Yhdysvaltalainen sananvapauden asiantuntija Larry Siems asuu New Yorkin suurkaupungin ja Catskillsin vuoriston välissä. Metsien keskellä naapureina on monenlaista porukkaa liberaaleista demokraateista edellistä Donald Trumpia kiihkeästi kannattavaan MAGA-jengiin, ”Make America Great Again” -sloganilla koristeltujen lippisten ylpeisiin käyttäjiin.
Eräänä iltana Siemsin naapuri heilutteli lippua, jossa luki ”Fuck Biden and all of you who voted for him” (vapaasti kääntäen “Biden vittuun kuten kaikki te jotka äänestitte häntä”).
Se tyrmistytti Siemsiä.
Yhteisyyden katoaminen ei ole pelkästään tiedotusvälineiden syytä, mutta ne välineet, jotka ovat kritiikittä ja innoissaan raportoineet suoranaisia valheita, ovat syventäneet ihmisten välisiä jakolinjoja ja jopa lietsoneet väkivaltaa.
Larry Siems katsoi televisiosta presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisia. Ne sujuivat rauhallisesti.
”Salaliittoporukat odottivat viimeiseen asti, ainakin kunnes kello oli 11.59, että armeija puuttuisi peliin ja Bidenin virkaanastujaiset peruttaisiin.”
Miten ihmeessä nykyajan Yhdysvalloissa voi olla noin sekopäistä väkeä?
”Yhdysvalloissa on aina ollut hulluja lahkoja. Kautta historian monet ovat epäilleet, että valtion koko johto ja hallitus ovat huijareita.”
He, jotka alati epäilevät vallanpitäjiä, epäilevät yhtälailla lehdistön valehtelevan: ihminen ei ole käynyt kuussa, John F. Kennedyn tappoi salainen palvelu ja sitä rataa. Siems ei pidä ihmeellisenä, että itse kukin kyseenalaistaa vähän väliä niin kutsuttuja virallisia totuuksia, mutta ”internet tekee meistä hullumpia”.
Netin jättifirmojen salaiset algoritmit eivät ole salaliittoteoriaa.
Hakukoneyhtiö Google ja yhteisöpalvelu Facebook ovat rakentaneet systeemejä, algoritmeja, joiden mukaan näytöllemme ilmestyy mainoksia, linkkejä tiedotusvälineiden tai ystäviemme sivustoille. Kuitenkaan yhtiöt eivät paljasta näiden algoritmien toimintaperiaatteita, emmekä tiedä miksi näemme mitä näemme.
Yhdysvalloissa ilmestyy hieman yli 1200 päivittäistä sanomalehteä. Määrä on pudonnut rajusti viime vuosina. Vuonna 1985 sanomalehtien levikki oli 62 miljoonaa kappaletta päivässä, nyt enää 28 miljoonaa. Asukkaita Yhdysvalloissa on 332 miljoonaa.
Yhdysvaltain suosituin tiedotusväline on televisio, se tavoittaa 90 prosenttia aikuisväestöstä päivittäin.
Viime aikoihin saakka kumpikin valtapuolue, republikaanit ja demokraatit, pysyivät ainakin valtakunnallisten vaalien aikaan erossa äärioikeistolaisista ryhmistä.
Tämä muuttui, kun republikaanien kannatus on alkoi laskea. Enemmistö republikaaneista alkoi ajatella, että heidän tulevaisuutensa hyötyisi enemmän kahtiajaosta kuin keskustan tavoittelemisesta.
Kansan uutismaku on jakautunut: demokraatit katsovat eniten ABC, CBS and CNN -kanavia ja pitävät näiden uutisia luotettavia. Trumpin tukijana tunnettu Fox News on ollut republikaanien suosikki.
Fox kannatti Trumpin valtaannousua hyvin suorasukaisesti jo tämän presidentinvaalikampanjan aikana vuonna 2016. Valtakautensa lopulla vuonna 2020 presidentti Trumpin menettäessä arvovaltaisia tukijoitaan hän riitautui myös Foxin kanssa, koska kanavan ajankohtaistoimitus ei enää toistanut Trumpin väitteitä väärennetyistä vaaleista.
Foxin suosio on kiinnostava ilmiö. Vaikka uutisten katselu voi olla koukuttavaa, syynä siihen ei ole mielihyvän tunteen lisääntyminen. Nimenomaan Foxilla alettiin ymmärtää Trumpin valtaannousun aikoihin, että pelottelu innostaa yleisöä enemmän kuin neutraali raportoiminen, saati ratkaisujen etsiminen.
Larry Siems kertoo miten kaupunkeihin muuttanut liberaali nuorempi sukupolvi alkoi ihmetellä maalla asuvien konservatiivisten vanhempien uutismakua, kun näillä oli aamusta iltaan Fox-kanava päällä:
”Katsojien alun perin lievä ahdistus alkoi muuttua kauhuksi”, Siems kuvailee.
