Evankelis-luterilainen kirkko on Suomen suurin yhteisö, ja siihen kuuluu 3.8 miljoonaa suomalaista. Kirkko on sikäli poikkeuksellinen instituutio, että sen toimenkuvaan kuuluu inhimillisyys.
Tapio Luoman valintaa kirkon johtoon arkkipiispaksi vuonna 2018 luonnehdittiin konservatiivien voitoksi. Hän on sanonut, että ei itse koe asiaa näin ja korostanut, että hän sai kannatusta myös kirkon liberaalilta laidalta.
Voima kysyi Luomalta ihmisoikeuksista, ihmisarvosta sekä uskonnon ja tieteen suhteesta. Luoma kertoi kantansa myös Palestiinan kysymykseen, saamelaisten oikeuksiin, pakolaisiin, ilmastonmuutokseen, seksuaalivähemmistöjen asemaan ja seksuaaliseen häirintään.
Palestiina
Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaisen kirkon piispan Sani Ibrahim Azar pyysi helluntaina 2020 kristillisiä kirkkoja ottamaan kantaa Israelin suunnitelmiin liittää osia miehitetyistä palestiinalaisalueista virallisesti Israeliin. Luoma pani alulle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vastauksen ja on yksi sen allekirjoittajista.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko yhtyi vastauksessaan Kirkkojen maailmanneuvoston ja Lähi-idän kirkkojen neuvoston viime kesäkuun kirjeeseen, jossa nämä vetosivat EU:n ulkoministereihin. Ne vaativat EU:ta asettamaan Israelille vähintään vastaavia pakotteita kuin Venäjälle Krimin miehityksen jälkeen sekä jäädyttämään Israelin kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen, jos alueliitokset toteutuvat. Kannanotto oli vahvempi kuin Suomen hallituksen, joka vain ilmoitti vastustavansa alueliitoksia, mutta ei sanonut mitään teoista.
Miten kirkko päätyi tälle kannalle?
”Lähtökohtana oli puhtaasti piispa Azarin kirje. Halusimme osoittaa solidaarisuutta palestiinalaiskristityille, erityisesti Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaiselle kirkolle, joka on hyvin vaikeassa tilanteessa. Vastustamme sitä, että Israel yksipuolisesti liittää nämä alueet omaan valtioonsa.”
Keväällä Yhdysvaltojen hallitus painosti Israelia siirtämään alueliitosten toteuttamista. Luoma korostaa miehityksestä johtuvia palestiinalaisten kristittyjen ongelmia. Hän asettaa kirkon niin sanotun kahden valtion mallin taakse:
”Meidän kirkkomme on tietysti Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että tärkeintä olisi oikeudenmukainen rauha, jossa sekä Israelille että Palestiinalaishallinnolle annetaan selkeästi oma tonttinsa, ja kumpikin saisi rakentaa omaa hallintoaan itsenäisesti.”
Kirkkojen maailmanneuvosto vaatii kirjeessään Israelin vastaisia pakotteita, jos tämä jatkaa Palestiinalaisalueiden liittämistä itseensä. Miten tilanne paikan päällä mielestänne nyt eroaa siitä, että Israel tekisi alueliitoksista virallisia?
”Oleellista on se, että palestiinalaisten elinolot saadaan turvattua. Israelin siirtokuntapolitiikka on viime vuosina näyttänyt johtavan siihen, että palestiinalaiset eivät voi olla rauhassa omilla maillaan. En näe hirveästi eroa siinä”, Luoma selventää.
Joukko palestiinalaisia kristittyjä esitti vuonna 2009 Kairos-julistuksen, jossa he pyytävät kirkkoja auttamaan palestiinalaisia saamaan vapautensa.
Mikä on kirkon kanta palestiinalaisten kristittyjen Kairos-julistukseen?
”Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä, joka näitä probleemeja on erityisesti pohdiskellut, on nähnyt ongelmia siinä, että julistus lähtee voimakkaasti ajamaan passiivista vastarintaa. Kirkkomme ei ole varauksetta lähtenyt kannattamaan sitä. Tässä kirkko on aika lailla linjassa Euroopan muiden isojen luterilaisten kirkkojen kanssa.”
