Ihmisarvo on pyhää
”Pyhyys merkitsee jonkinlaista elämää ohjaavaa voimaa. Pyhyyteen liittyy asioita, jotka ovat ajaneet minut kätilön ja ensihoitajan ammatteihin. Niissä näkee sekä elämänkaaren alku- että loppupisteet.
Ihmisarvo on pyhä asia. Jokaisella on oikeus päättää itse omasta kehostaan. Jokainen ansaitsee myös tulla hoidetuksi ja kohdelluksi hyvin tilanteestaan riippumatta.”
Meri Haahtela. Kätilö, imetysohjaaja, ensihoitaja.
Zen ja pyhyyden paradoksi
”Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja suurista kysymyksistä ja etsinyt tarkoituksella itselleni uskontoa. Olen entinen kristitty, mutta zenbuddhalaisuus vastaa parhaiten sitä, miten asioista ajattelen.
Pyhyyden käsite on zenbuddhalaisuudessa paradoksaalinen. Zen-buddhalaisuuden perustaja Bodhidharma sanoi kysyttäessä mikä on buddhalaisuuden pyhä totuus: “Empty. Nothing holy” eli “Tyhjää. Ei mitään pyhää”.
Silti zenbuddhalaisuudessa näkyvät vastaavat elementit, esineet ja rituaalit, kuin muissakin uskonnoissa. Erityisellä kunnioituksella kohdellaan esimerkiksi Buddha-patsaita ja sutra-tekstejä.
Kun tutkiskelen pyhyyden käsitettä zen-kokemuksesta käsin, niin kaikkein pyhimmäksi nousevat elävät ja tuntevat olennot. Zen-harjoitusten tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen ja myötätunnon kasvattaminen. Harjoituksen kohteena on oma mieli. Monissa harjoituksissa korostuvat arkiset asiat, niiden tekeminen keskittyen ja siten niitä kunnioittaen.”
Piia Rytilä. Teologi, zen-buddhalainen.
Perhe on pyhä
”Ajattelen, että pyhää on kahdenlaista, henkilökohtaista ja yhteiskunnallista. Ensimmäinen voi olla esimerkiksi jotain uskonnollista käsitystä pyhästä. Yhteiskunnallinen on johonkin jaettuun moraalikäsitykseen perustuva näkemys siitä, mikä on pyhää. Sellainen asia on esimerkiksi ihmisoikeudet.
Uskontokuntien näkemys pyhästä on loppujen lopuksi aika jaettua. Esimerkiksi ”Kultainen sääntö”, tee muille niin kuin toivot itsellesi tehtävän, löytyy jollain tapaa kaikista maailman uskonnoista.
Olen kasvanut muslimina maassa, jossa kristityt ovat enemmistö. Islam ei ole koskaan ollut esillä elämässäni korostetusti, mutta jotkin asiat, kuten käsitys siveellisyydestä tai nuoren naisen asemasta, on saattanut olla erilainen kuin kristityillä. Olen nuorena ajatellut, että pyhää on mennä kunniallisena naimisiin ja löytää hyvä mies. Totta kai kumppanin löytäminen on ihanaa, mutta se ei voi olla ainoa asia, jota ihminen tavoittelee. Olenkin iloinen, että vanhempani ovat aina kannustaneet minua. He eivät asettaneet rajoja tai edes odotuksia.
Pyhä on jotain universaalia, ulottumattomissa olevaa, kaunista ja arvokasta. Toivon, että se voisi olla sellaista kaikille pyhää kokeville. Pyhää ovat myös perheen koskemattomuus ja erityisesti lasten suojeleminen kaikelta pahalta ja ikävältä. Se on elämäntehtävä ja loppujen lopuksi kaikkein tärkein asia.”
Nasima Razmyar. Helsingin apulaispormestari. Entinen kansanedustaja.
Pyhyys on jaettua, vaikkei siihen uskoisi
”Ihmisillä on kyky hallinnoida itseään itsensä ulkopuolisten entiteettien kautta. Esimerkiksi voimme yhdessä päättää, että jokin paikka on pyhä. Yhdellekään yksilöllä ei ole valtaa murskata päätöstä.
