Virus ei muuta mitään, mitä emme itse muuta

Benin City Nigeriassa

Nigerialainen Nnimmo Bassey on aiemmin saanut vaihtoehto-Nobeliksi sanotun Right Livelihood -palkinnon ja ollut Friends of the Earth Internationalin puheenjohtaja. Suomennoksen on tehnyt Olli-Pekka Haavisto artikkelista The Virus Will Not Change Anything We Won’t Change.

Ydinasia, jonka joudumme kohtaamaan, on ettei koronavirus muuta mitään, mitä emme itse muuta. Pandemian jälkeisen ajan reunaehdot muodostaa muutos, joka tulee ihmisistä, suhteistamme toisiimme ja luontoon. Muutospaine kiepauttaa väistämättä ympäri tulkintamme siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Surullisia tarinoita on kuultu toivottomista kansalaisista, jotka jäivät loukkuun Bayelsan ja Jokien osavaltioiden välisellä maarajalla Nigeriassa. Siltojen romahdus Orashijoen molemmin puolin ei aiheuttanut sitä vaan se, että osavaltion hallitus oli sulkenut osavaltion muusta Nigeriasta pyrkimyksenä estää koronaviruksen leviäminen alueelle. Samaa koronarajoitusta on tavoiteltu muissa rajayhteisöissä ja sekasotku luultavasti lisääntyy sitä mukaa, kun osavaltioiden sisäinen matkustus estetään koko Nigeriassa.

Eräs mediaraportti tiedotti, että ”rajojen sulkemisen voimaantulo Suiston osavaltiossa johti siihen, että sadat osavaltion rajan ylittävät jäivät jumiin Asabaan ja Onitsaan Nigerjoen sillan päätyihin. Vastaavasti kulkuvälineiden ja matkalaisten raportoitiin jääneet jumiin Agborin, Kokon risteyksen ja Patanin rajoilla, koska turvallisuuspalvelu oli estetänyt ihmisiä tulemasta osavaltioon tai poistumasta siitä. Enemmän kuin 11 tonnia painavat rekat, bussit ja henkilöautot muodostivat yli kahden kilometrin jonon vilkkaalla Onitsha-Benin -moottoritiellä.”

Nnimmo Bassey vieraili Suomessa vuonna 2017. Kuva: Timo Kuronen.

Lagosissa, Ogunin osavaltiossa ja liittovaltion pääkaupungin alueella täydellinen liike- ja julkisen toiminnan sulkeminen sekä Ekitin osavaltion ulkonaliikkumiskielto panevat pohtimaan ja tutkimaan tilannetta: voivatko nämä toimenpiteet itsessään pysäyttää pandemia-aallon? Nigerin suiston osavaltioiden rajojen sulkeminen voi osoittautua turhaksi ottaen huomioon, että jotkut raja-asemista voidaan helposti ohittaa veneillä eri suunnista. Tosiasiassa ne paikat joissa sulkemisia ja rajoituksia voidaan tehdä, lienevät sellaisia joissa öljy- ja kaasuputket ylittävät jokia. Näitä paikkoja miehittävät armeija ja muut turvallisuusjoukot, jotka käyttävät jokseenkin kaiken tarmonsa putkistojen turvaamiseen ja paikallisten uhkailuun.

Useat kommentaattorit ovat ilmaisseet huolensa, että täydellinen toimintojen lopettaminen niissä yhteiskunnissa, joissa suuri osa väestöstä saa toimeentulonsa epävirallisen talouden puitteissa, voi olla yhteiskunnallinen itsemurha. Me puhumme 70 prosentista nigerialaisista, jotka saavat toimeentulonsa tekemällä epävirallista työtä ja ovat siksi jatkuvasti liikkeellä, usein ansaitsematta päiväkausiin yhtään mitään. Huolimatta siitä, että valtio käyttää kansainvälisten rahoituslaitosten sekä muiden talousmanipulaattorien ja poliittisten tahojen painostuksesta väärää väkilukua (200 miljoonaa)*, antaa tämä 70 prosentin osuus aavistuksen ongelman suuruusluokasta.

Pandemia paljastaa kuinka syvä on yhteiskuntamme epätasa-arvo

Vaikka nämä maannaiset ja -miehet pyörittävät maansa taloutta, tarjoavat palveluitaan keskiluokalle ja rikkaille, niin he tuskin nauttivat merkittävästi julkisista palveluista. He ovat niitä joiden lapset käyvät julkisia kouluja joissa oppiminen tapahtuu usein puiden varjossa tai risoilla lattioilla. He ovat niitä, joiden epäviralliset asumukset tuhotaan säälimättömästi tai heidät eristetään, kuten äskettäin tapahtui Monkey Villagen asukkaille Lagosissa. He ovat niitä, jotka nukkuvat siltojen alla tai keskeneräisissä rakennuksissa mutta nousevat joka aamu töihin pitämään talouden pyörät pyörimässä. He ovat niitä, jotka epäröimättä uhrataan ilman omantunnontuskia.

