Anu Laine pukeutuu työkseen yksisarviseksi. Hänen mielestään sielu kuolee, jos yrittää olla pelkästään kunnon kansalainen ja hyvä veronmaksaja. Siksi hän elää kahdessa maailmassa.
Yksisarvisella ei voi olla silmälaseja. Illuusio menee rikki.
”Tai että olisiko keijulla silmälaseja?”, Tiina-Kaisa Oikarinen kysyy.
Se tuntuisi Päivyt Toivosen mielestä ”kaikkein omituisimmalta”, koska silmälasit ovat ”tosi arkiset”. Anu Laine istuu ystävänsä lattialla meikkipussi vieressään ja näyttää epäröivältä. Piilolinssit ovat jo silmissä.
”Toisaalta, mitäs jos yksisarvinen onkin huononäköinen?”
Rooliasuissa Laine, Toivonen ja Oikarinen tekevät Ruffle Army -nimisessä ryhmässä glittermeikkejä ja jättisaippuakuplaesityksiä lasten ja aikuisten tapahtumissa. Toivonen pyörittää kotoaan myös glitterverkkokauppaa. Nyt asunnossa muuntaudutaan yksisarvisiksi.
Silmälasien lisäksi työssä on askarruttanut ikä, eli kuinka kauan he voivat vielä pukeutua yksisarvisiksi, keijuiksi ja merenneidoiksi.
”Kun mekin olemme jo keski-ikäisiä, vaikkei sisäisesti tunnukaan siltä”, Laine sanoo ja nauraa sanalle keski-ikäinen.
Hän ja Toivonen ovat 35-vuotiaita. Oikarinen on 37. Silti ikä mietityttää. Laineen mielestä ihmisillä on edelleen mielikuva, että vain nuoret ja nätit saavat olla esillä.
Lapsena ja nuorena Laine oli ujo. Yläkoulussa Kotkassa hän peitti nauraessaan suunsa, etteivät hampaat näy. Ja vaikkei kukaan tainnut sanoa kuudennella luokalla saaduista silmälaseista mitään, tuntui siltä, että hän poikkesi niiden takia muista.
”Olin todella tarkka siitä, kuka saa nähdä sen, millainen oikeasti olen. Nykyään olen siinä reippaampi, mutta prosessi jatkuu edelleen.”
Laine sanoo olevansa introvertin ja ekstrovertin välimuoto, eli ambivertti ja androgyyni. Jos hän joskus harvoin tekee arkena pramean glittermeikin, on se päätös näkyä. Olla ulospäin suuntautunut ja helposti lähestyttävä. Katseita keräävä ilmestys.
”Sen ei tarvitse olla mitenkään narsistista. Se on enemmänkin sitä, että mä olen olemassa.”
Eteisen peilin edessä Laine hyräilee itsekseen ja liimaa otsaansa jättimäisen otsakorun erivärisistä tekotimanteista. Sen jälkeen hän taputtelee sormillaan luomiin ja poskipäille glitteriä. Enää sarvi päähän ja yksisarvinen on valmis.
Laine kysyy yllättäen, voisiko hän tehdä yhden kokeen. Hän menee keittiöön ja alkaa laulaa Kaunotar ja Kulkuri -elokuvasta tuttua laulua. Matala ääni meinaa välillä murtua.
”He’s a tramp, but I love him. Breaks a new heart every day. He’s a tramp, they adore him. And I only hope he’ll stay that way.”
Laineen unelmana on laulaa yleisölle. Kaikkein upeinta olisi erilaisilla asuilla leikittelevä kabaree-esitys. Hän voisi olla kuin siinä kohtauksessa, jossa viehkeä Jessica Rabbit ottaa lavan haltuun Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvassa. Se on jäänyt lapsuudesta mieleen.
Vielä Laine ei koe olevansa valmis. Nyt laulu onnistuu silmät kiinni.
Neljä viikkoa myöhemmin Laine ja Toivonen istuvat raitiovaunussa matkalla burleskiklubille Dubrovnik-baariin Helsingin Eerikinkadulle. Oikarisen on pitänyt jäädä flunssan takia kotiin.
Keikka on aikuisten tapahtumaksi aika tyypillinen. Yksisarvisina Laine ja Toivonen myyvät glitteriä, yksisarvispantoja, siirtotatuointeja ja paljettipussukoita. Myymisen lisäksi he tekevät glittermeikkejä. Kun Laine ja Toivonen perustivat Ruffle Armyn viisi vuotta sitten, kuuluivat työhön vain jättisaippuakuplaesitykset. Glitter tuli kuvioihin kolmisen vuotta sitten.
Mytologiassa yksisarvista on kuvattu uljaana ja jalomielisenä. Sen sarvesta tehdyn juoman uskottiin parantavan tauteja. Sittemmin maagisuus on karissut ja yksisarvinen kaupallistunut.
Laineelle taruolento symboloi puhtautta ja hyväntahtoisuutta. Hahmossa yhdistyvät samaan aikaan herkkyys ja vahvuus. Arkisemmin se tarkoittaa sitä, että on avoin uusille asioille ja muistaa sen, että ratkaisu pulmiin on olemassa, jos osaa nähdä kulman taakse.
Hetkinen. Uskooko Laine oikeasti yksisarvisiin? Hän alkaa hihittää.
”Jos ajattelee psykologisella tasolla, niin siis joo! Että miksi ei?”
