Näyttämön seinät on vuorattu vaaleanpunaisilla verhoilla ja lavasteista korostuvat teatterin meikkauspöytä, ylellinen sänky, antiikkipuhelin ja kylpyamme. Esityksen alkaessa hämärän keskeltä erottuu viisi uupunutta hahmoa, joilla kaikilla on korkeat valkoiset peruukit ja runsas ehostus.
Unelias kokonaisvaikutelma tuo hetkeksi mieleen Prinsessa Ruususen, mutta tarkemmin ajateltuna kyse taitaakin olla pitkäksi venähtäneiden juhlien jälkeisestä koomasta.
Näin alkaa Delta Venus -ryhmän The Betty Show. Kansallisteatterin Willensaunaan viime keväälle valmisteltu näytelmä jäi hetkeksi koronan jalkoihin, mutta nyt se pyörii uudella Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä loppuunmyydyille katsomoille.
”Olihan se maaliskuinen peruutus juuri ennen ensi-iltaa shokki, vaikka pientä maailmanlaajuiseen kriisin nähden. Jatkettiin kuitenkin treenejä ajatellen, että se esitetään sitten, kun se on mahdollista”, kertoo ohjaaja Sara Melleri.
”Se, että olemme tehneet Bettyä pitkään on tarkoittanut, että olemme todella sitoutuneet esitykseen sen tekijöinä. Tiedämme tavanomaista vahvemmin, mitä esityksessä käsitellään, miksi ja miten”, täydentää Asta Honkamaa.
Delta Venus on pari vuotta sitten perustettu teatteriryhmä, jonka viime vuonna Kiasmassa nähdyssä burleski- ja drag-vaikutteisessa Let Me Be Your Fantasyssä esiintyi laaja kirjo taiteentekijöitä.
The Betty Showssa lavalla nähdään Mellerin ja Honkamaan ohella Kreeta Salminen, Rosanna Kemppi ja Annika Poijärvi. Esityksessä käsitellään päihteiden käyttöä yhdistämällä myyttejä ja arkea campista ja trash-estetiikasta vaikutteita ottaneella tyylillä.
Esityksen aloittavassa soolomonologissa yksi Bettyistä kertoo diivanäyttelijän elkein urastaan Suomi-Filmin kulta-aikoina. Tarinaan sekoittuu outoja Hollywood-viitteitä ja se vaikuttaa limittyvän tuoreemman ajan tilanteeseen, jossa Betty herää joidenkin jatkojen jälkeen muistinsa kadottaneena ja vähemmän glamouristi keskeltä omia ulosteitaan.
Toiset Bettyt ilmentävät esimerkiksi itsensä nöyryyttämistä esiintymistilanteessa ja kokaiinin käyttöä lohtulääkkeenä perhearjessa. Yhdessä satiirisessa kohtauksessa televisiojuontaja haastattelee alentuvasti kahta päihdemenneisyydestään avautuvaa Bettyä.
”Olemme tutkineet riippuvuuden eri muotoja suhteessa omiin kokemuksiimme ja lukemaamme kirjallisuuteen. Meillä Suomessa etenkin alkoholismia käsitellään usein opetuksellisesti ja tunnustuksellisesti. Itse haluan moralisoinnin sijaan hakea siihen toista twistiä, jopa vähän glorifioida riippuvuutta”, kuvaa Melleri.
Oman lisänsä aiheen käsittelyyn ovat tuoneet korona-ajan erityisolosuhteet.
”Olen saanut itsekin lohtua addiktioista, kun yhteyttä muihin ihmisiin tai itseen ei jaksa tai kykene löytämään. Koronan aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen on vähentänyt ihmisten mahdollisuuksia kohtaamiseen ja varmasti lisännyt myös ongelmallisia riippuvuuksia”, Honkamaa pohtii.
”Korona on varmasti ollut ja on haastavaa aikaa ihmisille, joilla on jokin riippuvuus. Tämä aika muutenkin ruokkii addiktioita ja tarjoaa koko ajan uusia juttuja mihin koukuttua. Toivon resursseja päihdetyöhön pandemian aikana ja sen jälkeenkin, ja vähemmän stigmatisointia ja syrjintää”, Melleri huokaa.
