”On kiinnostavan ristiriitaista, että pornosta on niin vaikea keskustella, vaikka todella monet katsovat sitä sukupuolesta riippumatta”, kirjailija Anu Kaaja pohtii.
Kaajan kolmannen kirjan miljöönä on brittimonarkia. Katie-Kate-kirjassa käsitellään sukupuolirooleja eri luokkanäkökulmista sekä millä tavalla naiseuteen liittyvät odotukset vaihtelevat yhteiskunnallisen aseman mukaan. Kollaasin muotoon kirjoitetun satiirisen tarinan läpileikkaavana teemana on porno, mutta pelkästä jyystöstä siinä ei ole kyse.
Pornoon liittyvä keskustelu on kahtiajakautunutta. Aihetta käsitellään seksipositiiviseen sävyyn, jossa aikuisviihde voi olla elämää piristävä elementti. Toisaalta sen seksistä antama kuva ja alan tuotanto-olosuhteet herättävät kritiikkiä. Kaaja toivoo kirjan tarjoavan työkaluja aiheen käsittelyyn.
”Minulla on ollut taipumus mennä kohti vaikeita asioita. Aikaisemmin olen käsitellyt seksuaalista väkivaltaa, jota tässä uudessakin kirjassa sivuan”, Kaaja miettii.Kaaja myöntää omaavansa kuninkaallisiin ristiriitaisen suhteen, joka heräsi aikanaan, kun prinssi William ja Kate Middleton olivat saamassa ensimmäistä lastaan. Mediaspektaakkelin mittasuhteet saanut ilmiö sairaalan ulkopuolelle leiriytyneistä rojalisteista alkaen ei lakannut ihmetyttämästä kirjailijaa..
Teoksen nimi Katie-Kate viittaa kahteen hyvin erilaiseen naiseen: Kate Middletoniin sekä entiseen glamourmalliin Katie Priceen, jotka lienevät tämän vuosituhannen kuuluisimpia brittejä. Hahmojen välisten ristiriitaisuuksien kautta tarkastellaan aikamme naiskuvaa. Toinen ei voi asemansa vuoksi sanoa juuri mitään, kun taas toisen odotetaan kertovan kaiken intiimejä yksityiskohtia säästelemättä. Molemmat ovat rooliensa vankeja, joiden elämästä tehdään mediassa sosiaalipornoa.
Pricen kautta Kaaja peilaa työväenluokkaista identiteettiä ja estetiikkaa, jossa naisen esittäminen saattaa olla hyvin kärjistettyä ja tekemällä tehtyä. Hiustenpidennyksillä ja irtoripsillä saattaa nousta yhtä kuuluisaksi kuin kuninkaallisena.
Miehen rooli typistyy peniksenä olemiseen.
Vahvasti visuaalisessa kirjassa porno on alati läsnä. Kappaleet on esimerkiksi nimetty erilaisten pornokategorioiden mukaan. Kirjoitusprosessin aikana Kaaja tutustui aiheeseen viettämällä paljon aikaa seksisivuilla. Jännittävyys hävisi pian ja homma alkoi tuntua työltä.
”Kokemus oli outo, koska katsoin paljon sellaista materiaalia, jota en olisi omaksi huvikseni valinnut. Normaalitilanteessa aikuisviihteen parissa mennään kuitenkin kohti sitä, mikä itseä kiinnostaa”, Kaaja arvioi.
Pornoon perehtyessä myös yritysvastuun rooli alalla alkoi kiinnostaa. Pornhub-verkkosivuston viestinnässä heijastuu vastuullisuus kuten luonnonsuojelun edistäminen. Kirjailija suhtautuu kuitenkin skeptisesti yritysten motiiveihin.
”Puheista huolimatta en usko yrityksiä oikeasti kiinnostavan maailman hyvinvointi vaan se, miltä niiden toiminta näyttää ulospäin.”
Tällä hetkellä pornoteollisuus keskittyy kanadalaisen MindGeek-suuryhtiön ympärille. Yhtiö omistaa sekä suurimmat sivustot että tuotantoyhtiöt ja kerää käyttäjistä valtavan määrän dataa.
Datan pohjalta luodaan esimerkiksi Pornhubin vuosittaiset käyttäjäraportit, jotka antavat kattavan kuvan ihmisten eroottisista mieltymyksistä. Lähtökohtaisesti sisältö suunnitellaan yhä miehille, vaikka todellisuudessa kolmasosa katsojista on naisia. Kaajan mielestä on kiinnostavaa miten niin sanottu tunteellinen sisältö on kategorisoitu luokkaan female friendly, vaikka viime vuosien tilastot osoittavat, että naiset katsovat enemmän rajumpaa eli rough-materiaalia kuin miehet.
Heteropornossa tunneilmaisu on lähes kokonaan naisten vastuulla. Miehen rooli typistyy tavallisesti pelkkänä peniksenä olemiseen, jonka tunteet eivät tunnu, ainakaan pornoteollisuuden mielestä, kiinnostavan ketään.
”Varmaan syynä sille, että miehiä kuvataan niin vähän, on homoseksuaalisuuden pelko. Ajatellaan, ettei oletettu katsoja eli mies halua nähdä miehiä vaan samaistua niihin. Miehet ja naiset ovat katseen kohteina eri tasolla”, Kaaja pohtii.
Ihmisellä on taipumus jäljitellä asioita, halusi sitä tietoisesti tai ei. Kaaja haluaa herättää kysymyksiä siitä, mitä vaikutuksia aikuisviihteen katsomisella on minäkuvaan. Miten käsitys omasta kehosta muuttuu, jos se toistuvasti kuvataan tietyllä tavalla?
