Onko syytä olla onnellinen, jos onnelle ei ole aihetta? Filosofi Sami Pihlströmin mukaan katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi.
”On vakavoiduttava ja ymmärrettävä, ettei keinotekoinen innostuksen teeskentely johda kestäviin myönteisiin lopputuloksiin.”
Näin kirjoittaa filosofi Sami Pihlström hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelun opas (ntamo 2018). Teos on nimetty ironisesti, sillä kyseessä on kaikkea muuta kuin elämäntaito-opas. Kirja on vastaisku pinnallista onnellisuusajattelua kohtaan. Sen viesti on selvä: ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana vakavia ja kielteisiä puolia.
Korostunut onnellisuusajattelu näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kouluissa oppilaat pitävät kiitollisuuspäiväkirjoja ja tutkivat toistensa luonteen vahvuuksia. Neljä vuotta sitten silloinen pääministeri Alexander Stubb kertoi Ylioppilaslehdessä kyynisyyden olevan sairaus. Tara Brachin suositun elämäntaito-oppaan Radical Acceptancen sanoma on “ehdoton hyväksyminen ja elämän vastaanottaminen avoimin sydämin”.
Elämän vastaanottamisessa avoimin sydämin tai esimerkiksi luonteen vahvuuksien tutkimisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ylikorostuneena tällainen ajattelu voi Pihlströmin mukaan hämärtää silmämme aidolta myönteisyydeltä.
”Negatiivinen ajattelu ei tarkoita pessimismiä tai synkistelyä. Kyse on siitä, ettei kaihdeta ihmiselämän vakavia ja kielteisiä puolia, kuten kärsimystä, pahuutta, syyllisyyttä ja kuolevaisuutta. Korostan kirjassa, että negatiivista ajattelua tarvitaan vastavoimana nykyisin kovin suositulle ja mielestäni melko pinnalliselle ’positiiviselle ajattelulle’, joka näyttää voimistuneen sekä yksilöllisen elämänhallinnan oppaissa että esimerkiksi kaikenlaisessa organisaatioiden kehittämiseen tähtäävässä konsulttikielessä”, Pihlström kertoo.
Samalla kun elämänhallintaan tähtäävän self-help kirjallisuuden myynti on kasvanut räjähdysmäisesti, sama on käynyt masennuslääkkeiden käytölle. Sosiologi Sam Binkleyn mukaan onnellisuudesta on muodostunut yksilölle velvollisuus – jos et saavuta sitä, olet epäonnistunut.
Jotta voisimme ymmärtää paremmin onnellisuutta ja siihen sisältyvää ristiriitaa, on meidän Pihlströmin mukaan lähestyttävä ilmiötä negaatioiden, kuten oman vajaavaisuutemme kautta.
”Negatiivisessa ajattelussa yritetään myös ymmärtää kaikenlaisia positiivisia ilmiöitä elämässä ja yhteiskunnassa pohtimalla sitä, mitä nämä ilmiöt eivät ole. Jonkin asian ymmärtämiseksi voi olla tärkeää hahmottaa, mitä tapahtuu, jos kyseinen asia fragmentoituu tai kun se menetetään. Negatiivisen ajattelun kaltaisen vakavuuden ja kriittisyyden edistäminen on välttämätön – mutta ei suinkaan riittävä – ehto sille, että mitään järkeviä ratkaisuja voidaan lähteä etsimään”, Pihlström esittää.
Moraali tai onnellinen elämä eivät Pihlströmin mukaan synny hyvistä teoista, saati niiden julkisesta korostamisesta. Moraalissa on pikemminkin kyse jokaista ihmistä koskevasta mahdollisesta syyllisyydestä ja sitä kautta syntyvästä itsekritiikistä.
Juuri tämä lähtökohta erottaa negatiivisen ajattelun self-help-kulttuurista, jossa itsekritiikin usein katsotaan olevan masentavaa tai jopa hyvän elämän este.
”Kriittinen ajattelu on kaiken vastuullisen todellisuuden tarkastelun ennakkoehto. Ei tarvitse olla pessimisti – eikä negatiivinen ajattelu siis ole pessimismiä – mutta katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi. Negatiivisen ajattelun kriittinen tie kulkee näiden välistä”, Pihlström kertoo.
Jääkiekko-ottelu on tyypillinen esimerkki positiivisesta filosofiasta. Siinä menestyvät pelaajat antavat toisilleen “kukoistussyöttöjä ja luovat tiimiinsä voimaannuttavaa nostetta”. Negatiivista ajattelua kuvaa joukkupeli-metaforia paremmin Pihlströmin mukaan keskitysleiri.
”Moraalin luonnetta pohtiessamme meidän kannattaa negatiivisen ajattelun keinoin tarkentaa katsettamme nimenomaan siihen, mitä tapahtuu, kun moraalista maailmaa ylläpitävät rakenteet tuhotaan. Siksi keskitysleiri on tähän tarkasteluun sopivaa kuvastoa”, Pihlström tiivistää.
