Lukuaika: 3 minuuttia

Maria Pettersson on huolissaan demokratian toteutumisesta ilman toimintakykyistä mediaa

Artikkeli on julkaistu Voima-lehdessä 1.3.2021 ja Voiman verkkosivuilla 4.3.2021. Kuntavaalien siirtämisestä kesäkuun 13. päivään tehtiin linjaus 6.3.2021.

Huhtikuun kuntavaaleihin valmistaudutaan koronan kurittamassa yhteiskunnassa. Puoluetoimistoissa ja ehdokkaiden kotisohvilla mietitään pää punaisena, miten päästä äänestäjän iholle, kun isot toritapaamiset ja vaalitapahtumat muuttuivat haaveiksi.

Epäilijät ovat kyseenalaistaneet vaalien järjestämisen huhtikuussa peläten kansalaisten äänestysinnon putoavan kiusallisen alhaiseksi.

Vaikka Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson on itsekin puhunut kulkutautivaaleista, vaalien siirtäminen syksyyn ei ole käynyt edes mielessä.

”Se on huono ajatus. Demokratiassa vaalit ovat tärkeä asia. Maailmalta on esimerkkejä monista maista, sellaisistakin, joissa demokratia on hauraampi ja systeemit huonommat kuin meillä Suomessa, mutta silti niissä on saatu järjestettyä vaalit. Eli eiköhän me tähän pystytä.”

Koronarajoitukset muuttavat sekä ehdokkaiden vaalikampanjointia että toimittajien tiedonhankintaa vaalien alla.

”Monet toimittajat eivät ole tavanneet haastateltavia vuoteen. Kaikki on tehty etänä. Totta kai se hankaloittaa, ja jutuista jää puuttumaan sävyjä. Toivon, että journalistit jaksavat korona-aikojen jälkeenkin pitää tätä tilannetta poikkeuksena, ettei jäisi pysyvää käytäntöä haastatella vaan videoyhteyden kautta, kun epidemia joskus hellittää.”

Tilanteen poikkeuksellisuuden korostaminen voi antaa kansalaisille ja päättäjille demokratian kannalta vaarallisen illuusion siitä, että kansakunnan selviytyminen vaatii myös medialta poikkeustoimia.

”Journalismin tehtävänä ei ole tsempata tai pitää yllä yhteiskuntarauhaa. Se ei ole meidän duuni. Toimittajien tehtävä on välittää tietoa ja tehdä kriittistä journalismia. Jos esimerkiksi viranomaisten ja politiikkojen välillä on kissanhännänvetoa, meidän tehtävämme on kirjoittaa siitä ja analysoida sitä, eikä yhteisen tsemppihengen nimissä leikkiä, että ollaan yhtä suurta perhettä”, Pettersson muistuttaa.

Pettersson katsoo kameraan peilin heijastuksessa.

Näissä vaaleissa merkittävä osa äänestäjistä saanee kuntavaaleihin liittyvää tietoa ja tutustuu ehdokkaisiin pelkästään median välityksellä. Kampanjat ovat siirtyneet vaali vaalilta enemmän nettiin ja sosiaaliseen mediaan.

”Normaalioloissakin journalisteilla on paljon valtaa määritellä, mistä vaaleissa puhutaan ja kuka pääsee julkisuuteen kertomaan näkemyksistään. Tänä vuonna se korostuu eli journalismin valta kasvaa, samoin sosiaalisen median. Myös vaalikoneiden merkitys vahvistuu entisestään erityisesti nuorempien äänestäjien keskuudessa. Mutta en kyllä keksi mitään, mikä äänestäjän kannalta korvaisi kokonaan spontaanin torikohtaamisen.”

Valta vaatii vastuuta, myös medialta. Vielä on muistissa vuoden 2015 eduskuntavaalit, joissa huoli Suomen talouskehityksestä ja Keskuskappakamarin onnistunut velkakellokampanja johti siihen, että vaalikeskusteluja käytiin YLEn studiossa velkakellon tikittäessä seinällä. Kun huoli valtion velasta valtasi journalistit, muut asiat jäivät mitättömälle huomiolle.

”On vaarallista, jos yksittäinen idea humahtaa läpi median, sillä se kaventaa sitä keskustelua. Median vastuulla on myös rajata vaaleihin liittyvää keskustelua vaaleihin liittyviin aiheisiin. Näissä vaaleissa ei päätetä EU-asioista, eikä siitä, minkä niminen on joku jäätelöpuikko!”

