Emilia Kukkala katsoo kameraan hymyillen, taustalla harmaa seinä.

MediaKirjoittanut voimaKuvat Nauska

”Radikaalisti valtakriittistä journalismia ei ole liikaa”, sanoo Voiman uusi päätoimittaja Emilia Kukkala

Journalismin kritiikistäkin tunnettu punk-taustainen toimittaja haluaa lehteen taiteen ja kulttuurin rinnalle lisää ympäristö- ja perinteisiä yhteiskunnallisia aiheita.

Lukuaika: 3 minuuttia

”Radikaalisti valtakriittistä journalismia ei ole liikaa”, sanoo Voiman uusi päätoimittaja Emilia Kukkala

Voimassa on käsitelty perinteisesti aiheita ja näkökulmia, jotka eivät ole päässeet esille muissa medioissa. Lehden uusi päätoimittaja Emilia Kukkala haluaa vahvistaa entisestään Voiman roolia vastamediana. Kukkalan tausta yhteiskunnallisena toimijana ja yhteiskunnallisista aiheista kirjoittaneena toimittajana näkyy myös lehden uusimmassa numerossa, joka käsittelee luokkaa moninaisena ilmiönä.

Voiman julkaisutoimintaa on aina luonnehtinut vahvan yhteiskunnallisuuden limittyminen taiteisiin ja kulttuuriin. Samat teemat ovat olleet esillä myös uuden päätoimittajan työssä. Kukkala aloitti toimittajan työt opiskellessaan tiedotusoppia Tampereen yliopistossa, josta hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013.

Hän on kirjoittanut useisiin kulttuuri- ja ay-lehtiin sekä työskennellyt muun muassa Kansan Uutisissa. Takavuosina hän teki Yle Puheelle ohjelmasarjan, jossa käsiteltiin työn, asumisen, velan, vankilajärjestelmän ja eriarvoisuuden kaltaisia yhteiskunnallisia teemoja. Toimittajantöidensä lisäksi hän on vetänyt kirjoittamis- ja mediakritiikkikoulutuksia.

”Työntekoani ei ole ohjannut niinkään urakehityksen optimointi vaan halu käsitellä aiheita, jotka olen kokenut tärkeiksi”, Kukkala kertoo. ”Olen kirjoittanut paljon työelämästä etenkin hoiva-, rakennus- ja kuljetusaloilla. Työ, työttömyys ja toimeentulo ovat olleet minulle aina keskeisiä teemoja.”

Kukkala on kirjoittanut myös yhteiskunnallisista liikkeistä, vallasta ja vastarinnasta. Black Lives Matter -liikettä hän on seurannut alusta alkaen jo ennen kuin se sai nykyisen nimensä, ja antifastistinen toiminta on hänelle tuttua. Hän on tutkinut muun muassa veronkiertoa, kaivosteollisuutta ja investointisopimuksia sekä seurannut erilaisia autonomisia projekteja ympäri maailman.

Toinen jalka taiteen ja kulttuurin kentällä

Yhteiskunnallisten teemojen rinnalla Kukkalan työssä ovat aina kulkeneet kulttuurijournalismi, taidekritiikki ja kaunokirjallisuus. Kiinnostuksesta jälkimmäiseen syntyi Into Kustannuksen tänä syksynä julkaisema esikoisromaani Kaiken jälkeen. Kirjan päähenkilö Laina päättää luopua kaikesta ja lähteä matkalle tietämättä itsekään mihin. Tie vie yllättäviin paikkoihin, ja Laina havaitsee, että kaikkein vaikeinta on luopua pääkopan sisällä ja kehossa kannetuista muistoista ja tunteista.

Kukkalan toimittajantyölle keskeiset teemat, kuten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja vastarinta, ovat esillä myös romaanissa, vaikka kirja kuvaakin maailmaa päähenkilö Lainan mielenmaiseman kautta.

”Kaiken jälkeen on tietyssä mielessä proleromaani”, hän toteaa. ”Kirjan henkilöt eivät ole tyypillisen keskiluokkaisia. Luokka ei ole kuitenkaan romaanin aihe vaan sen konteksti. Aiheet kirjassa ovat hirveän yleisinhimillisiä: luopuminen, tunteiden pakoilu, trauma, kiima, kuolema…”

Tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä on esitetty perinteisesti myös hard core -punkissa, jonka Kukkala kokee kirjallisuuden lisäksi itselleen erityisen läheiseksi kulttuuriseksi ilmiöksi. Hän on laulanut ja soittanut rumpuja ja bassoa useissa bändeissä.

”En todellakaan ole mikään muusikko, mutta onneksi punkissa ei tarvitse olla. Haluaisin kuitenkin oikaista sellaisen harhaluulon, etteikö punkin parista löytyisi myös helvetin taitavia ja lahjakkaita soittajia. Nimittäin löytyy ja lukuisia.”

”Radikaalisti valtakriittistä journalismia ei ole liikaa. Kentällä on tilaa. Voimalla on isot saappaat täytettävänä.”

