Venäläinen Dmitri Morozov on aktivisti isolla A:lla. Hän on käyttänyt huomattavasti aikaa ja energiaa esimerkiksi taistellessaan kotikaupunkiinsa Iževskiin perustettavaa jätteenpolttolaitosta vastaan. Niin paljon, että hänet on erotettu yliopistosta ja hänen kotonaan on käynyt Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n työntekijöitä kyselemässä, mitä Dmitri aikoo.
Kumpikaan ei häntä hetkauta.
”Yliopisto ei ollut mikään huippuyliopisto, ja oli odotettavissa, että FSB tulee kotiini”, hän sanoo.
Dmitrin aktivismi ei ole suomalaisten näkökulmasta mitenkään poikkeuksellisen radikaalia. Hän on järjestänyt mielenosoituksia ja ollut mukana opiskelija- ja muussa politiikassa. Venäjän lainsäädäntö kuitenkin suhtautuu aktivisteihin ankarasti, ja esimerkiksi mielenosoituksiin voi olla vaikea saada lupaa. Siksi monet niistä ovat laittomia.
Dmitri kutsuu uutta jätteenpolttolaitosta kuoleman tehtaaksi.
”Siellä poltetaan valtavasti myrkyllisiä jätteitä. Se on rikos luontoa kohtaan.”
Hän ei kuitenkaan pidä itseään ympäristöaktivistina. Hän sanoo olevansa sosialisti ja käyvänsä poliittista taistelua.
Dmitri alkoi pohtia eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta jo lapsena. Dmitrin vanhemmat ovat työläisiä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi vanhempien työpaikat ja varallisuus vaikuttavat siihen, miten lapset arvostavat toisiaan.
Kun Dmitri Morozov oli 15-vuotias, Ukrainassa alkoi olla levotonta. Hän halusi ymmärtää, mitä maassa tapahtuu. Hän alkoi tutkia historiaa, poliitikkojen näkemyksiä ja sitä, miksi ihmiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä.
Historiaa penkoessaan hänet yllätti muun muassa se, että Neuvostoliitossa esimerkiksi tuloerot olivat olleet huomattavasti pienemmät kuin nykyään Venäjällä.
16-vuotiaana hän liittyi nuorten kommunistien liittoon. Vähän myöhemmin hän perusti oman Kipinä-järjestön, ja 18-vuotiaana hän liittyi Venäjän sosialistisen liikkeen Udmurtian-osastoon.
Hän tutustui myös Karl Marxin ajatuksiin. Marx oli saksalainen filosofi, joka korosti sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
”Tajusin, että nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme ei ole pelkästään epälooginen vaan että se väistämättä romahtaa.”
Myös Dmitri unelmoi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Hänelle se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmiset tulisivat toimeen palkallaan ja voisivat ostaa ansaitsemillaan rahoilla kaiken, mitä tarvitsevat.
”Se tarkoittaa myös sitä, että muiden rahoilla eläviä porvareita alettaisiin pitää keinottelijoina.”
Dmitri iloitsee siitä, että yhä useammat venäläiset nuoret ovat alkaneet kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä. Nuoret haluavat ymmärtää, miksi niin moni joutuu elämään köyhyydessä.
”Ja he haluavat muutosta.”
Tämä artikkeli on osa Rauhanpuolustajien ja Rauhankasvatusinstituutin hanketta ”Nuoret ja rohkeat -tarinoita aktivismista”. Hanke on rahoitettu EU:n tuella osana Fingon hallinnoimaa Frame, Voice, Report -rahoitusta. Artikkelin sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida katsoa missään olosuhteissa heijastavan Euroopan unionin kantaa.