Voitteko avata Kairos-julistuksen ongelmia?
”Sen boikottipuoli nähdään ongelmallisena kirkon näkökulmasta. Palestiinalaisten hyväksi tehdyn työmme tarkoituksena ei ole mitätöidä Israelin valtion oikeutta turvallisiin rajoihin.”
Millä tavalla Kairos-julistus kiistää Israelin oikeuden turvallisiin rajoihin?
”Ei varmaan suoraan kiistäkään, mutta ulkovalloista ohjattu boikottitoiminta koetaan ongelmallisena.”
Kuusitoistasivuisessa Kairos-julistuksessa mainitaan boikotit kaksi kertaa. Ensin siinä pyydetään boikotoimaan ja vetämään sijoituksia pois kaikesta, mikä on tuotettu miehitetyillä alueilla. Sitten julistuksessa korostetaan boikottien olevan väkivallaton työkalu oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kaikkien turvallisuuden puolesta. Valtioilla ei ole tekemistä julistuksen kanssa.
Mitkä ulkovallat näette olevan Kairos-julistuksen takana?
”En osaa sanoa, mitä ulkovaltoja tarkoitan.”
Arkkipiispa korjaa myöhemmin sähköpostitse, että ei usko ulkovaltojen olevan Kairos-julistuksen takana. Sen sijaan hän korostaa, että boikotit eivät ole kirkon tapa vaikuttaa, vaan kirkko ennemmin yhtyy kirkkoliittojen suosituksiin EU:lle. Näissä suosituksissa vaaditaan Israelille kovia pakotteita, jos se toteuttaa alueliitokset. Arkkipiispa myös väittää, että Kairos-julistus ei sanoudu irti väkivallasta. Tämä ei ole totta: julistus korostaa väkivallattomuutta ja jopa vaatii Jumalan kuvan näkemistä vihollisessa.
Kaikkiaan Palestiina tuntuu olevan Luomalle vaikea kysymys. Luoma sanookin, että tilannetta on hänestä erittäin hankala ymmärtää. Luoman mukaan kirkon pitää olla tarpeeksi ulkopuolella, että pystyy katselemaan asiaa mahdollisimman objektiivisesti.
”Haluamme tukea paikallisia ihmisiä, jotka kokevat oman elämänsä tällä hetkellä todella hankalaksi. Samaan aikaan haluamme tunnustaa sen, että myös Israelin puolella on paljon israelilaisia, jotka tunnustavat sen, että palestiinalaisten olot ovat todella huonot miehitysalueilla ja myös muualla Palestiinassa.”
Palestiinalainen kansalaisyhteiskunta aloitti vuonna 2005 BDS-liikkeen, joka tavoittelee Israelin vastaisia boikotteja, divestointeja eli sijoitusten poisvetämistä ja sanktioita eli pakotteita Israelille. Liike vaatii Israelin lopettavan miehityksen, kohtelevan Israelin palestiinalaisia tasa-arvoisesti ja sallivan palestiinalaisten pakolaisten palata kotiin.
Sekä Kairos-julistus että BDS-liike ovat lähtöisin paikallisesta väestöstä. Kun sanoitte, että haluatte tukea paikallista väestöä eikä ulkovaltoja, niin nämä molemmathan ovat nousseet palestiinalaisesta kansalaisyhteiskunnasta…
”Kyllä kyllä. Ilman muuta tuemme. Mutta meidän täytyy mieltää tuki sopivaksi omiin lähtökohtiimme.”
Luoman mukaan kirkko on varovainen suosittelemaan boikotteja, jotka hänen mielestään liittyvät suurvaltapolitiikkaan. Silti kirkko oli samaa mieltä kuin Kirkkojen maailmanneuvosto ja Lähi-idän kirkkojen neuvosto, jotka vaativat pakotteita.