Haastatelluista Sara Melleri on teatterikorkeakoulusta vuonna 2011 valmistunut näyttelijä, joka on nähty erilaisissa teatterirooleissa kuten esimerkiksi Q-teatterin Macbethissä (2008), Teatteri Takomon Myötätunnossa (2011) ja useiden teattereiden yhdessä tuottamassa Pesärikossa (2017) Hänet on nähty myös päärooleissa 12-osaisessa televisosarjassa Rakastuin mä luuseriin (2005) ja elokuvassa Sisko tahtoisin jäädä (2010)
Pari vuotta sitten Melleri kirjoitti ja ohjasi Baltic Circle -tapahtumassa ensi-iltaan tulelen Father Fuckerin, jossa hän käsitteli surrealististen fragmenttien kautta omia lapsuuden kokemuksiaan.
”Father Fuckerissä minulla oli vähän sellainen fuck you –asenne etten halunnut miellyttää ketään enkä varsinkaan ryhtyä avaamaan mitään kenellekään. Siihen nähden Betty Show on kiihdytystä ja viihdytystä ja siinä mennään joissakin kohdissa pertsateatterinkin suuntaan”, naurahtaa Melleri.
Asta Honkamaa valmistui dramaturgiksi vuonna 2012 ja kirjoitti pian sen jälkeen proosarunoteoksen Naisen maisema (2014). Hän on dramatisoinut esimerkiksi vankien kokemuksiin perustuneen Vapauden kauhun (2015) Kansallisteatterin kiertuenättämölle ja Q-teatterin viime syksyn Asennot -esityksen.
Tällä hetkellä Kansallisteatterin Omapohjassa esitetään hänen yhdessä Sini Pesosen ja Ina Niemelän kanssa tekemäänsä, nautinnoista kertovaa esitystä Elämänvoima.
”Töissäni käsittelen arkipäiväisyyttä herkkyydellä ja koomisella otteella. Yritän ohittaa vastakkainasettelut ja kysyä toistanko vain jotain näkemääni vai pystyisinkö tarkemmin välittämään oman kokemukseni, vaikka se ei olisi selkeää tai edes itsestäänselvästi kiinnostavaa”, avaa Honkamaa näkökulmaansa.
Olennaista Delta Venuksen toiminnassa on tekijöiden mielestä yhteisöllisen työtavan etsiminen.
”Kyse on melko perinteisestä ryhmäteatterin tekemisestä, mutta epätavallista tässä on se, että äijien sijaan leikkimässä on viisi naista. Näyttelijänä olen tottunut siihen, että oma keho on kaikkien katseen alla ja siitä voi sanoa mitä vain. Pidän siksi tärkeänä, että meillä on luotu prosessissa oma turvallisen tilan ohjeistus. Se on avannut tilaa luovuudelle ja hulluuden vapauttamiselle”, Melleri kertoo.
Honkamaa vahvistaa, että ryhmässä taidetta lähestytään tekijöiden hyvinvointi edellä.
”Olemme halunneet luoda työskentelyilmapiirin, jossa ikäviä asioita ei tarvitse lakaista minnekään, vaan pulmia voidaan ratkaista yhdessä. Itselleni erityisen tärkeä rutiini on se, että aloitamme jokaisen harjoituksen kertomalla miten kullakin menee.”
Sukupuolella on merkitystä riippuvuusasioissakin. Melleri muistuttaa, että tutkimusten mukaan naiset juovat enemmän yksin kotona ja miehet ryhmässä ja ulkona. Hänestä naisaddikti on kuitenkin esineellistävä käsite samalla tavalla kuin naistaiteilija.
”Olen feministi ja feministinen taiteilija. Tekijänä minua kiinnostaa tässä esityksessä erityisesti naisena laajentaa naisroolien skaalaa ja samalla lisätä samastamispintaa naiseuteen. Silti en halua viestiä, että kyse olisi vain valkoisen naisen feminismistä. Juuri nyt olennaista on luoda intersektionaalisesti tilaa myös muilla tavoilla marginaalisille kehoille.”
Honkamaallekin taiteen poliittisuus on eri asia kuin minkään aatteen alle julistautumista. Hänen mukaansa taideteos ottaa kantaa silloinkin, kun tekijöiden tarkoitus ei ole sanoa mitään.
”Ajattelen, ettei minulla ole mitään kattavaa eetosta, jonka kautta aina toimisin. Olen aika epätäydellinen enkä pyri muuhun kuin siihen, että jos vahingoitan työskennellessäni muita tai minua vahingoitetaan, ne asiat pyritään selvittämään. Sisällöllisesti olen luultavasti äärimmäisen keskiluokkainen, ja sen suhteen haluan tulla vielä tietoisemmaksi.”
Delta Venus: Betty Show
Esitykset Vallilan Kansallisteatterissa 19.12. asti