”Luokkavallan vahtikoirat oli kritiikkiosuus”

Journalistisen vallankäytön kritiikki on ollut Kukkalalle tärkeää jo pitkään. Hän kirjoitti yhdessä Pontus Purokurun kanssa mediakriittisen kirjan Luokkavallan vahtikoirat, joka julkaistiin vuonna 2016. Kukkalan mukaan hän ja Purokuru ”osoittelivat kirjassa kaikkea sitä, mikä journalismissa on pielessä”. Astuminen Voiman päätoimittajan saappaisiin muuttaa kiinnostavasti asetelmaa: Kukkala käyttää nyt itsekin entistä selvemmin journalistista valtaa. Tilanne innostaa häntä pohtimaan omaa rooliaan ja Voiman mahdollisuuksia vastamediana.

Voiman 10/2021 kannessa henkilö katsoo kameraan hymyillen. Teksti "Kirjailija Katja Raunio – Suoraa puhetta köyhyydestä".
Jos pidät lukemastasi, harkitsethan Voiman vuositilausta hintaan 39€. Jokainen tilaus tukee moniäänistä journalismia.

Voima on monella tapaa erityinen media, vaikka se toimii samalla kentällä ja samojen lainalaisuuksien alaisena kuin muutkin mediat. Päätoimittajuus antaa yhdenlaisen mahdollisuuden osoittaa, vaikka rajatulta osin, miten asioita tulisi tehdä ja millaisia asioita tulisi käsitellä. Luokkavallan vahtikoirat oli siis kritiikkiosuus, ja nyt tehtävänäni on toteuttaa käytännössä kirjassa esitettyjä ihanteita.”

Mediakentän kaventuminen ja keskittyminen huolettaa Kukkalaa. Luokkavallan vahtikoirat -kirjassa Kukkala ja Purokuru osoittivat, kuinka luokka ja valtasuhteet usein sivuutetaan journalistisessa työssä. Kukkala toteaakin turhautuneena, etteivät asiat ole juuri muuttuneet viidessä vuodessa. Vallankäyttäjien kannalta suotuisat asenteet ja näkökulmat pääsevät ohjaamaan sitä, kenen ääni nousee esiin ja millaiset asiat koetaan tärkeiksi. Journalistit kirjoittavat juttujaan myötäkarvaan, ja media käyttää edelleen luokkavaltaa.

”Radikaalisti valtakriittistä journalismia ei ole liikaa. Kentällä on tilaa”, Kukkala sanoo. ”Voimalla on isot saappaat täytettävänä.”

Puoluepoliittisesti sitoutumaton

Kukkala korostaa erityisesti Voiman roolia puoluepoliittisesti sitoutumattomana mediana.

”Politiikka typistyy Suomessa usein järjestelmän sisäiseksi. Poliittisen keskustelun ei tarvitsisi pyöriä hallitus-oppositio -akselin ympärillä. Voimalla on siinäkin mielessä tärkeä tehtävä, etteivät kuviteltavissa olevat poliittiset vaihtoehdot typistyisi siihen, mitä puoluetta kannatat.”

Kukkala huomauttaa, että vaikka 60 000 kappaleen painoksellaan Voima on Suomen suurin kulttuurilehti, se on saavutettavuutensa vuoksi kokoaan isompi. Lehteä saa metroasemilta ja tuulikaapeista, ja nettijutut ovat kenen tahansa luettavissa.  Lisäksi monet Voiman aiheista ja näkökulmista eivät pääse muualla esiin. Tätä piirrettä Kukkala toivoo päätoimittajana edelleen vahvistavansa. Mullistuksia lehden linjaan ei siis ole luvassa, vaikka tulevaisuudessa tietyt teemat saattavatkin korostua.

”Työelämässä en ole ihminen, joka tulee paikalle ja räjäyttää kaiken”, hän naurahtaa. ”Voimalla on kunniakas historia, ja lehdessä on tehty hyvää duunia pienillä resursseilla. Toiveenani on tuoda lehteen lisää perinteisiä yhteiskunnallisia aiheita, väheksymättä yhtään kulttuuria ja taidetta. Haluan nostaa esiin ennen kaikkea ympäristöä käsitteleviä juttuja. Ympäristö on tällä hetkellä äärimmäisen tärkeä aihe, painavampi kuin talous.”

Yhteiskuntakriittinen painotus näkyy myös käsillä olevassa numerossa, joka käsittelee luokkaa. Luokkateema kertoo Kukkalan mukaan hieman siitä, millaisia aiheita lehdessä tullaan jatkossa näkemään.

”Luokka on juuri nyt ajankohtaisempi teema kuin pitkään aikaan, vaikka toki se on aina ollut merkittävä. Luokka on Suomessa edelleen yksi keskeisimmistä todellisuuksia erottavista asioista. Silti luokkaa käsitellään mediassa yhä ihan järjettömän vähän. Siihen liittyy häpäisemistä, moralisointia ja paljon asioita, joita ei tunnisteta.”

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Emilia Kukkala aloitti Voiman vastaavana päätoimittajana 1.1.2022.

  • 4.1.2022
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Nauska