Vastaavia olosuhteita on saatu aikaiseksi muissakin maissa, eritoten Intiassa, jossa miljoonat kansalaiset aloittivat satojen kilometrien patikkamatkan yrittäen vaivalloisesti päästä takaisin kotikyliinsä. Näitä kansalaisia kutsutaan siirtotyöläisiksi, vaikka he eivät koskaan ole ylittäneet maansa rajoja. Kuten Nigeriassakin he pyrkivät kotikyliinsä, joissa he pääsevät perinteisen järjestelmän muodostaman sosiaalisen ja taloudellisen tuen piiriin.

Tämä pandemia on monikasvoinen katastrofi eikä siitä ole epäilystä. Tuhot ja hätätilajulistukset ovat kuitenkin tarjonneet vallassa oleville tekosyyn, jonka varjolla voidaan siirtää köyhät pois heidän mailtaan, tiloiltaan, jokivarsilta, poukamista ja muiden resurssien lähteiltä. Vastatoimenpiteet pandemialle eivät ehkä (vielä) ole tuottaneet fyysisiä häätöjä, mutta ne ovat jo siirtämässä varallisuutta ihmisten taskuista yhtiöiden ja niiden toimitusjohtajien sekä virkailijoiden kukkaroihin. Vallanahneet näkevät mahdollisuuden saada itselleen lisää valtaa ja tällä tavoin horjuttaa sitä tilaa joka kuuluu julkiselle päätäntävallalle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Nyt ei ole aika panikoitua. Pandemia paljastaa kuinka syvä on yhteiskuntamme epätasa-arvo sekä sen kenet testatataan, ketä ei ja kuka kuolee ilman, että asiasta edes tilastoidaan. Nyt on kansalaisten aika olla harppauksia panikoivan hallituksen edellä.

Huolimatta hajoavien valtiorakenteiden ja murtuvan talouden haasteista nyt ei ole aika paniikille.

On aika miettiä, miten edistää järjestelmän muutosta, joka kääntää suuntamme pois polulta, joka johti nykyiseen umpikujaan. On aika luoda uusia organisoitumisen tapoja ja ylittää etäisyyksiä, joita fyysinen eristäminen on luonut. Ihmiset ovat jo pakotettuja luopumaan ylellisyyksistä sekä tavaroista joita ilman he eivät kuvitelleet voivansa elää. Tämä irrottautuminen olisi pitänyt tehdä jo ennen kuin virus pakotti meidät ruotuun. Meidän on pysäytettävä ylikulutus ja ekosysteemimme joukkotuho. On mietittävä uusiksi hyvinvointia ja suhdettamme luontoon. On aika lopettaa sodankäynti – biologiset aseet mukaan lukien. Me kaikki ansaitsemme hengittää puhdasta ilmaa ja meidän kaikkien pitäisi jo olla rakentamassa myönteistä koronaviruksen jälkeistä aikakautta, joka on vapaa fossiilisista polttoaineista.

Eivät kaikki rajat ole merkittyjä eikä sulkemalla merkittyjä ja miehitettyjä rajoja selvästikään  lopeteta pandemiaa. Kansalaisten voimakkaat rajoitukset sekä hyödykkeiden ja ruoan hävittäminen säännöstelyn nimissä vain lisää ennestään avuttomien ihmisten tuskaa. Turvallisuudesta huolehtivat joukot voivat kyllä ahdistella ja vainota kansalaisia, jotka rikkovat ulkonaliikkumiskieltoja tai sulkemisia, mutta virus liikkuu päivin ja öin. Koronavirus ei kunnioita kotiintuloaikoja eikä rajoja.

Huolimatta hajoavien valtiorakenteiden ja murtuvan talouden haasteista nyt ei ole aika paniikille. On aika ajatella ja ylittää järjestelmän luoma keinotekoinen ahdinko. On aika organisoitua, vaikka olemme fyysisesti eristyksissä. Kuten eräs aktivisti muistutti minua äskettäin: ”Virus ei muuta mitään, mitä me ihmiset emme muuta.”

Nnimmo Bassey (keskellä) ja Siemenpuu-säätiön kirjakiertueen osallistujia Talvivaaraan kaivoksella lokakuussa 2017. Kuva: Timo Kuronen.

* Nigerian väestönlaskenta on hyvin epävarmaa. Africa Checkin Factsheetin mukaan virheitä teki ensin sotilashallinto 1950-luvulla ja sitten britit 1960-luvulla. Vuosien 1973 ja 1993 väestölaskentojen numerot pidettiin salassa. Viimeisimmästä vuoden 2006 laskentayrityksestä, joka antoi luvuksi 140 miljoonaa, kommentoitiin etteivät numerot voi pitää paikkaansa. Välittömästi julkistuksen jälkeen laskennasta vastaavan valtion viraston johtaja totesi haastattelussa, ettei Nigerian väkiluvun laskenta ole mahdollista. Senaatin puheenjohtaja ja väestölaskennasta vastaavan viraston entinen johtaja pitivät vuonna 2014 ”lähes varmasti” 200 miljoonaa yliarviona. Todellisuudessa maan väkiluku on vain arvauksia, se voi olla 120, 150 tai 200 miljoonaa. Mutta poliittisesti ja kansainvälisen rahoituksen kannalta luvuilla on merkitystä. (suom. huom.)

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 7.5.2020
  • Kuvat Babawale Obayanju