Sama pätee joihinkin muihinkin entiteetteihin. Sellaisia ovat esimerkiksi raha ja jossain määrin myös Jumala. Kukaan ei voi päättää, etteikö sitä olisi olemassa. Voi toki yrittää, mutta sen valta elämään jatkuu silti. Vaikka ihminen olisi ateisti ja päättäisi, ettei usko jumalaan tai että muille pyhä asia ei ole pyhä, ei pyhyys katoa. Silloin ihminen ottaa vain eron asiasta ja toteaa, ettei se ole häntä varten.
Asialla on edelleen valtaa elämässä ja se voi tehdä päätöksiä ihmisen puolesta.
Kristillisessä perinteessä puhutaan usein jumalanpelosta. Joku asia on toisaalta näkymätön, mutta voi silti ajaa ihmisen ylitse. Tunne pyhyydestä ei ole vain ruusuinen. Se on tunne itseä suuremman asian edessä olemisesta, pienuudesta ja haavoittuvaisuudesta. Sellaiset kokemukset ovat monille ihmisille pyhiä, sillä ne palauttavat pois itsekeskeisyydestä yhteyteen todellisuuden kanssa.
Itselleni pyhän kokemus on tienviitta. Minulle pyhyys on signaali siitä, että olen yhteydessä itseni ulkopuoliseen todellisuuteen. Pyhyyden puute on signaali siitä, että olen uppoamassa itseeni: en ole enää yhteydessä ihmisiin ja luontoon, vaan elän pääni sisällä.”
Aura Raulo. Ekologi ja evoluutiobiologi. Kuvataiteilija. Körtti.
Eri kielillä eri pyhä
”Olen kotoisin Irakista ja muslimi, joten pyhyydestä tulee minulle ensimmäisenä mieleen Jumala. Pyhyys merkitsee minulle myös rakkautta ja perhettä. Ne ovat elämäni keskeiset asiat, joita ilman en pysty elämään.
Pyhän merkitys muuttuu, kun vaihdan kieltä. Aivoni toimivat siten, etten ajattele asioita yhdellä kielellä vaan useammalla. Mietin pyhyyttä kolmella eri kielellä, sillä minulla ei ole yhtä äidinkieltä: arabiaksi, suomeksi ja englanniksi. Arabiaksi pyhä on minulle automaattisesti Jumala ja ehkä Koraani, mikä johtuu ehkä siitä, että olen kasvanut siihen. Englanniksi ajattelen, että perhe ja rakkaus ovat pyhiä asioita. Suomeksi en ole aiemmin juurikaan puhunut pyhästä.”
Duoa al-Maseudi. Asioimistulkki, muslimi.
Kristillinenkin pyhä nojaa antiikin aikaan
”Olen kirkon työntekijänä etuoikeutettu, kun saan pohtia uskontoon ja pyhyyteen liittyviä asioita ammatikseni. Kun toteutan jumalanpalvelusta vaikkapa Uspenskin katedraalissa ja kuoro laulaa ”auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty”, välillä unohtuu, ollaanko sitä taivaassa vai maan päällä.
Ennen uskonto oli suurilta osin yhtenäiskulttuuria: kaikki annettiin valmiina. Nykyään ihminen osaa itse etsiä ja löytää pyhyyttä elämästään. Pyhyyttä voidaan kokea luonnossa, kuten Lapin-vaelluksella. Kokemiselle täytyy tehdä tilaa. Jos joku sanoo, ettei oikein missään tunnu olevan pyhyyttä, vastaan, että yritähän olla varttitunti hiljaa ja kuunnella sydäntäsi. Kun jokapäiväinen tajunnanvirta pysäytetään edes hetkeksi, pyhyys on läsnäolevaa.
Pyhyys tuo näkymättömän maailman koettavaksi. Se antaa elämään tarkoitusta niin, ettei aineellinen maailma ole ihmisen omistamaa, vaan saatua lahjaa ja ihmettä. Pyhyydessä ovat aina voimakkaasti läsnä antiikin ideaalit: hyvyys, kauneus, totuus ja rakkaus.”
