Lukuaika: < 1 minuutti

Musiikintekijät pelkäävät, että Suomen tulkinta EU:n uudesta tekijänoikeusdirektiivistä suosii digijättejä

Pessi Lehtinen on aloitteleva muusikko. Hän haluaisi musiikkiaan Spotifyihin, jotta ihmiset pääsisivät kuuntelemaan sitä. Pessi olisi kyllä valmis maksamaan enemmän palvelusta, jotta artistit saisivat kuunteluista paremman korvauksen.

Euroopan unioni hyväksyi keväällä 2019 tekijänoikeusdirektiivin (DSM), jolla pyritään hillitsemään suurten alustapalveluiden, kuten YouTuben ja Facebookin, tekijänoikeuksista piittaamatonta sisältöjen jakelua.

Euroopan parlamentin alkuperäisenä tarkoituksena on ollut pakottaa nettijätit neuvottelemaan korvauksista tekijänoikeuksien omistajien tai heidän oikeuksiaan hallinnoivien etujärjestöjen kanssa. Tavoitteena on myös tekijäoikeuskäytäntöjen harmonisointi EU-alueella.

Jäsenmaille on jätetty kansallista liikkumavaraa lakitekstin lopulliseen muotoiluun. Valtioille annettu määräaika direktiivin voimaan saattamiseksi umpeutuu kesäkuun alkupäivinä.

Suomessa uusi tekijänoikeuslaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn huhtikuussa. Tulos koskettaa musiikintekijöitä, tubettajia sekä monenlaisia taiteen, kulttuurin, teatterin ja journalismin sisältöjä tuottavia oikeudenomistajia.

Biisien säveltäjiä, sanoittajia ja kustantajia edustavan Suomen Musiikintekijöiden huoli kohdistuu erityisesti direktiivin artikla 17:n tulkintaan.

Ministeriön esityksessä alustojen vastuu alkaa vasta, kun oikeudenomistaja on esittänyt poistopyynnön palvelulle. Direktiivin tekstissä alustan vastuu tekijänoikeuksien toteutumisesta alkaa heti, kun ne saattavat suojatun aineiston yleisön saataville”, kiteyttää Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja Kaija Kärkinen.

”Suomi on ainut maa Euroopassa, missä lakia ollaan valmistelemassa päin honkia. Kyse ei ole aikataulusta, vaan lain sisällöstä. Näyttää tosi huolestuttavalta”, lataa Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen. 

Esimerkiksi Hollanti, Tanska ja Ranska ovat valmistelleet kansallista lakimuutosta artikla 17:n alkuperäistekstin mukaisesti, jolloin vastuu tekijänoikeuksien kunnioittamisesta on lähtökohtaisesti digijäteillä.

”Kansalliset sooloilut eivät ainakaan edistä yhdenmukaista käytäntöä”, Kärkinen huomauttaa.

”Artikla 17 on direktiivissä aivan liian epämääräinen, eikä sitä voida sellaisenaan kopioida kansalliseksi laiksi, sillä se jättää liiaksi tulkinnanvaraa”, sanoo tekijänoikeusneuvos Viveca Still lakimuutosta valmistelevasta opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Luvassa on koko kevään jatkuva monipolvinen keskustelu uuden tekijänoikeuslain lopullisesta muotoilusta.

Spotify tunnustaa tekijänoikeudet

Levy-yhtiöt saavat suurimman osan suoratoistopalvelun maksamista palkkioista.

Jos Googlen omistama YouTube on monille musiikintekijöille liki piraattien kaltainen pahis, niin juuri kuukausimaksuaan korottanut ja pörssiyhtiönä yhä tappiollinen Spotify on siirtynyt hyvisten listalle.

Sen musiikintekijöille jakamat tilitykset ovat kaukana cd-myynnin kulta-ajoista, mutta Spotify sentään tunnustaa tekijänoikeudet.

”Tilitysten jakosuhde olisi päivitettävä, sillä se perustuu vanhaan aikaan, jossa levy-yhtiöille tuli huomattavasti enemmän kustannuksia äänitteiden jakelusta ja markkinoinnista”, sanoo Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja Aku Toivonen.

Nykymallilla Spotify saa maksavilta tilaajiltaan kertyvästä potista 30 prosenttia, tekijät ja kustantajat yhteensä 13 prosenttia.

Leijonanosan haukkaavat levy-yhtiöt, joiden 57 prosentin osuudesta maksetaan erilaisten artistisopimusten mukaisesti 8–20 prosenttia biisejä esittäville artisteille.

Vastoin yleistä käsitystä Spotify ei maksa muusikoille mitään. He saavat kertakorvauksen studiopalkkioina levy-yhtiöiltä.

Mutta mitä sanoittaja ja säveltäjä saavat, jos oma biisi toistetaan Spotifyssa miljoona kertaa?

Noin 500 euroa, jos tekijöitä on vain yksi.

 

Yhä useammin biisejä tehdään kuitenkin joukolla, joten esimerkiksi neljän hengen tiimistä jokainen saisi 120 euroa.

Jos jollakulla tiimiläisellä on kustannussopimus, hänen palkkiostaan kolmannes menee kustantajalle, eli käteen jää silloin 80 euroa.

Suoratoistopalvelun miljoonasta kuuntelukerrasta saa saman rahan kuin vajaasta sadasta radiosoitosta YLEn tai suuren kaupallisen radion taajuudella.

Ei siis ihme, että radiohitti voi edelleen olla se, mikä motivoi musiikintekijöitä taiteellisen inspiraation ohella.

Kommentoi Facebookissa
Markku Tuhkanen