Yhdysvalloissa BDS-kutsu on saanut vastakaikua. Siellä 15 miljoonaa ihmistä kuuluu kirkkoihin, jotka ovat vetäneet sijoituksia pois Israelin miehityspolitiikkaan osallisista yrityksistä.
Pitäisikö Suomessa tehdä samoin? Sanotte, että Suomen kirkko haluaa tarkastella asioita ulkoapäin. Jos kirkolla olisi sijoituksia miehityspolitiikkaan osallisissa yrityksissä, niin eikö kirkko olisi osallinen siihen?
”Ajattelen, että jokainen yritys joutuu sen oman eettisen harkintansa tekemään ja jos tällaista kirkossa olisi, niin varmaan sitä eettisesti myös harkittaisiin.”
Luoman mukaan kirkon eläkerahastossa asiaan on jo kiinnitetty huomiota ja seurakuntien olisi hyvä keskustella asiasta varainhoitajiensa kanssa.
Saamelaisten oikeudet
Kirkon osuudesta saamelaisten historiassa on 2010-luvulla puhuttu aiempaa enemmän. Erityisesti saamelaisaktivistit ja historiantutkijat ovat nostaneet esille viime vuosina kirkon osallisuuden saamelaisten syrjintään ja jopa sortoon. Vuonna 2012 Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pyysi saamelaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli mukana alistamassa saamen kansaa ja edisti esimerkiksi saamelaisiin kohdistuneita etnisiä tutkimuksia. Salmen mukaan hänen virka-asemansa oikeutti hänet puhumaan koko kirkon puolesta.
Vastaako Samuel Salmen lausunto kirkon kantaa?
”Minun mielestäni vastaa. Jokainen piispa on suvereeni omassa hiippakunnassaan ja edustaa siellä koko kirkkoa. Pidän tavattoman hyvänä, että Samuel Salmi sen anteeksipyynnön esitti, ja mielelläni siihen yhdyn.”
Miten kirkon pitäisi kohdata historiansa saamelaiskysymyksessä?
”Salmen anteeksipyyntö osoittaa, että kirkko on halunnut tehdä historiansa kanssa tiliä. Oleellisempaa on, miten katsotaan tulevaisuuteen ja tuetaan saamelaisväestöä. Saamelaisten asia on vahvasti kirkon agendalla nimenomaan pohjoisessa hiippakunnassa. Konkreettisena esimerkkinä tuesta viime vuoden alussa julkistettiin uusi saamenkielinen raamatunkäännös. Kielen ja kulttuurin tukeminen on tärkeä asia.”
Saamelaisten ja suomalaisten välit pohjoisessa ovat usein hiertyneitä muun muassa maankäyttöön liittyvistä kysymyksissä. Miten kirkko voisi auttaa parantamaan saamelaisten ja suomalaisten välejä, ja toisaalta saamelaisten ja valtion välejä?
”Kirkon työntekijöillä, vapaaehtoisilla ja keskeisillä luottamushenkilöillä on alueella tavattoman arvokasta asiantuntemusta, he tietävät paikalliset kuviot ja jännitteet. Esimerkiksi yksi Oulun hiippakunnan hiippakuntasihteereistä on saamenkielinen ja pystyy tekemään saamenkielistä työtä. Kirkon paikallisessa työssähän on hyvin sielunhoidollinen ote, jossa ihmisten omat tunnot pääsevät esille. Kirkossa myös seurataan saamelaiskäräjien sovintoprosessin etenemistä ja kirkko on valmis kutsuttaessa osallistumaan. Pitäisin tärkeänä, että kirkko saisi olla prosessissa mukana.”
Pakolaiset
Kirkko on näkynyt pakolaisten oikeuksien puolustajana. Kirkko on majoittanut turvapaikanhakijoita, ja vuonna 2017 We See You Migri -tempauksessa kirkoissa luettiin Maahanmuuttoviraston kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Miksi juuri kirkko on noussut esille tässä asiassa?
