Aurinkoinen toukokuun maanantaiaamu kello 9.40 Helsingin Itä-Pasilassa.
Ohjaaja Aino Kivi seisoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston edessä kädessään iso valkoinen mappi. Salla Markkanen, Iiro Ollila ja Tobias Zilliacus treenaavat kohta kuultavia musiikkiesityksiään massiivisten hallintorakennusten, Pasilan aseman ja piskuisen Rauhansaseman välisen aukion reunassa.
Kohta paikalle saapuu lisää yleisöä, Yleisradion kuvausryhmä ja ohjaaja Jalmari Nummiluikki, joka ryhtyy striimaamaan kännykällä tapahtumaa suoraan verkkoon.
Työryhmä 6+ valmistautuu laittomaan teatterinäytökseen, jolla kritisoidaan esittävän taiteen kannalta kohtuuttomia yleisötilaisuusrajoituksia. Etukäteisinfossa on korostettu, ettei kyse ei ole koronan vähättelystä tai sen turvatoimien vastustamisesta, vaan tasapuolisuuden vaatimuksesta sääntöjen tulkintoihin.
Yleisöllä on maskipakko, katsomossa paikat on asetettu kolmen metrin turvavälein, ja kaikilla istuimilla odottaa myös puteli käsidesiä. Lainrikkomus liittyy siihen, että tilaisuuteen on pyydetty sallitun kuuden katsojan sijaan seitsemän hengen yleisö. Median edustajien kanssa taidetaan päästä jopa yhdeksään.
Esityksen aluksi Kivi lukee Aluehallintovirastolle juuri lähettämänsä sähköpostiviestin. Siinä kerrotaan, kuinka tapahtuma-ala on 2,35 miljardin euron toimiala, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä. Kuulemme myös, miten koronakriisin aikana alan liikevaihto on pudonnut 80—95 prosenttia.
”Perustuslain mukaan perusoikeuksia saa rajoittaa vain tarkkarajaisesti, yhteiskunnallisesti hyväksytysti ja oikeasuhtaisesti. Tällä hetkellä koronarajoituksin rajoitetaan kulttuurintarjoajien oikeutta elinkeinon harjoittamiseen sekä kansalaisten sivistyksellisiä oikeuksia. Kun tapahtumia koskevat säädökset ovat etenkin Etelä-Suomessa näin paljon tiukempia kuin mikään muu säätely ja ne aiheuttavat merkittävää vahinkoa, onkin kysyttävä, ovatko rajoitukset välttämättömiä ja oikeasuhteisia”, lausuu Kivi painokkaasti.
Tämän jälkeen hän soittaa poliisille ja ilmiantaa laittoman esityksen. Poliisin päivystyksessä kuulemma luvataan partion saapuvan paikalle, jos vain suinkin ehtii.
Seuraavaksi Markkanen ja Ollila esittävät kappaleen, jonka sanat perustuvat Aluehallintoviraston kokoontumisrajoituksia koskeviin ohjeistuksiin. Niistä ilmenee, miten rajoituksista huolimatta erivapautta suodaan silloin, kun kokoontuminen tapahtuu työpaikoilla. Kertosäkeessä esiintyjät piruilevat sattuvasti olevansa työpaikallaan nytkin.
Tapahtuman valtakunnallisen tasapuolisuuden luonnetta korostaa, että Zilliacus esittää sekä Aluehallintovirastolle lähetetyn kirjeen että oman musiikkikappaleensa toisella kotimaisella kielellä.
Esityksen viimeisessä osassa esiintyjäjoukkoa täydentää vielä dramaturgi Titta Halinen, ja saamme kuulla ensemblen laulavan kakofonisena kuorona tapahtumalle Facebookissa tukensa osoittaneen noin 1 800 henkilön nimet.
Poliisia ei näy eikä kuulu. Lievästä pettymyksestä huolimatta kaikki ymmärtävät, että poliisia kiinnostaa erityisen vähän puuttua tällaiseen yleisen oikeustajun vastaisten normien protestointiin.
Lopuksi Kivi muistuttaa yleisöä poistumaan paikalta huomaavaisesti ja tungosta välttämättä.
Työryhmä 6+ tiedottaa tulevista tapahtumistaan Facebookissa.