”Eivät he nauttineet uutisista. Koukuttava tunne ei suinkaan ollut mielihyvä, vaan pelko. Tai jännitys. Häpeä. Viha ja suuttumus.”
South Poverty Law Center (SPLC) -tutkimuskeskuksen mukaan mukaan vuonna 2019 Yhdysvalloissa oli yli 940 järjestäytynyttä viharyhmää. Viharyhmän (hate group) määritelmä on, että se uhkailee väkivallalla ja mustamaalaa joitakuita toisia. Uhkailujen ja mustamaalauksen laukaisee jokin uhrien piirre, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Kuten ihonväri.
Ryhmät ovat viime vuosina aktivoituneet huomattavasti.
Taannoin Respect the Flag (Kunniota lippua) -ryhmä häiritsi kahdeksanvuotiaan afroamerikkalaisen pikkutytön syntymäpäiväjuhlia Georgiassa huutamalla juhlaväelle tappouhkauksia ja osoittamalla lapsia kivääreillä.
Muutama uhkaaja tuomittiin vankeuteen.
Kaikenlaisista vihan ilmentymistä ei tietenkään voi suoraan syyttää maan edellistä presidenttiä, mutta on ilmeistä, että Trumpin noustua valtaan ennen hiljaisuudessa lausutut rasistiset ja aggressiiviset räyhäpuheet alkoivat levitä ja nousta valtavirtaan. Trump osoitti käytöksellään, ettei hän paheksu kiusaamista, vaan harjoittaa sitä mielellään itsekin osana omia valtapelejään.
Professori Timothy Snyder Yalen yliopistosta on väittänyt Yhdysvaltojen luisuvan kohti fasismia.
”Juuri siitä on kyse!”, Siems toteaa.
Fasismiin kuuluu todellisuuden sekoittaminen ja laajoille kansanjoukoille syötettävät valheet.
Joko hoetaan jotain täysin väärää asiaa niin kauan, että ihmiset kyllästyvät inttämään vastaan, eli toistettu epätotuus muuttuu ikään kuin todeksi (mutta vain ihmisten mielissä – itse todellisuus ei muutu), tai sitten annetaan jollekin asialle niin monia, outoja ja keskenään ristiriitaisia selityksiä, etteivät ihmiset jaksa pohtia, mikä vaihtoehdoista olisi oikein.
Siems heräsi disinformaatiokampanjaan heti Tumpin presidenttikauden alussa. Hän katseli suoraa lähetystä Valkoisesta talosta.
”Tiedottaja Sean Spicer kertoi, että Trumpin virkavalaa seurasi suurin väkijoukko ikinä. Se oli absurdia! Kaikkihan näkivät, ettei se voinut olla totta!”
Siemsin mielestä oli todella tyhmää väittää moista, ja tyhmää uutisilta näyttää sitä televisiossa. Pian Siems alkoi tajuta, mistä todella oli kyse: Sean Spicer ei ollut tyhmä.
Ajat olivat muuttuneet, ja Spicer kertoi television välityksellä yhdysvaltalaisille, että me Trumpin kansliassa päätämme mikä on totuus.
Yhdysvaltalaiset tiedotusvälineet raportoivat presidentin möläytyksistä aluksi kuuliaisesti, mutta pian arvossa pidetyt lehdet kuten The Washington Post ja The New York Times alkoivat julkaista faktantarkistuksia.
Washington Postin mukaan mukaan presidentti Trump valehteli valtakaudellaan 30 573 kertaa. Väitteen Yhdysvaltojen talouden rajusta kasvusta hän toisti 493 kertaa eli joka kolmas päivä. Toiseksi eniten hän toisti valhetta Yhdysvaltojen historian suurimmista verohelpotuksista. Totta oli vain se, että hän suosi verohelpotuksia, mutta vaikka hän toisti tuon 296 kertaa, verohelpotukset eivät kasvaneet kaikkein suurimmiksi eikä valhe ei muuttunut todeksi.
TV-uutiskanava CNN pitää Trumpin valheista vaarallisimpana hänen useaan otteeseen esittämää väitettä, jonka mukaan hän olisi voittanut presidentinvaalit marraskuussa 2020. Valheen merkitys on siksi valtava, että se sai osan yhdysvaltalaisista – ei toki enemmistöä, eikä edes suurta osaa, mutta osan – epäilemään koko vaali-instituution luottamusta.
Siemsin mukaan presidentin valheiden myötä Yhdysvallat vajosi pimeisiin syvyyksiin. Sieltä on pitkä tie ylös. ”Mutta me olemme nyt sillä tiellä”, Siems huokaa.
