Israelin apartheid on kiistanalainen aihe. Yhdestä asiasta on kuitenkin varsin laaja yhteisymmärrys: Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Donald Trumpin presidenttikaudella vuonna 2019 Yhdysvaltojen hallitus ilmoitti, että se ei pidä siirtokuntia laittomina. Muita valtioita Israel ei ole saanut virallisesti tunnustamaan siirtokuntia laillisiksi. Euroopan unioni ja usea jäsenmaa, mukaan lukien Suomi, on toistuvasti ja selvästi tuominnut siirtokunnat ja todennut, että ne eivät ole osa Israelia. Silti EU tukee siirtokuntia esimerkiksi sallimalla tuonnin niistä, vaikka tämä on kansainvälisen oikeuden vastaista. Linja on kuitenkin hitaasti muuttumassa.
Vuonna 2013 Euroopan komissio ohjeisti, että EU:n rahoitusta ei saa antaa siirtokunnissa toimiville tahoille eikä toimintaan siirtokunnissa. Päätöstä ei tosin juuri valvota. Maaliskuussa 2021 yli 500 eurooppalaista ja israelilaista tieteilijää julkaisi Times Higher Education -lehdessä avoimen kirjeen, missä he arvostelivat EU:n tutkimusrahoitusta hankkeille, joilla on toimintaa siirtokunnissa. Yhtenä esimerkkinä kirjeessä mainitaan HUSin BOUNCE-projektin yhteydet Arielin yliopistoon.
Raija-Leena Punamäki-Gitai, psykologian professori Tampereen yliopistolta, kertoo allekirjoittaneensa kirjeen, koska ”Arielin yliopisto on osa Israelin siirtokuntapolitiikkaa, joka on yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden vastaista”. Hän muistuttaa siirtokuntien tieteellisen toiminnan kääntöpuolesta: ”samalla kun Israel rakentaa siirtokuntia, se rajoittaa palestiinalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumisvapautta, kansainvälistä yhteistyötä ja korkeakoulujen toimintaa”.
Arielin yliopisto on ainoa israelilainen yliopisto, joka sijaitsee kokonaan miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Israelin armeija perusti sen vuonna 1982 osaksi miehityshallintoa. Vuonna 2018 yliopisto siirtyi siviiliviranomaisten alaiseksi. Palestiinalaisten kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja miehitettyjen alueiden Palestiinalaishallinto ovat pyytäneet välttämään siteitä Arieliin.
Yhteistyötä Arielin yliopiston kanssa on vastustettu kansainvälisesti, ja se on Israelissakin kiistanalainen. Huhtikuun puolivälissä Israelin opetusministeri Yoav Gallant esti israelilaista matemaatikkoa Oded Goldreichia saamasta arvostetun Israel-palkinnon osittain siksi, että tämä oli allekirjoittanut Times Higher Education -lehdessä julkistetun kirjeen. Siirtokuntien boikottiin kehottaminen on Israelissa laitonta.
BOUNCE-projektin koordinaattori Paula Poikonen-Saksela HUSista vastaa kysymyksiin yhteyksistä: ”Arielin yliopisto ei ole partneri BOUNCEssa, eikä ole saanut rahoitusta projektista. Mitään BOUNCEn tutkimustoimintaa ei ole tapahtunut kielletyillä alueilla.”
Poikonen-Sakselan mukaan projektin sivuilla olevat tekstit Arielista liittyvät vain israelilaisten tutkijoiden keskinäiseen yhteistyöhön ja aineiston keräämiseen ajalta ennen BOUNCE-projektia. ”Arielin yliopiston mainitseminen ei ollut tarkoitettu kannanotoksi sen puolesta.” Hän kertoo, että projektin sivuilta on nyt poistettu kaikki maininnat Arielista. Poikonen-Sakselan mukaan kyse on ainoastaan siitä, että professori Yaira Hamama‐Raz Arielin yliopistosta oli virheellisesti mainittu projektin jäsenenä, ja Arielin yliopiston osoitteessa oli virhe. Vastauksessaan Poikonen-Saksela vaatii, että epäilyjä projektin tutkimustoiminnasta tai rahoituksesta Arielissa ei esitetä julkisesti.