”Jos menee kirkon ideologiseen taustaan, niin tulee vastaan ihmisarvo ja lähimmäisenrakkaus: ne ovat kristillisen uskon ytimessä. Kirkolla on toimintaa kaikilla paikkakunnilla, mikä mahdollisti osallistumisen siellä, missä tarvittiin hätämajoitusta. Kirkolla oli myös henkilökuntaa irrottaa tähän työhön, ja seurakunnat ovat merkittäviä vapaaehtoistyön koordinoijia. Ihmisten auttamishalu kanavoitui seurakuntien kautta.”
Luoma lähestyy pakolaiskysymystä yksilöiden näkökulmasta, mikä on yhteiskunnalliselta johtajalta harvinaista.
”Ihmisten kärsimys on todellista. Meidän ei pitäisi sulkea silmiämme ihmisten pahalta ololta ja heidän kärsimykseltään.”
Ilmastonmuutoksen pahenemisen ja kiihtyvien konfliktien myötä on odotettavissa, että Eurooppaan ja myös Suomeen tulee lähitulevaisuudessa paljon lisää pakolaisia. Satojen miljoonien ihmisten asuinsijat voivat muuttua elinkelvottomiksi.
Miten kirkon ja yhteiskunnan pitäisi varautua tällaisiin muutoksiin?
”Viime keväänä kirkkohallitus lähetti seurakuntiin yleiskirjeen, missä pyydetään varautumaan siihen mahdollisuuteen, että laajamittainen maahanmuutto tai maahantulo toistuu. Tiloja on kartoitettu yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa. Mikäli tällaista laajamittaisempaa maahanmuuttoa tai maahantuloa tapahtuu, niin kyllä yleisen asenneilmapiirin myös kirkossa pitäisi muuttua myötätuntoisemmaksi ihmisten kärsimykselle. Ja siinä on tekemistä. Euroopassa 2015 syksyllä ensivaihe oli aika myönteinen, mutta sitten nopeasti mielialat kääntyivät maahanmuuttajia tai maahantulijoita vastaan. Ihmisen kärsimyksen huomaaminen ja sen oikealla tavalla noteeraaminen tulee kyllä isoksi haasteeksi.”
Välimereen on hukkunut tuhansia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet päästä pakoon Eurooppaan. Monet ovat Libyassa ja muualla Euroopan rajoilla epäinhimillisissä olosuhteissa. EU maksaa Turkille ja Libyalle siitä, että ne estävät pakolaisia tulemasta Eurooppaan.
Pitäisikö hätää ja vainoa pakenevia ihmisiä auttaa luomalla turvallisia reittejä?
”Pidemmän päälle saattaa osoittautua kestämättömäksi, että rahoitetaan vaikkapa Turkkia ja Libyaa siitä, että ne eivät päästä turvapaikanhakijoita pois. Eihän näidenkään maiden kantokyky loputtomiin kestä, ja jos paineet alkavat väkisin purkautua, niin se on entistä katastrofaalisempaa.”
”Euroopan unionin valtioiden pitäisi löytää yhtenäinen sävel siihen, miten pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kohdellaan, kun he tulevat jälleen kerran ovillemme. Turvallisten reittien hahmottaminen olisi tavattoman tärkeää. Pitäisi saada aikaan prosesseja, joissa ihminen voi turvallisesti tulla Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa ilman, että hän joutuu ihmissalakuljettajien saalistamaksi.”
Ilmastonmuutos
Avatessaan kirkolliskokouksen ensimmäistä kertaa arkkipiispana vuonna 2018 Luoma aloitti puheensa käsittelemällä ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporttia. Hän on muutenkin ollut aktiivinen ilmastonmuutoksen tiimoilta. Vuonna 2015 Luoma johti fyysikko Markku Kulmalan kanssa luonnontieteilijöiden ja teologien keskusteluryhmää, joka julkaisi kannanoton nimeltä Ilmastonmuutos haastaa maailmankatsomuksemme.
Mikä on merkittävin tapa, jolla ilmastonmuutos haastaa maailmankatsomuksemme?
