”Suomalaisten olisi aika luopua Kalevalasta ja ruveta keskittymään omiin perinteisiin ja kulttuuriin, jotka ovat jääneet pimentoon sen vuoksi, että Kalevala on nostettu niin isoon rooliin”, Maura Häkki sanoo.

Joensuulainen Häkki on uuden ajan karjalainen someaktivisti. Videoissaan hän käsittelee eri vähemmistöryhmien oikeuksia ja kertoo ihmisille karjalaisten asemasta Suomessa, kansansa kulttuurista ja historiasta. Parhaimmillaan videot ovat keränneet yli 100 000 katselukertaa.

Sosiaalisesta mediasta on tullut eri vähemmistöille tärkeä keino järjestäytyä ja saada äänenstä kuuluviin. Ja ääni on alkanut kuulua. Häkistä ja muista nuorista karjalaisista aktivisteista kirjoittavat niin Yle, Helsingin Sanomat kuin rajantakainen karjalainen media.

21-vuotias aktivisti on saanut satoja viestejä, joissa ihmiset kiittelevät häntä. Videoiden ansiosta monet ovat alkaneet ymmärtää jotain uutta karjalaisuudesta tai palauttaa yhteyttään karjalaiseen kulttuuriin.

”Vaikka siitä tulee hyvä mieli, että joku on alkanut elvyttää kulttuuriaan, niin vielä enemmän toivoisin, että saisimme lailliset oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin. Karjalaisten sorto ei pääty ennen kuin näin käy”, Häkki sanoo.

Elvytykseen tarvitaan rahaa

Suomalaiset tietävät karjalaisuudesta hämmentävän vähän, vaikka karjala on suomen lähin sukulaiskieli. Suomessa ja Venäjällä puhuttu kieli on nykyisin uhanalainen. Sillä on enää alle 100 000 puhujaa. Suomessa karjalaa puhuu päivittäin noin 5000 henkeä, kieliyhteisön jäseniä on noin 30 000. Karjala on ollut rajaseutua aina Pähkinäsaaren rauhasta asti, jolloin alue jaettiin kahtia. Tämän vuoksi kaikki karjalaiset eivät ole karjalankielisiä, vaan osa puhuu suomen kaakkoismurteita tai itäisiä savolaismurteita.

Karjalan kieli on vuonna 2009 tunnustettu viralliseksi vähemmistökieleksi, mutta kyse on lähinnä symboliikasta, joka ei vaikuta karjalaisten asemaan. Kieltä ei mainita perustuslaissa, eikä sitä pysty opiskelemaan edes valinnaisena kielenä. Ainoastaan Itä-Suomen yliopisto tarjoaa kieliopintoja sivuaineena. Kielen elvyttäminen on pitkään ollut kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisen harteilla.

”Viime vuonna elvytys siirtyi Itä-Suomen yliopiston käsiin, mutta ongelma on jatkuva resurssipula. Tarvitsisimme säännöllisen ja riittävän suuren rahoituksen sekä itsenäisen elimen, jossa ammattilaiset suunnittelisivat ja hoitaisivat elvytystä,” Häkki sanoo.

Entä jos elvytystä ei aloiteta?

”Ei siinä varmasti hyvin käy. Kovasti me taistellaan vastaan, mutta jos valtio jatkaa meidän sortamista, eikä saada mistään tukea, ei me yksittäisinä ihmisinä tai yhteisönä pystytä paljoon,” Häkki huokaa.

Rotuopilla perustellut puhdistukset

Karjalaisilla ja suomalaisilla on pitkä ja kipeä yhteinen historia, johon liittyy paljon pakkosuomalaistamista ja -luterilaistamista.

”Yksi maa, yksi kansa” -iskulausetta toistellut Zacharias Topelius kirjoitti jo 1800-luvulla Maamme kirjassa, kuinka lapsekkaat ja herkkäuskoiset karjalaiset tarvitsevat tiukkaa ohjausta kasvaakseen kunnon suomalaisiksi.

Tätä ajatusta sovellettiin jatkosodan aikana, kun suomalaissotilaat miehittivät Itä-Karjalaa. Rotuoppi eli 1940-luvun alussa vahvana ja alue haluttiin siivota ”vieraasta aineksesta”. Karjalaiset ”piti puhdistaa” venäläisyydestä, etteivät he puhuisi ”venäläistynyttä suomen kieltä”.

Entä jos suurempi osa Karjalaa olisi jäänyt Suomen vallan alle? Suomeen asutettuja karjalaisia lapsia kiusattiin ja syrjittiin kouluissa eikä omaa äidinkieltään saanut käyttää.  Todennäköisesti samanlainen assimilaatio olisi jatkunut, jota Itä-Karjalan miehityksen aikana harjoitettiin. Häkki epäilee, että karjalaiset olisivat kokeneet samanlaisen kohtalon kuin saamelaiset. 

Karjalaisilla ja suomalaisilla on pitkä ja kipeä yhteinen historia, johon liittyy paljon pakkosuomalaistamista ja -luterilaistamista.

Kalevala aloitti karelianismin

Karjalaisuudesta on haluttu päästä eroon, mutta sitä on myös eksotisoitu paljon. Niin kutsutusta karelianismista on haettu inspiraatiota tutkimuksiin ja taiteisiin.

Häkki muistelee omia lukioaikojaan kolmen vuoden takaa: ”Lukiossa sitä käsiteltiin aika neutraaliin tai jopa hieman positiiviseen sävyyn. Ei kerrottu, mitä karelianismi on aiheuttanut, vaan enemmänkin mitä suomalaiset ovat sillä saavuttaneet.”