”Yhtäältä median pitäisi palvella sellaisia ihmisiä, jotka ovat tosi hyvin perillä kunta-asioista ja toisaalta, erityisesti nyt tuntuu siltä, että medialta odotetaan myös yläasteen perustietoa siitä, mistä asioista kunnissa päätetään. En ole ihan varma, onko yhteiskuntaopin perusopetus median tehtävä”, Pettersson pohtii.

Ensimmäiset kuntavaalikeskustelut on jo käyty ja nähty mediassa. Niissä puoluejohtajat puhuivat merkillisen paljon valtakunnallisista asioista, vaikka edessä ovat kuntavaalit. Paikallisilla tiedotusvälineillä eri puolilla maata on työtä, jotta kuntalaisille tärkeät aiheet nousevat esille.

”On hirvittävän tärkeää, että ihmisillä on luotettava paikallismedia. Se on äärimmäisen tärkeä demokratiakysymys! Mutta meillä on Suomessa kuntia ilman paikallista tiedotusvälinettä. Heidän kunnassaan ihmiset eivät saa tietää, mitä tapahtuu, eikä kukaan valvo kunnanvaltuuston päätöksentekoa. Mikäli maakuntalehti tai valtakunnallinen media joskus sattuisikin kiinnostumaan, se on aivan riittämätöntä. Jos kuntalaisia palvellaan lehdellä, jonka jutut tehdään muualla, vaikkapa Helsingissä, eihän siinä ole mitään järkeä!”

Mediatutkija Anu Koivunen esitti Suomen Kuvalehdessä helmikuussa, että alue- ja paikallislehtien tulisi väliaikaisesti poistaa maksumuurinsa vaalijulkisuuden takaamiseksi. Pettersson ei lämpene idealle.

”Erityisesti näin koronan aikaan mainostajat ovat vähentäneet ilmoitteluaan, ja jostainhan rahaa lehden tekemiselle on tultava. Pikemminkin kannustaisin ihmisiä nyt kiinnostumaan kuntavaalien alla omista asioistaan, ja jos suinkin on varaa, ottamaan sen oman paikkakuntansa median koetilauksen.”

Samaan aikaan, kun korona on kiistatta lisännyt median kulutusta kaikissa välineissä ja kansalaisten tiedonjano on tuntunut ajoittain kyltymättömältä, toimittajien lomautukset ja irtisanomiset ovat jatkuneet kiihtyvään tahtiin.

”Kuihtuvat resurssit uhkaavat journalismia ja myös suomalaista demokratiaa kaikkein pahimmin. Alalta on vuodesta 2008 lähtien kadonnut yli 2000 työpaikkaa. Työnantajia edustavan Medialiiton tilastojen mukaan melkein 40 prosenttia alan työpaikoista on poissa. Päälle tulevat YLE:n supistukset. Totta kai pudotus väistämättä vaikuttaa siihen, miten syvästi ja laajasti media voi seurata suomalaista yhteiskuntaa. Ei ole mahdollista saada samaa laatua huomattavasti pienemmällä henkilömäärällä”, Pettersson huokaa.

Työnantajat puhuvat mielellään laatujournalismista, mutta samaan aikaan yhtiöt palkitsevat huippuammattilaisiaan kalossin kuvalla.

”Monissa tiedotusvälineissä annetaan nyt fudut vakituisille toimittajille, ja jutut ostetaan polkuhinnalla freelancereilta. Jos yksinyrittäjä ei voi elää työllään, koska saa niin hirvittävän vähän rahaa, freelancerit katoavat alalta, koska eivät pysy hengissä nykypalkkioilla”, Pettersson ennustaa.

Muissa Pohjoismaissa journalismin merkitys kansanvallan takaajana tunnustetaan avoimesti ja kaupallista mediaa tuetaan rahallisesti, vuosittain 50–80 miljoonalla eurolla. Lisäksi niissä on käytössä alemmat arvonlisäverot, ja tarjolla on merkittävää jakelutukea.

”Suomi on median tukemisen kehitysmaa, koska täällä mediatukea ajatellaan yritystukena, mutta muualla demokratiatukena, mitä se oikeasti onkin. Jos Suomessa ei ole tarpeeksi hyvää journalismia, tämä nykyinen valtiomuotomme, edustuksellinen demokratia, ei vain toimi. Se vaatii välttämättä toimivaa, riittävästi resursoitua mediaa.”

Kommentoi Facebookissa