Antiikin Kreikassa kuuluisiksi eivät nousseet pelkät filosofit vaan myös joukko erikoisukkeleita

Filosofi Diogenes Sinopelainen syntyi 412 ennen ajanlaskun alkua ja eli samalla aikakaudella filosofian historian varhaisten supertähtien kanssa. Esimerkiksi Diogeneen ja Platonin väliset sananvaihdot ovat jääneet historiaan filosofisen vinoilun merkkihetkinä.  

Ihmisille naljailun ohella Diogenes uudisti filosofiaa, ja häntä pidetään kyynikkokoulukunnan tärkeinpänä edustajana. Jo aikalaiset nimesivät hänet Koiraksi tahdittomuutensa vuoksi. Sinopelainen asui valtavassa ruukussa, masturboi julkisesti ja heitteli ilmoille ikiaikaisiksi muuttuneita lausahduksiaan. Kun ­Aleksanteri Suuri kysyi, haluaako Diogenes jotain suurelta valloittajalta, varjoon joutunut filosofi vastasi ”kyllä, siirry pois ­auringon­paisteen tieltä”.

Diogeneen edesottamukset muistuttavat sketsisarjaa. Kun Diogenes esimerkiksi vieraili hienossa asunnossa, häntä pyydettiin olemaan sylkemättä matolle. Diogenes ryki kurkkuaan ja räkäisi miehen kasvoille, sanoen ettei keksinyt sopivampaa paikkaa syljelleen. Ja kun Diogenes huusi väkijoukossa ”Ihmiset, hoi!” ja väkijoukko kerääntyi hänen ympärilleen, hän huitaisi heitä sauvalla ja tokaisi ”kutsuin ihmisiä, en jätteitä”. Häntä kohdeltiin viisaana ajattelijana, joten tällaisia edesottamuksia pidettiin suurena nokkeluutena. 

”Elämässä tarvitaan joko järkeä tai hirttosilmukkaa”, kuului yksi Diogeneen toistelemista lauseista.

Diogeneen kuolemasta liikkuu monenlaisia tarinoita. Emme tiedä kuoliko hän syötyään raakaa mustekalaa vai tulehtuneeseen koiran puremaan. Erään väitteen mukaan hän pidätti hengitystään, kunnes menetti hen­kensä.

Oli kuinka tahansa, niin hän suolsi nokkeluuksiaan ja herätti pahennusta viimeiseen saakka. Kuolleen ruhonsa hän pyysi heittämään kaupungin ulkopuolelle eläinten syötäväksi. Häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän olisi siitä, että eläimet syövät hänen ruumiinsa. Hän vastasi, ettei se haittaa, sillä hän voi kepillä huitoa eläimet kauemmaksi.

”Kuinka huidot kepillä, kun sinulla ei ole tietoisuutta?”, häneltä kysyttiin.

”Miksi välittäisin siitä, että eläimet syövät kehoani, jos olen tiedoton”, vastasi Diogenes. 

Neljän klassisen alku­aineen tai ”juuren” filo­sofiastaan tunnettu sisilialainen ­Empedokles oli lääkäri, mutta hänet tunnettiin myös parantajana ja ennustajapappina. Myrskyn jyllätessä Empedoklesin kerrotaan kehottaneen nylkemään aaseja ja tekemään niiden nahoista säkkejä. Sitten hän levitti säkit imaisemaan myrskytuulta vuoren huipulla, ja tuuli tyyntyi. Hänen ­kerrotaan tehneen muitakin ihme­tekoja.

Suuri filosofi ei ole jäänyt histo­riaan hengen saavutuksistaan, vaan ylimielisyydestään. Kyseessä ei ollut pieni itsekehu, vaan hän väitti olevansa jumala. Empedokleen kuolemasta liikkuu legendoja, ja niistä tunnetuimman mukaan filosofi heitti henkensä hypättyään Etnan kraatteriin. Tulivuoreen loikkaamalla hän halusi juurikin todistaa jumaluutensa.

Moni antiikin Kreikan asukas jäi historiaan yksinomaan outojen kuolintapojensa vuoksi. Khyrisippos ja Aiskhylos olivat elinaikoinaan arvostettuja edelläkävijöitä, mutta nykyisin heidät muistetaan poismenoistaan. Esimerkiksi Aiskhylos oli kirjallisuuden uranuurtaja ja yksi kreikkalaisen tragedian luojista. Hän oli selvinnyt hengissä Persialaissotien Marathonin ja Salamiin taisteluista, mutta veteraani menetti sittemmin henkensä ilmahyökkäyksessä: perimätiedon mukaan kotka koitti rikkoa kilpikonnan syöksemällä sen ­Aiskhyloksen kaljuun päähän. 

Mainos (teksti jatkuu alla)

Stoalaisuuteen liitetään mielenrauhan ja tunteidenhallinnan ihanteet. Tarinan mukaan stoalaismestari ­Khyrisippos lipesi ihanteista. Hän juotti aasilleen viiniä ja nauroi itsensä hengiltä juhdan koettaessa syödä humalassa viikunoita. 

Kaikki historiaan jääneet antiikin kreikkalaiset eivät olleet suuria filosofeja, kirjailijoita tai tieteen­luojia. Herostratoksen kunnia -termillä tarkoitetaan maineen saavuttamista koiruuksien avulla. Termiä on käytetty esimerkiksi itsensä nolaavista tosi-tv-tähdistä ja julkisuutta havittelevista massamurhaajista. Termillä viitataan kreikkalaiseen Herostratokseen, joka halusi olla niin kuuluisa, että hänen nimensä muistettaisiin aikakausien jälkeenkin. Säilyvän maineen saavuttaakseen hän poltti Artemiksen temppelin. Efesoksen Artemikselle omistettu pyhättö oli yksi silloisista maailman seitsemästä ihmeestä.

Herostratos mestattiin, ja hänen nimensä mainitseminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla. Silti hän onnistui tavoitteessaan, kun hänen nimensä yhä vain mainitaan, tällä kertaa reilut pari tuhatta vuotta myöhemmin.

Kommentoi Facebookissa

Miika Auvinen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.