BOUNCEn verkkosivuilta todella katoavat kaikki dokumentit, joissa mainitaan yhteydet Arieliin. Myöhemmin osasta dokumentteja ilmestyy sivuille siivotut versiot, joista on poistettu Yaira Hamama‐Razin nimi.
Ilman tilintarkastusta ei ole mahdollista varmistaa, pitääkö paikkansa, että BOUNCE ei ole rahoittanut toimintaa Arielissa. On kuitenkin helppo tarkistaa, että Poikonen-Sakselan väite siitä, että sivujen maininnat yhteyksistä Arieliin rajoittuisivat Hamama-Razin jäsenyyteen ja yhteistyöhön ajalta ennen BOUNCEa, ei ole totta. Tämä on mahdollista, koska sivuilta poistettu materiaali on arkistoituna Internet Archiven Wayback Machinessa.
BOUNCEn yhdessä dokumentissa mainitaan stakeholdereina Israelissa Arielin yliopisto sekä Ariel Center for Applied Cancer Research, joka sijaitsee samassa siirtokunnassa. Projekti alkoi vuonna 2017, jolloin Arielin yliopisto oli vielä Israelin armeijan alainen. Projektin sivuilla kerrotaan, että Hamama-Raz veti projektin tilaisuuden Arielin yliopistossa kesäkuussa 2020. Virallisessa projektiraportissa mainitaan Hamama-Raz sekä tutkimusryhmän jäsenenä (kuten muissakin dokumenteissa) että yhtenä raportin kirjoittajista. Hän oli myös yksi syyskuussa 2019 Jerusalemissa pidetyssä BOUNCE-tilaisuuden puheenjohtajista. Hamama-Raz mainitsee BOUNCE-jäsenyyden CV:ssään.
Hamama‐Raz on pääkirjoittaja vuonna 2019 julkaistussa artikkelissa, jonka BOUNCEn aiheeseen liittyvän työkokonaisuuden johtaja Ruth Pat-Horenczyk on lisännyt Researchgate-sivustolle osaksi BOUNCEa. Artikkelissa Hamama‐Razin instituutioksi ja artikkelin yhteysosoitteeksi on merkitty Arielin yliopisto, jonka väitetään olevan Israelissa. Pat-Horenczyk esitteli artikkelin osana BOUNCEa projektin tilaisuudessa Helsingin yliopistolla kesäkuussa 2019. Hän on myös merkinnyt Researchgatessa Hamama-Razin kanssa tehdyn konferenssiartikkelin elokuulta 2020 osaksi BOUNCEa. Siinäkin Hamama-Razin instituutioksi on merkitty Ariel Israelissa. Artikkelissa kiitetään Poikonen-Sakselaa ja kerrotaan, että tutkimusta on rahoitettu BOUNCE-projektista.
Poikonen-Saksela korostaa, että Hamama-Razin osuus rajoittuu tutkimusaineiston keräämiseen Israelissa Rabin Medical Centerissä ennen BOUNCEn alkua. Poikonen-Saksela sanoo, että Hamama-Raz toimii sekä Rabin Medical Centerissä että Arielin yliopistossa. Hamama-Razin CV:n mukaan hänen työnsä Rabin Medical Centerissä loppui vuonna 2005, ja vuodesta 2009 alkaen hänen ainoa instituutionsa on ollut Arielin yliopisto. Myös tutkijoiden kansainvälisessä ORCID-tietokannassa Hamama-Raz itse listaa instituutiokseen vain Arielin yliopiston.
Kysyttäessä tarkemmin Poikonen-Saksela pitää kiinni väitteestään, että kaikki maininnat Hamama-Razista BOUNCEn jäsenenä ja puheenjohtajana BOUNCEn tapahtumassa ovat virheitä. Hänen mukaansa BOUNCEn sivuilla mainittu BOUNCEn esittelytilaisuus Arielin yliopistossa ei ollut BOUNCEn tapahtuma. Poikonen-Saksela kertoo, että maininta Arielin instituuteista stakeholdereina projektissa ”koski yleisiä syövänhoidon toimijoita eri maissa”.