”Se haastaa sen, mitä ymmärrämme kulutuksella. Mitä tarkoitamme onnellisella elämällä? Mikä osuus kohtuudella tässä kaikessa on?”
Luoma puhuu painokkaasti ilmastonmuutoksen vaatimasta isosta muutoksesta.
”Tämä tarkoittaa arrogantin ihmiskeskeisyyden haastamista. Ja siirtymistä – kristillisesti ilmaisten – luomakuntakeskeisyyteen, jossa nähdään koko luomakunta yhtenäisenä. Ilmastonmuutos osoittaa, miten kaikki liittyy kaikkeen. Tämä näkyy turvapaikanhakijakysymyksessä, ilmastonmuutoksessa ja paikallisissa konflikteissa. Ilmastonmuutos on koskettaa kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa.”
Keskusteluryhmän kannanoton mukaan ”on kyettävä luomaan taloudellinen malli, jossa kasvu ei ole ristiriidassa ympäristön hyvinvoinnin kanssa”. Miten näette kirkon roolin tässä?
”Kirkko voisi herätellä pohdintaa siitä, mitä me suhteellisen hyvinvoivissa länsimaissa asuvat ihmiset vaadimme, jotta voimme kokea olevamme onnellisia. Kirkko voi kysyä halun ja tarvitsemisen välisestä ristiriidasta, myös itseltään. Tarvitsenko kaikkea, mitä haluan? Ja toisaalta, tarvitsen paljon sellaista, mitä en kenties halua.”
Kirkossa pyritään muuttamaan sen omaa toimintaa ekologisesti kestävämmäksi. Kirkkohallituksen tavoitteena on, että kirkko olisi hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.
”Teemme myös ruohonjuuritason työtä ilmastotietoisuuden tai ympäristötietoisuuden herättämiseksi. Meillä on seurakunnille auditointiin perustuva ympäristödiplomikäytäntö, joka on aika vaativa.”
Mikä on kirkon rooli laajemmin ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa?
”Ratkaisevaa on se viesti ja opetus ja asennemaailma, minkä kirkko välittää. Holistisen, koko luomakuntaa koskevan ajattelun vahvistaminen on ennen kaikkea kirkon tehtävä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja sopeutumisessa. En tiedä mistä on peräisin vanhakantainen ajattelu, että ihminen on luomakunnan kruunu. Ainakaan kauhean kristillinen se ei ole.”
On odotettavissa, että elämämme ja yhteiskuntamme muuttuu todella paljon seuraavina vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen takia. Millaisia muutoksia tämä vaatii kirkolta?
”Erityisesti muutosaikoina kirkolta tarvitaan herkkyyttä ihmisen kärsimyksen ja pahan olon tunnistamiseen. Kirkon täytyy ymmärtää, että ilmastonmuutos on syvästi hengellinen asia.”
”Ilmastonmuutos koskee kaikkia kristittyjä, kaikkia ihmisiä, se ei kuulu vain alan asiantuntijoille taikka asiaan vihkiytyneille. Samalla se on ihmisen jumalasuhteeseen kuuluva asia. Jos kerran Jumala on antanut elämän, ja myös maailman, jossa elämme, niin meidän pitäisi pitää mahdollisimman hyvää huolta näistä Jumalan lahjoista. Siksi ajattelen, että ilmastonmuutos on myös eräänlainen hengellinen kriisi.”
”Kaiken aikaa katsomme mikä on tilanne, ja menemme muun yhteiskunnan mukana, emmekä yhtään tiedä mitä tapahtuman pitää. Kirkon tehtävänä pysyy toivon ylläpitäminen kaiken keskellä.”
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelu
Piispat julkaisivat elokuussa lausunnon samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä avioliittoon. Luoma oli mukana piispainkokouksessa laatimassa lausuntoa. Asiassa ei päästy yksimielisyyteen. Lausunnon tultua julki Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoi, että Helsingin hiippakunnan papit saavat vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
Onko tilanne nyt se, että kirkolla ei ole yhtenäistä linjaa ja vihkiminen on asia, joka on kunkin piispan tai jopa kunkin papin itse päätettävissä?
