Työttömänä oleva Anssi Ylirönni päätti kirjoittaa kirjan, koska työttömyydestä puhutaan ilman tietoa tai kokemusta

Anssi Ylirönni kirjoitti työttömänä kirjan työttömyydestä.

Ihanteellinen työtön on kuin punkki, joka väijyy saalistaan eli työpaikkaa ja jättää kaiken muun huomiotta, kuvaa työtön yhteiskuntatieteiden maisteri Anssi Ylirönni uudessa kirjassaan Valintamme ei kohdistunut sinuun (Demokraattinen sivistysliitto).

”Otti päähän, kun työttömyydestä puhuvat ihmiset, joilla ei ole asiasta tietoa tai kokemusta. Tai tietoa pitäisi olla, mutta silti työttömyydestä puhutaan moralistisesti ja epätosia väittämiä. Rakenteelliset ongelmat kuten työpaikkojen vähyys käännetään yksilön persoonan ongelmiksi”, Ylirönni kertoo kirjoittamisen motiiveista. 

Ylirönni käy kirjassaan läpi kysymyksiä kuten mitä työttömyys käytännössä tarkoittaa työttömälle, työllisille ja yhteiskunnalle. Millaisia arvoja ja asenteita työttömyyteen liitetään ja mihin ne perustuvat? Onko kaikki työ todella arvokasta? Miten työttömyys syntyy ja miten se lisääntyy?

Ylirönni erittelee, miten teollinen kapitalismi vaatii työttömyyttä, mutta kuvaa vertailun vuoksi myös täystyöllisten kommunistimaiden ongelmia. Jo Marxin mukaan työttömät toimivat ”teollisuuden vara-armeijana”, joka voidaan ottaa töihin tarvittaessa. Monet taloustieteilijät myös pitävät työttömyyttä pelotteena, jolla töissä olevat saadaan työskentelemään kovemmin ja vähentämään vaatimuksiaan. 

Työnhaun vaikeudesta ja kiristyvästä työelämästä Ylirönnillä on omaa kokemusta. Yliopistosta valmistumisen jälkeen, ensi kertaa työttömänä ollessaan, hän haki kaikenlaisia töitä ja suoritti muun muassa hygieniapassin. 

”Hain töitä vastaamalla työpaikkailmoituksiin, mikä on tehoton tapa, kun suurin osa paikoista ei tule koskaan avoimeen hakuun, vaan tekijä löytyy suhteiden kautta.”

Persoonallisuuden sekoittaminen tuottavuuteen on yksi työelämän myyteistä, joita Ylirönni purkaa kirjassaan. Jos rekrytointi perustuu haastatteluun, ulospäinsuuntautuneempi ihminen saa paikan, vaikka persoona ei vaikuta työpanokseen ja työhön liittyvää osaamista olisi vähemmän.

”Kaikenlainen muu syrjintä on kiellettyä, mutta intro­verttien syrjintään ei kiinnitetä huomiota”, Ylirönni ihmet­telee.   

Lopulta työpaikka löytyi Virosta.

”Suurin osa lähimmistä työtovereistani oli kaltaisiani koulutettuja väliinputoajia, jotka olivat lähteneet Suomesta työttömyyttä pakoon”, Ylirönni kertoo kirjassaan.  

Työkseen Ylirönni kirjoitti tiivistelmiä. Kolmen ja puolen vuoden aikana näkyi työtahdin kiristyminen. Raporttien kirjoittamiseen suhtauduttiin kuin tehdastyöhön, eikä kukaan täyttänyt kasvavia tehokkuusvaatimuksia. Suurin osa irtisanoutui parin vuoden sisällä. Ylirönni lähti työpaikasta kolmen ja puolen vuoden jälkeen päästäkseen koulutukseen Suomessa, mutta ei tullutkaan hyväksytyksi kurssille ja oli taas työtön. 

Mainos (teksti jatkuu alla)

”Olisin irtisanoutunut jonkin ajan päästä muutenkin. Työtahti oli kuluttavaa ja työ merkityksetöntä.” 

Ylirönni avaa kirjassaan myös myyttiä kaiken työn arvosta. Hän suosittelee David Graeberin kirjaa Bullshit Jobs.

”Aidon tuottavuuden lisääntyminen lisää myös työttömyyttä. Jos halutaan vähentää työttömyyttä, täytyy tehdä lisää työpaikkoja, jotka oikeasti eivät tuota.” 

Työttömyyttä hoitavat viranomaiset ja työttömiä mollaavat poliitikot joutuvat myös Ylirönnin kritiikin kohteiksi. Kuvitelma työttö­mien kyvyttömyydestä elää sekä poliitikkojen puheissa että työvoimaviranomaisten teoissa. Työttömiä kohdellaan helposti moniongelmaisina.

”Jouduin taloudellisten sanktioiden uhalla allekirjoittamaan paperin, jossa hain kuntouttavaan työtoimintaan elämänhallintani parantamiseksi, vaikka minulla ei ollut mitään elämänhallinnallisia ongelmia. Sain valita kuntoutuspaikan ja menin java-koodaus­kurssille. Teimme itsenäisesti tehtäviä opettajan valvonnassa – samaa olisi voinut tehdä itsekseenkin. Muillakaan kurssilla olleilla ei ollut ainakaan näkyviä ongelmia elämänhallinnassa”, Ylirönni kertoo. 

Ylirönni on hyvä vastaesimerkki työttömien laiskuudelle ja heikkolahjaisuudelle. Hän kirjoitti työttömyysaikanaan kirjan ja osaa viittä kieltä. 

”Ihminen oppii työn tekemällä, kun saa tilaisuuden”, hän vakuuttaa.

Työajan lyhentäminen tehostaisi ja parantaisi Ylirönnin mielestä työn laatua. 

Hän ei kuitenkaan ihaile joutilaisuutta tai elämää palkkatyön ulkopuolella. 

”Palkkatyö tekee elämästä helppoa. Saa rahaa, sosiaalisia suhteita ja jos työpaikalla on lounasravintola, jonkun muun tekemää ruokaa. Palkka­työ tuottaa myös hyväksytyn aseman yhteiskunnassa.”

Nyt Ylirönnin toimeentuloa siivittävät satunnaistulot lehtiartikkeleista ja sarjakuvista. Kirjailijaksi hän ei osaa itseään kutsua. Tällä hetkellä hän kaipaa elämäänsä työ- ja vapaa-ajan erottelua. 

”Jokaisen pienen työn joutuu hakemaan erikseen, mistä tulee hirveästi stressiä, eikä pienillä palkkioilla elä. Olen mielenlaadultani vanhan ajan työntekijä, en kaipaa työltä itseni toteuttamista tai persoonallisuuteni jatketta, vaan rahaa. Vapaa-ajalla voin sitten harrastaa ja tehdä omia projekteja.”

Kommentoi Facebookissa

Miia Vistilä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.