Fossiilisen kapitalismin tuottama vauraus, ekologinen kriisi, edistysuskon unet ja painajaiset sekä lajien väliset suhteet limittyvät runoilijana tunnetun Pauliina Haasjoen esikoisesseekirjassa pohdiskelevaksi kokonaisuudeksi, joka ei julista vaan pikemminkin valistaa ja herkistää.
Himmeä sininen piste vertautuu lukukokemuksena meditaatioon, jossa asiat voivat ilmetä vapaasti ja näyttäytyä eri yhteyksissä. Haasjoki ottaa silti kantaa ja asettuu puolustamaan elämän moninaisuutta.
”Päällimmäisin tarkoitukseni on osoittaa arvoa ja mielenkiintoa asioille olemalla niiden parissa ja tutkiskelemalla niitä”, Haasjoki sanoo. ”Esseeminäni on vasta muotoutumassa, ja olen hieman yllättynyt, että ihmiset kokevat tekstini pehmeänä ja sovinnollisena. Saan tavallaan peilin eteeni ensimmäistä kertaa.”
Haasjoki työsti kirjaansa kuuden vuoden ajan, joista kaksi viimeistä vuotta intensiivisemmin. Kirja syntyi vuorovaikutuksessa runoteosten Planeetta (2016) ja Promessa (2019) kanssa.
”Viimeisen vuoden aikana käyty keskustelu Greta Thunbergin aktivismista, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportista, lajikadon etenemisestä sekä ilmastoahdistuksesta vaikuttivat vahvasti kirjaani”, Haasjoki kertoo.
Himmeä sininen piste sivuaa gravitaatioaaltoja, mahdollista elämää eksoplaneetoilla ja tieteisfiktion muukalaiskuvitelmia. Kirjan edetessä käsittely fokusoituu aikamme keskeisiin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen, eläinten tehotuotantoon ja fossiilikapitalismiin.
”Kuinka voisimme olla eettisiä, vaikka ihmisten ja muiden lajien välisissä suhteissa vallitseekin valtaepäsymmetria?”
Moderniteettia luonnehtiva edistysusko perustuu Haasjoen mukaan öljyn hyödyntämiselle energialähteenä. Tiede ja fossiilinen energia ovat mahdollistaneet kasvun, mutta samalla ihmiset ovat jättäneet huomiotta edistyksen materiaaliset ehdot. Hyvinvointia on rakennettu muiden lajien ja luonnon kustannuksella. Haasjoki ei kuitenkaan ajattele, että tämä olisi seurausta ihmisluonnon pahuudesta.
”Tulkinnat, jotka esittävät ihmisen eläimellisyyden saalistamisen ja itsekkyyden kautta, eivät ole ainoita mahdollisia.”
Haasjoki toteaa, että esimerkiksi perinteisenä pidetty eläinsuhde on vahvasti historiallinen ja että ihmiset ovat vasta alkaneet tiedostaa tämän.
”Kuinka voisimme toimia neuvottelevasti ja suostumuksellisesti muiden lajien kanssa?” hän kysyy. ”Kuinka voisimme olla eettisiä, vaikka ihmisten ja muiden lajien välisissä suhteissa vallitseekin valtaepäsymmetria?”
Haasjoki yllättyi itsekin, että maailmankaikkeutta käsittelevä kirja nosti hänessä esiin myötätunnon ja vastavuoroisuuden kaltaisia tuntoja.
”Monia näkökulmia, joita kirjassani käsittelen, ei olisi olemassa ilman feminismiä”, hän toteaa. ”Esimerkiksi muiden eläinten ja kehollisuuden uudelleenarviointi sekä kolonialististen avaruusfantasioiden kyseenalaistaminen on feminististä, vaikken sitä osannut kirjaa kirjoittaessani eksplikoida. Feminismi pyrkii haastamaan vallalla olevaa kahtiajakoa, siitähän tässä on kyse.”