”Kirkolla on yhtenäinen kanta, se mikä on aiemminkin ollut.”
Luoma mainitsee päätöksen, jonka korkein hallinto-oikeus antoi edellisenä perjantaina pappi Árpád Kovácsin tapauksessa. Kovács oli saanut Oulun hiippakunnan tuomiokapitulilta varoituksen, koska hän oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kirkon virallinen kanta on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen.
”Pappien toiminnan arvioiminen on aina ollut tuomiokapitulien tehtävä. Kirkon yhteistä kantaa tulee seurata, mutta miten sitä sovelletaan käytäntöön, siinä on erilaista tulkintaa. Itse ajattelen, että sateenkaarityöllä, jota kirkossa tehdään, on oma tärkeä merkityksensä ja paikkansa. Ja riippumatta siitä, millaisia ratkaisuja missäkin hiippakunnassa tehdään, kirkon yhteisissä dokumenteissa, joihin kaikki ovat sitoutuneet, todetaan, että joka ikiselle ihmiselle – uskonnosta, taustasta, sukupuolisesta suuntautumisesta tai muusta huolimatta – ehdottomasti kuuluu täysi ihmisarvo.”
Elokuun kirkolliskokouksessa kirkolliskokousedustaja Hanna Mithiku kysyi, saako kirkossa edelleen opettaa, että homoseksuaalinen rakkaus on ”synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima”. Mikä on teidän kantanne, saako näin opettaa?
”En pidä tällaista opetusta hedelmällisenä. Syntisyys ei ole sellainen tulokulma, mistä tätä asiaa on esimerkiksi kirkon virallisissa kannanotoissa tarkasteltu enää pitkiin aikoihin. Ajattelen, että ihminen on Jumalan luoma olento, ja jos kerran Jumala on luonut ihmisen siten, että hän on homoseksuaali, niin silloin se kuuluu hänen luotuun ominaisuuteensa. Tätä taustaa vasten en näe sitä syntinä.”
Pitäisikö tuomiokapitulin puuttua siihen, jos papit opettavat näin? Pitäisikö siitä tulla vakava moite tai kirjallinen varoitus?
”Sellainen kielenkäyttö, joka loukkaa, ei ole sopivaa. Tiedän tilanteita, joissa tuomiokapitulissa piispa on ollut yhteydessä pappiin, joka saarnastuolista on käyttänyt karkeaa kieltä seksuaalivähemmistöön kuulumisesta.”
Mielestänne on asiallista puuttua sellaiseen?
”Minusta on, kun se tapahtuu julkisesti ja loukkaavassa mielessä, niin siihen on hyvä puuttua.”
Luoma korostaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista puhuttaessa usein sitä, että maailma on muuttunut nopeasti. Ennen valintaansa arkkipiispaksi Luoma itse julkisesti vastusti samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkolliseen avioliittoon.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on Suomessa ajettu kymmeniä vuosia. Vuonna 2019 Pride-kulkueeseen osallistui yli 100 000 ihmistä, tänä vuonna pääministeri Sanna Marin oli Priden suojelija, verotoimisto liputti Priden puolesta, samoin koko joukko isoja yrityksiä. On suorastaan vaikea löytää sellaista isoa tahoa, joka ei tukisi Pridea.
Kirkko on joissakin ihmisoikeuskysymyksissä ollut edistyksellinen ja aktiivinen, esimerkiksi pakolaisten suhteen. Minkä takia kirkko on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien suhteen jäljessä?
”Prideen liittyen: viime vuonna kirkko oli mukana ihan kirkon logolla ja Kirkkohallituksessa tehdyn päätöksen perusteella. Monena vuonna paikalliset seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat olleet mukana.”
”Varsinaiseen kysymykseen: se on minusta hyvä kysymys. Minkä takia tämä on niin vaikea asia kirkolle? Taustalla on erittäin vahva perinteen voima.”