Ambrosius. (Eläkkeellä oleva) Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta, Hiippakunnan piispa v. 2002 – 2017.
Pyhän on kielen tuolla puolen
”Pyhä kokemus on minulle omasta egosta luopumista. Silloin tavoitellaan yhteyttä ajatusten ja kielen takaiseen ulottuvuuteen, joka ei ole ihmiselle näkyvä.
Viime proggiksessani, Marian tunnustus – Muistokirjoitus hevoselle, mietin mitä eläin voisi opettaa minulle pyhästä. Ajatus lähti siitä, kun hevoseni kuoli kirjaimellisesti syliini. Jotenkin aistin, että eläin oli ollut aistimellisuudessaan yhteydessä ulottuvuuksiin, joihin olin itse ihmisenä kykenemätön pääsemään.
Ajattelen, että kun katson hevosta, katson silmiin jumaluutta, johon en pääse osalliseksi. Eläimet opettavat ihmisille paljon pyhästä. Mitä olisi päästää irti kaikesta mihin olemme ihmisinä tarrautuneet, sanoista, kielestä, ajatuksista, muistoista, velvollisuudesta täydentää jumalaa?
Pyhyyteen liittyy kaksinapaisuus. Kaikki on pyhää, kun dualismi vallitsee. Kun jossain asiassa toteutuu sen kaksinapaisuus, järjestys ja kaaos tai siunaus ja turmelus ja hyväksymme sen, kaikesta tulee pyhää. Pyhä on myös väkivaltaa. Kun metsämies on osa pyhää kokonaisuutta, hän pyytää anteeksi ruuaksi tappamansa eläimet.
Myös hyvän ja pahan raja hälvenee, kun kaikki on pyhää. Meissä kaikissa on sama mahdollisuus hyvyyteen mutta myös pahuuteen. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa, tiettyjen triggereiden vallitessa käyttäydymme samalla tavoin kuin Putin tai Hitler. Sitä ihmiskunta harvemmin muistaa.
Pyhyys on herkistymistä sille, ettei tiedä mitään. Esimerkiksi eläimen todellisuudesta. Siten se on myös omien mittasuhteiden tunnustamista.”
Hanna Kirjavainen. Teatteriohjaaja.
Pyhä tuo turvaa
”Pyhyys on turvapaikka. Pyhyys tarkoittaa, että on jotain johon tukeutua.
Hyvyys tulee esiin rakastamalla. Jos elämä ei suostu näyttämään kuin surulliset kasvot, voi tukeutua ikuiseen totuuteen. Jos keho on heikko, voi vahvistaa omaa sielua. Jumalaa voi aina palvella. Sen ei tarvitse olla suurta. Bhagavad Gitan mukaan Jumalalle voi tarjota kukan, lehden, veden tai hedelmän, ja senkin pitäisi riittää.”
Heli Kangas. Hindu.
Pyhyys on universaali mysteeri
”Pyhän kokemisen kaipuu on ikiaikaista, jopa primitiivistä meissä ihmisissä. Pyhä on jotakin, joka tekee ihmisestä ennen kaikkea olemisestaan tietoisen ja lopulta itsetietoisen olennon. Tätä piirrettä ihmisessä kuvataan Raamatussa sanomalla, että ihminen on ’Jumalan kuva’.
Papiksi opiskellessani ja valmistuessani 80-luvulla kuvittelin, että ”pyhyydelle” ja ”Jumalalle” on olemassa jotkin valmiit sisällöt ja määritelmät. Olen saanut kokea, että tämä olikin vain pintaa.
Isoin juttu minulle on ollut sen ymmärtäminen, että Jumala ei ole mikään oppi eikä Hän ole missään paikassa. Hän on kaiken niin sanotun neliulotteisen olemisen, kolmiulotteisuuden ja ajan, ulkopuolella. Onko Jumala ja pyhä ns. viides tai jopa kuudes ulottuvuus ihmisen näkökulmasta katsottuna? Tällaisia pohdintoja olen mielessäni käynyt. Ehkä saamme niihin vastauksen, kun kerran siirrymme tämän elämän jälkeen Jumalan valo-maailmaan. Sen välähdyksiä tässä neliulotteisessa maailmassa ovat juuri pyhyyden kokemukset.
