittyminen, ja tätä kautta jäimme selvästi jälkeen muista maista energia-ajattelussa. Suomen pitäytymistä vanhassa energiassa kuvasti aikanaan hallituksen kova lobbaus saada EU luokittelemaan turve uusiutuvaksi energiaksi, koska sehän uusiutuu parissa tuhannessa vuodessa. Lopputuloksena tästä ei ollut muuta kuin mainehaittaa Suomelle”, Lund naurahtaa.

Hän näkee, että Suomella on kuitenkin hyvät mahdollisuudet kehittää kestäviä energiatuotantomuotoja ja -innovaatioita, joilla voisi myös olla merkitystä uusien työpaikkojen ja puhtaan teknologian viennin edistämisessä.

”Suomalaiset ovat sivistyneitä, seuraavat aikaansa, ja ovat hyviä ongelman ratkaisijoita. Tämä potentiaali pitäisi päästää irti energia-asioissa. Suomalaiset ovat kuin huippu-urheilijoita, jotka tarvitsevat hyvät valmentajat. Jos näin hyvästä porukasta ei saada positiivista kehitystä irti, ongelman täytyy olla johtoportaassa”, Lund toteaa.

Artikkeli on seitsemäs osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:n Agenda 2030:ssa.