Karelianismin syntyyn vaikutti erityisesti Elias Lönnrotin Kalevala. Teos on eräänlainen 1800-luvun nationalismin tuote, jonka Lönnrot kokosi niin kutsutuilla ”Karjalan laulumailla” keräämistään runoista ja lauluista. Suomalaiset eivät kokeneet omia perinteitään tarpeeksi kiinnostavina ja eksoottisina, joten omaan loisteliaaseen historiaan piti hakea Karjalasta ja karjalaisilta.

Lönnrotin tiedetään suomalaistaneen karjalaisten runonlaulajien tuotoksia ja muokanneen aineistoa niin kielellisesti kuin rakenteellisestikin. Hänen vaikutuksestaan Kalevalan rakenteeksi muovautui eräänlainen jännityskertomus. Muun muassa keskeinen Louhi-hahmo on pitkälti hänen oma luomuksensa.

Karjalaisuutta tutkinut Anneli Sarhimaa kirjoittaa Vaietut ja vaiennetut. Karjalankieliset karjalaiset Suomessa (SKS, 2017) -kirjassa, että kalevalaisen runouden suomentaminen oli ensimmäinen tietoinen ja poliittinen valinta, jossa Karjalan kieli ja kulttuuri uhrattiin suomalaisuuden hyväksi.

Kalevalaisen runouden suomentaminen oli ensimmäinen tietoinen ja poliittinen valinta, jossa Karjalan kieli ja kulttuuri uhrattiin suomalaisuuden hyväksi.

Vihapuhe kertoo tietämättömyydestä

”Kalevala ei ole suomalainen eikä suomalaista kulttuuria.”

Aina kun Häkki esittää somessa kriittisen näkökulman suomalaisuudesta tai suomalaisesta yhteiskunnasta, hän tietää saavansa siitä vihaviestejä. Sellaisia kuin ”tapa ittes” tai ”toivottavasti teidät pistetään keskitysleireille” tai ”muuta Venäjälle, siellähän te asutte”.

Toisinaan vihapostin saamiseen riittää ihan pelkästään se, että opettaa karjalankielisiä sanoja tai on pukeutunut kansanpukuun. Häkin mielestä kommentit kertovat siitä, miten moni suomalainen on tietämätön omasta historiastaan. Häntä huolestuttaa se, miten moni, etenkin nuori, kantaa niin paljon pelkoa ja vihaa mukanaan.

Enää hän ei jaa saamaansa vihapalautetta sosiaalisessa mediassa. Moni karjalainen seuraaja oli sanonut, että kokee turvattomuutta karjalaisena Suomessa, ja somessa näkyvä vihapuhe lisää pelkoa puhua julkisesti omasta karjalaisuudestaan.

”Ajattelin, että pahennan vain tilannetta sillä, että satunnaisesti lätkäisen niiden naaman eteen tuollaista sontaa. Toisaalta suomalaisten jatkuva voivottelu alkoi myös väsyttää. Ei se auta minun tai muiden karjalaisten tilannetta mitenkään, että joku tulee sanomaan, miten hirveää joku vihapuhe on ollut. Kyllä me tiedetään se,” Häkki huokaisee.

”Kalevala ei ole suomalainen eikä suomalaista kulttuuria.”

Vähemmistökansa Venäjällä

Suuri osa karjalaisista asuu Venäjällä Karjalan tasavallassa, jossa myös karjalaiset ovat venäläistämistoimien ja pakkosiirtojen vuoksi jääneet vähemmistökansan rooliin. Karjalaa puhuvista enemmistö on vanhempia ihmisiä, eikä kieli siirry enää samalla tavalla nuoremmille sukupolville kuin ennen.

Vaikka kielen asema on Karjalassa huono, joissain asioissa tilanne on parempi kuin Suomessa. Venäjällä karjalankielisillä on oma radio, TV-uutiset, ohjelmia ja lehti. Suomesta puuttuu käytännössä kokonaan karjankielinen media. Yle lähettää viikossa kolme minuuttia karjalankielisiä uutisia, jotka ovat käännösuutisia suomesta. Tarvetta olisi esimerkiksi karjalaksi dubatuille lastenohjelmille ja omalle karjalaisesta näkökulmasta tehdylle uutisoinnille.

Median rooli on tärkeä elvytystyössä ja oman kulttuurin ja kielen ylläpitämisessä. Suomen karjalaiset joutuvatkin nojaamaan Venäjän karjalaiseen mediaan.

Tällä hetkellä Maura Häkki voi vain haaveilla, että kenties vielä omana elinaikanaan hän voisi ostaa kaupasta karjalankielisen lehden ja kirjoja. Ettei karjalaa enää pidettäisi vieraana kielenä Suomessa, koska sitä se ei ole.

Sitä ennen Suomen valtion tulisi pyytää anteeksi karjalaisilta ja hyvittää tekojaan.

”Yksi tärkeä asia olisi saada samanlainen totuus- ja sovintokomissio kuin saamelaisilla. Suomessa saatetaan myöntää, että joitain pahoja asioita on tapahtunut historiassa. Mutta jos asioista ei puhuta eikä niitä käsitellä, ne unohtuvat. Paitsi karjalaisilta jotka joutuvat kantamaan ylisukupolvisia traumojaan tulevaisuuteen,” Häkki toteaa.