Yksisarvinen elää Laineen mukaan ihmisten mielissä. Sillä ei ole merkitystä, ettei niitä ole fyysisesti olemassa.
”Sama on merenneidoissa, keijuissa ja muissa. On jokaisen oma asia, uskooko niitä olevan oikeasti.”
Merkitys on Laineen mukaan siinä, mitä yksisarvinen kullekin tarkoittaa.
”En usko, että tulen ikinä törmäämään oikeaan yksisarviseen.”
Myyntipöydän luokse saapuu burleskitapahtumien vakiokiertäjä Raija Huldén, 65.
”Mie olen vähän harjoitellut niin kuin näkkyy! Kaupungilla olen pörrännyt tämän näköisenä.”
Huldén näyttää Laineelle puhelimestaan kuvan itsestään. Selfiessä hän poseeraa punertava kikkaraperuukki päässään. Poskella on kapeat viivat kultaista, hopeaa ja punaista glitteriä. Kulmakarvat on maalattu mustalla glitterillä.
”Sinulla on irtoripset ja kaikki!” Laine kehuu.
Huldén kertoo, että ne ovat hänen elämänsä ensimmäiset.
Ennen burleskiesitysten alkua Huldén istuu tuoliin Laineen meikattavaksi. Poskelle taputellaan kultaista ja pinkkiä glitteriä.
Laineelle sisäinen maailma tarkoittaa tunteita ja elämyksiä. Tarinoita ja mielikuvitusta. Lapsenomaista herkkyyttä.
”Elän sisäisessä maailmassani tosi paljon. Se on selkeästi erillään ulkomaailmasta.”
Välillä kaksi maailmaa ahdistaa. Laineen mielestä sisäistä maailmaa on vaikea tuoda esiin, koska yhteiskunnassa arvostetaan sitä, kuinka ollaan mahdollisimman tehokas työntekijä ja hyvä veronmaksaja. Vakavasti otettava kunnon kansalainen. Tärkeitä asioita toki, mutta Laineen mielestä ”sielu kuolee, jos menee vain niiden mukaan”.
”Minulla pitää olla jalka molemmissa maailmoissa, että voin hyvin.”
Laine sanoo kamppailleensa uupumuksen kanssa viimeiset 15 vuotta.
”Yritin sopeutua maailmaan, joka olettaa sinun olevan täysin suorittava aikuinen.”
Vaikka Laine ei vapaa-ajallaan yksisarviseksi pukeudukaan, on hahmo muutakin kuin työasu. Yksisarvisena hänellä on olo, että molemmat maailmat ovat lähempänä toisiaan ja näkyvät ulospäin.
Mutta onko sisäisen hyvinvoinnin tavoittelu ulkoisilla härpäkkeillä vain harhaa? Turhaa ja keinotekoista?
Laine ymmärtää ajatuksen.
”Toki koen itsekin, että kaikki se, mikä meissä on tärkeää, on sisällä. Tuntuu kuitenkin, että jokainen tarvitsee tilanteesta riippuen myös sen ulkoisen vahvistuksen.”
Laine ottaa esimerkiksi arvokkaan kellon. Sekin on mielikuvan luomista ja itseilmaisua.
”Eikö kaikki ole päälle liimattua siinä mielessä?”
Laine kokee olevansa sama ihminen yksisarvisasussa tai ei. Siksi häntä hämmentää, etteivät muut tunnu näkevän sisäistä yksisarvista silloin, kun glittermaskia ei ole. Hän toivoo, että muut näkisivät hänen sisäisen yksisarvisensa myös ilman asua.
”Jokainenhan haluaa tulla nähdyksi sellaisena kuin on.”
Burleskiesitysten väliajalla Huldén palaa pöydän luokse. Hän ostaa yksisarvispannan ja laittaa sen heti päähänsä.
Laine haluaisi olla vanhempana yhtä rempseä kuin Huldén. Ja oikeastaan Laineen sisäinen maailma tarkoittaakin sisäistä lasta. Sellaista, joka on viaton ja naiivi. Siitä ei pitäisi hänen mielestään luopua.
”Sisäinen maailma on sitä, miten lapsi katsoo maailmaa. Ulkoinen maailma on sitä, miten aikuinen realisti sitä katsoo.”
Muutamaa päivää aiemmin Laine haki uuteen asuntoonsa vaaleanpunaisella ja valkoisella maalatun kirjoituspöydän. Myyjäperheen äiti oli kaupasta onnellinen. Hänen tyttärellään kun oli ollut sellainen prinsessavaihe. Nyt lapsi oli kuitenkin kasvanut sen verran isoksi, etteivät prinsessajutut enää kiinnostaneet.
”Sanoin, että voit sanoa terveisiä. Nyt tämä pöytä pääsee hyvään kotiin tällaisen ison prinsessan luokse.”
Burleski-ilta päättyy Dubrovnikissa. Takkinsa narikasta hakenut Huldén saapuu myyntipöydän luokse ja huikkaa hyvästit.
”Seuraavissa bileissä nähdään!”
Laine ja Toivonen jäävät hetkeksi odottamaan, jos joku haluaisi vielä ostaa jotain. He puhuvat siitä, kuinka karaokeen pitäisi päästä joku päivä.
Kotona Laine riisuu ensin pannan ja peruukin, sitten esiintymisvaatteet. Viimeiseksi lähtevät piilolinssit. Ne meinaavat unohtua joka kerta.