Ikävä kyllä pyhä nykyään usein kaupallistetaan ja tuotteistetaan tai sitten se institutionalisoidaan. Se voidaan määritellä esimerkiksi jonkin kirkkokunnan tai uskonnollisen perinteen omaisuudeksi. Kuitenkin pyhä on universaalia ja kosmista sekä yleisinhimillistä – absoluuttista ja ehdottoman rajatonta! Ihmisen elämä on pyhä ja pyhää – kaikkien ihmisten!
Pyhän kokeminen vaatii nöyryyttä, jolloin ihminen on ainoastaan vastaanottavana osapuolena ilman omia vaatimuksia tai suorituksia. Pyhässä on kyse salaisuudesta, joka voi olla yhtä aikaa sekä pelottava että puoleensavetävä. Pyhän kokemus jättää pysyvän jäljen ja loputtoman sielullisen ja hengellisen janon.
Kohdallani Jumala-kokemus eli pyhän kokemus on muuttanut luonnettaan. Jumala ei asu enää fyysisessä rakennuksessa. Jumalan kohtaamispäiväkään ei ole enää sapatti eikä edes sunnuntai. Hän on nykyään kohdattavissa 24/7 eli joka ikisessä hetkessä. Jumala on siellä missä ihminenkin. Hän kyllä löytää meistä jokaisen – enemmin tai myöhemmin. Se on sitä ihanan turvallista ”kosmista elämän kuurupiiloa”. Ihmiset ovat Jumalan Pyhän Hengen temppeleitä, mitä käsitettä Raamatussakin käytetään. Siksi ihmisen elämä on aina pyhää, kuten Elämä itsessäänkin on jo pyhää.”
Harri Henttinen, ”KirkkoHarri”. Kirkkoherra.
Pyhällä voi tehdä myös pahaa
”Pyhyydestä tulee mieleen kahdenlaisia asioita. Ensinnäkin sellaisia, mitä uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhinä. Toisaalta pyhät asiat eivät välttämättä liity uskontoihin. Ne voivat olla hienoja ja tärkeitä asioita, kuten luonto. ’Lähes pyhiä’ ovat ihmisten saavutukset tieteen ja taiteen aloilla.
Uskontojen uhrien tuen näkökulmasta on ongelmallista, että uskonnot voivat perustella monenlaista toimintaa vedoten pyhyyteen. Tästä voi syntyä monimutkaisia oikeuksien välisiä ristiriitoja. Esimerkiksi aborttia voidaan vastustaa perustelemalla elämän pyhyyttä, mutta aborttien kieltäminen johtaa monimutkaisiin ongelmiin.
Toisena esimerkkinä Jehovan todistajat pitävät verta pyhänä ja siksi sitä ei heidän tulkintansa mukaan voi käyttää lääketieteellisessä hoidossa. Tämä johtaa julmuuksiin, kun esimerkiksi synnyttäviä äitejä kuolee tilanteissa, joissa heidän on hyvin vaikea ottaa vastaan verensiirtoja.
Myös monenlaista syrjintää perustellaan pyhillä kirjoituksilla. Tällainen syrjintä on julmaa ja sillä voi olla vakavia seurauksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Pyhien kirjoitusten sijaan soisin, että erilaisia moraalisia valintoja perusteltaisiin mieluummin järjellä. Sen sijaan, että kysytään millaista moraalista ohjausta pyhät kirjoitukset tarjoavat erilaisiin tilanteisiin, tulisi kysyä: ’miten julmuutta voidaan välttää?’ ja ’miten osoitamme parhaiten myötätuntoa heikossa asemassa olevia kohtaan?'”
Joni Valkila. Uskontojen uhrien Tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja. Entinen Jehovan todistaja.