Luoma puhuu maalaisyhteiskunnan, yhteisöllisyyden ja kulttuuriperinteiden voimasta. Hän esittää kirkon kärsijänä, ja toistaa asian aiheuttaneen kirkolle kipua. Hänen mukaansa kirkossa asiasta käytävä keskustelu heijastelee yhteiskunnassa laajemmin olevia kantoja, vaikka muualla asiasta ei enää puhutakaan. Luoma mainitsee myös yhden keskeisen eron eduskunnan ja kirkon päätöksenteossa. Vuonna 2015 eduskunnassa äänestettiin avioliittolain muuttamisesta myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi äänin 105-92.
”Eduskunnassa ei ollut määräenemmistöä, lainmuutos meni yksinkertaisella enemmistöllä läpi. Kun asia liittyy kirkon opin ja järjestyksen suuriin periaatteellisiin linjoihin, niin kirkkolain mukaan niistä on äänestettävä 3/4 määräenemmistöllä.”
Sanoitte, että kirkko tunnustaa kaikkien ihmisarvon. Käytännössä kirkko ei kohtele ihmisiä avioliiton osalta tasa-arvoisesti. Mikä on viestinne seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, jotka kokevat, että kirkko ei hyväksy heitä tasaveroisiksi?
”Kirkon ei ole tarkoitus julistaa itseään tai omia kannanottojaan, vaan pitää esillä Jumalan rakkautta sanoilla ja teoilla. Ja se on ehkä vaikuttavampaa kuin se, että annetaan kannanottoja. Minusta kirkon pitää olla siinä ehdoton, että Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Hänen armonsa ja hyvyytensä, kohdistuu ihan jokaiseen ihmiseen. Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin.”
Arkkipiispa toivottaa kaikki tervetulleiksi kirkon toimintaan.
”Ehkä avioliittoon vihkiminen on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkökulmasta kantona kaskessa. Mutta osallistuminen kirkon toimintaan kuten perheneuvontaan koskee yhtä lailla sateenkaaripareja kuin ketä muuta tahansa. Ja sateenkaariperheitten lapset ovat totta kai tervetulleita perhetoimintaan, ja samoin heidän vanhempansa. Toivottavasti edes näiden kautta jotain kirkon julistamasta rakastavasta Jumalasta voidaan kokea.”
”Kirkko mielletään instituutiona, joka sanoo kannanottoja tuosta asiasta tuonne ja tuosta asiasta tuonne. Meiltä pyydetään kannanottoja ja pyydetään mielipiteitä. Kuitenkin kirkko on olemassa siksi, että me sanoilla mutta myös teoilla osoitamme rakkautta. Ja se on jotain simppelimpää mutta ehkä samalla vaikuttavampaa kuin se, että annetaan kannanottoja.”
Mutta tässähän kirkolla sekä on kannanotto, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei voi olla avioliittoa, ja kirkko myös toimii sen mukaisesti.
”Totta kai samaa sukupuolta olevien avioliitto on avioliitto. Eihän kirkko kiellä sen juridista oikeutta. Sitä vaan ei ole solmittu kirkollisessa järjestyksessä.”
Luulin, että kirkon kanta on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Eikö se ole ristiriidassa tuon kanssa, mitä äsken sanoitte?
”En näe siinä ristiriitaa. Suomen lainsäädännön mukaan avioliitto on avioliitto myös silloin, kun sen ovat solmineet samaa sukupuolta olevat henkilöt. Avioliittolain muuttumisen jälkeen kysymys on siitä, voidaanko tällainen avioliitto vihkiä kirkollisesti.”
Tiede ja uskonto
Luoma on väitellyt tieteen ja uskonnon suhteesta ja julkaissut siitä artikkeleita. Hän oli mukana laatimassa marraskuussa 2019 julkaistua piispojen puheenvuoroa Tieteiden lahja tieteen ja uskonnon suhteesta.
Millä tapaa puheenvuoro oli mielestänne ajankohtainen?