Kysymykseen siitä, miten on mahdollista, että tällainen virhe esiintyy BOUNCEn useissa dokumenteissa järjestelmällisesti vuosien ajan hän ei vastaa. Poikonen-Saksela ei myöskään vastaa kysymykseen siitä, miksi Hamama-Raz esiintyy BOUNCEn projektiraportin kirjoittajana. Sen sijaan Poikonen-Saksela toivoo, että hänen väitteitään ”kunnioitetaan” ”kiistattomina tosiasioina”. Poikonen-Saksela kertoo nyt ohjeistaneensa BOUNCEn israelilaisia osapuolia ”tarkkaan välttämään” BOUNCE-projektin nimen käyttämistä, mikäli tekevät yhteistyötä Arielin yliopiston kanssa.
HUSissa työskentelevä osastonlääkäri Tuomas Lähdeoja, joka on yksi Times Higher Educationin kirjeen allekirjoittajista, kommentoi asiaa tutkimusetiikan kannalta: ”dokumenttien poistamisessa ja muuttamisessa on kiusallinen ongelman maton alle lakaisemisen maku. Olisi suoraselkäistä ja hyvien tutkimustapojen vaatiman läpinäkyvyyden mukaista selvästi tiedottaa, mistä Arielin mukanaolossa on ja ei ole kyse, ja irtisanoutua selväsanaisesti yhteistyöstä. Asia voi tuntua isossa projektissa vähäpätöiseltä, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä, annetaanko “pirulle pikkusormi” vai ei.”
Osallisuus siirtokuntien toimintaan ei ole mitätön asia. Kansainvälinen rikostuomioistuin aloitti maaliskuussa tutkinnan sotarikoksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, ja siirtokunnat olivat yksi esitutkinnan painopiste. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on todennut, että koska ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen oikeuden rikkomukset ovat erottamaton osa Israelin siirtokuntapolitiikkaa, liiketoiminta siirtokunnissa väistämättä tukee niitä ja hyötyy niistä. Sama pätee tutkimukseen, jonka avulla myös normalisoidaan aluevaltauksia, riippumatta siitä liittyykö siihen rahoitusta toiminnalle siirtokunnissa.
Apulaisprofessori Saana Svärd kertookin, että Arielin yliopisto johtaa tutkijoita tarkoituksella harhaan: ”Ariel esiintyy kansainvälisissä tutkimusyhteyksissä tavallisena israelilaisena yliopistona. On tärkeää nostattaa tietoisuutta siitä, että kyseessä on monella tapaa ongelmallinen organisaatio.” Svärd on Suomen Akatemian huippuyksikön ”Muinaisen Lähi-idän imperiumit” johtaja Helsingin yliopistossa. Hänkin on yksi Times Higher Educationin kirjeen allekirjoittajista.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok, EPP) esitti maaliskuussa muiden europarlamentaarikoiden kanssa Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen EU:n rahoituksesta hankkeille, joilla on toimintaa siirtokunnissa. Kysymyksessä mainittiin esimerkkinä BOUNCE.
Pietikäisen mukaan ”usein tämänkaltaisissa hankkeissa ja niiden liittymisessä siirtokuntiin on kyse myös viattomuudesta ja tietämättömyydestä – ei tarkalleen tiedetä, tulla ajatelleeksi tai kiinnittäneeksi huomiota siihen, missä kaikkialla tutkimusprojekteilla ja niiden lukuisilla yhteistyökumppaneilla on vaikutusta. Silti se ei tee siirtokunnissa toimivien tutkimusprojektien merkityksestä vähäistä”.
Pietikäinen korostaa, että ”paitsi EU:n, myös tutkimuslaitosten ja tutkimusten koordinoijien pitää paremmin valvoa ja huolehtia, etteivät EU-tutkimushankkeet valu näille miehitetyille alueille”.
Artikkeliin pyydettiin kommentti Yaira Hamama‐Razilta ja Ariel Center for Applied Cancer Researchin (ACACR) johtajalta Michael Fireriltä. Hamama-Raz ei vastannut. Firer sanoi konsultoivansa Arielin yliopiston PR-osastoa, eikä vastannut sen jälkeen.
Kirjoittaja on yksi Times Higher Education -lehdessä julkaistun kirjeen allekirjoittajista.