”Luonnontieteiden nousu 1600-luvulla on vienyt tilaa kristilliseltä uskolta, mikä on ruokkinut sellaista sodankäyntimyyttiä, että tiede ja uskonto ovat lähtökohtaisesti toisiaan vastaan. Piispojen kannanotto lähti tarpeesta selventää, että niiden välillä ei ole pakko nähdä sisällöllistä ristiriitaa.”
”Toinen syy on tieteen kyseenalaistaminen maailmalla. Tämä on piispojen puheenvuoro siitä, että tiedeyhteisö pyrkii itseään korjaavasti ottamaan selvää siitä, miten asiat ovat ja mikä on niin sanottu totuus. Kirkko halusi osoittaa tukensa tieteelliselle työlle.”
Mitä annettavaa tieteellä on kristinuskolle?
”Tieteellä on annettavanaan faktoja. Kristillinen maailmankatsomus ja tieteellinen maailmankuva eivät sulje pois toisiaan. Kristittynä pystyn allekirjoittamaan luonnontieteellisen maailmankuvan täysin. En jaksa ymmärtää Amerikasta Suomeenkin rantautunutta evoluutiovastaisuutta, mitä sillä haetaan tai miksi evoluutioteoriaa niin voimakkaasti vastustetaan. Itsekorjautuvuus, totuuteen pyrkiminen ja kunnioitus sellaista todellisuutta kohtaan, jota ihminen ei voi manipuloida, vaan joka täytyy hyväksyä sellaisena kuin se on, ovat asioita, jotka kristinuskon on tärkeä omaksua.”
Mitä annettavaa kristinuskolla on tieteelle – vai onko mielestänne mitään?
”Kristinuskolla on annettavana holistinen horisontti: uskomme kristittyinä, että Jumala on luonut maailman. Ja vaikka Jumalaan ei uskoisikaan, niin se ajatus, että kaikki on jollain tapaa yhtä, liittyy ilmastonmuutokseen ja moneen muuhun asiaan. Kirkolla ei ole ainakaan tänä päivänä intressejä antaa selityksiä, vaan sulauttaa tieteellinen tieto osaksi ymmärrystä, jossa nähdään todellisuus kaikessa monimuotoisuudessaan ja syvällisyydessään.”
Miten tieteen edistys on muuttanut uskonnon roolia ihmisten elämässä?
”On sanottu, että sekularismin eteneminen on vahvasti kehittyneen luonnontieteen aiheuttamaa. Toisaalta taustalla on se reformaation ihanne, että ihmisellä on oikeus lukea ja perehtyä asioihin, hän saa itse kyseenalaistaa ja hänen täytyy suhtautua kriittisesti kaikkiin auktoriteetteihin.”
Onko niin, että näette tieteen edistyksen auttaneen kehittämään kristinuskoa auktoriteettikriittisemmäksi?
”Kyllä varmasti. Se on reformaatiossa, uskonpuhdistuksessa, sisäänrakennettuna. Ja reformaatiolla, renessanssilla ja orastavalla luonnontieteellä on tietty aatteellinen kytkös: vapautuminen auktoriteeteista, jotka ehdottomasti sanovat, miten pitää olla ja elää, tai ylipäätään mitä saa ajatella. Uskonpuhdistus on ollut yksi tekijä siinä, että kriittinen ja itsekriittinen ajattelu on tänä päivänä vahvempaa kuin menneinä vuosikymmeninä tai vuosisatoina.”
Seksuaalinen häirintä
Vuonna 2017 teologiaa opiskeleva nainen julkaisi avoimen kirjeen Luomalle, silloiselle Espoon piispalle. Naisen mukaan Luoman hiippakunnan pappi oli käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväkseen. Nainen sanoo, että Luoma ei auttanut häntä. Naisen mukaan Luoman kohtelu oli aiheuttanut hänen elämänsä ”nöyryyttävimmän, häpeällisimmän ja ihmisarvoa alentavimman kokemuksen”.
Luoma kieltäytyi kommentoimasta asiaa vedoten salassapitovelvollisuuteen. Hän on aiemmin puhunut ja kirjoittanut siitä julkisesti.
