Kakuman pakolaisleiri sijaitsee Luoteis-Kenian syrjäisessä, kuivassa kolkassa lähellä Etelä-Sudanin rajaa. Leiri perustettiin vuonna 1992 veristä sisällissotaa pakeneville sudanilaislapsille ja -nuorille väliaikaiseksi turvaksi, mutta siitä on tullut monille piinaavan pysyvä koti. Nykyään Kakuman leirillä ja lähellä sijaitsevalla uudemmalla Kalobeyein alueella asuu yhteensä yli 190 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa 19 eri maasta, enimmäkseen Etelä-Sudanista ja Somaliasta. Leirin asukasmäärä vaihtelee suuresti, mutta monet ovat asuneet siellä vuosia – tai koko elämänsä.

KANERE on leirin ainoa pakolaisten itse pyörittämä, riippumaton media. Lehden perustajia motivoi akuutti tarve levittää tietoa kasvavan leirin asukkaiden kesken ja halu luoda itsenäinen alusta, jolla pakolaiset voivat itse keskustella heitä koskevista asioista.

”KANERE on ikkuna, jonka kautta maailma voi oppia Kakumasta ja pakolaisten ongelmista. Se myös jakaa tietoa leirin asukkaiden kesken ja puhuu pakolaisten oikeuksien puolesta”, Qaabata Boru kertoo. Boru on yksi KANERE:n perustajista ja nyt hän on asunut kaksi vuotta Kanadassa. Hän on yksi erittäin harvoista onnekkaista, jotka on sijoitettu leiriltä kolmanteen maahan. Boru avustaa edelleen lehden editoinnissa ja julkaisussa.

Pakolaislehti raportoi rikoksista ja muista leirin ongelmista, kuten vesipulasta, ihmisoikeusrikkomuksista, turvattomuudesta ja korruptiosta. Tieto välittyy pääasiassa oman verkko­sivun, leirin ilmoitustaulujen ja sosiaalisen median kautta. KANERE:n tuoreimmassa numerossa keskustellaan muun muassa pakolaisten laillisista oikeuksista Keniassa ja hälyttävistä itsemurhatilastoista leirin naisten keskuudessa. Lehden toimittajille on tärkeää sisällyttää juttuihin paljon kakumalaisten suoria lainauksia, ja lukijat voivat myös osallistua lehden sisältöön lähettämällä mielipidekirjoituksia, artikkeleita tai runoja.

KANERE perustettiin loppuvuodesta 2008, mutta alku ei ollut lehdelle helppo. Borun mukaan YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n Kakuman osasto vaati KANERE:n nettisivun sulkemista ja yritti estää sen virallisen rekisteröimisen. Boru epäilee, että järjestö pelkäsi lehden levittävän negatiivista kuvaa leirin toiminnasta, mikä voisi vaikuttaa järjestön rahoitukseen. Poliisi, leirin turvamiehet ja avustustyöntekijät uhkailivat Borua usean vuoden ajan jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen. Tilanne parani, kun KANERE lopulta onnistui pääsemään Kenian järjestörekisteriin.

Nykyisin KANERE:ssa työskentelee 12 toimittajaa, joista kahdeksan on tällä hetkellä aktiivisesti mukana lehden teossa. Kaikki työskentelevät vapaaehtoispohjalta, mikä vaikuttaa siihen, että vaihtuvuus tiimissä on suurta. Toimittajakuntaan kuuluu pakolaistoimittajia useista eri maista sekä kaksi kenialaista, jotka kuuluvat paikalliseen turkana-paimentolaisheimoon.

Monipuolisen tiimin avulla ­KANERE pystyy paremmin tarttumaan aiheisiin, jotka koskettavat leirin eri yhteisöjä, ja usein haastattelemaan ihmisiä heidän omalla äidinkielellään. Useimmilla toimittajilla on ollut ainakin jonkun verran toimittajakokemusta ennen Kakumaan tuloaan, ja KANERE organisoi myös omia koulutuspäiviä toimittajilleen.

”Kakumassa työskentely on todella haastavaa”, toteaa KANERE:n vastaava toimittaja Tolossa Asrat. Tolossa liittyi tiimiin vuonna 2014 paettuaan Kakumaan Etiopiasta.

Erämaan keskellä sijaitsevassa Kakumassa on aina kuuma, ja alue kärsi usein vesipulasta. Kun sade lopulta tulee, se on usein armoton. Yllättävät kaatosateet saavat rutikuivan joen tulvimaan, nielaisevat leiriä halkovia teitä ja tuhoavat mutatiilistä ja aaltopellistä rakennettuja koteja. Sähkö ja netti ovat kalliita ja sähkökatkokset ovat hyvin yleisiä.

Uutisoinnissaan KANERE pyrkii huomioimaan paikallisten kenialaisten ongelmat ja näkökulmat. Alue on Kenian köyhintä, ja kymmenien tuhansien pakolaisten tulo alueelle on toisinaan johtanut verisiin yhteydenottoihin paikallisten paimentolaisten ja pakolaisten välillä.

”KANERE:n uutisoinnilla on ollut positiivinen vaikutus pakolaisten ja paikallisten väleihin. Luomme rauhan dialogia edistääksemme pakolaisten ja paikallisten rauhallista rinnakkaiseloa Kakumassa”, Boru kertoo.

Borun mukaan KANERE:lla on ollut merkittävä rooli leirin olosuhteiden parantamisessa. Sen uutisointi on osaltaan johtanut muun muassa tehostettuun poliisipartiointiin ja katuvalojen asentamiseen alueilla, joilla on tehty paljon raiskauksia ja aseellista väkivaltaa.

KANERE:lla on ollut myös vaikutusta avustusjärjestöjen toimintamalleihin. Kun KANERE oli kritisoinut UNHCR:ää pakolaisten ongelmien laiminlyönnistä, järjestö korjasi tilannetta sijoittamalla työntekijöitä ympäri leiriä sijaitseviin toimipisteisiin, joihin pakolaisten on huomattavasti helpompi mennä tapaamaan eri järjestöjen edustajia kuin järjestöjen piikkilanka-aidoilla ja vartijoilla kehystettyihin toimintakeskuksiin.

Rahoituksen puute on jatkuva ongelma KANERE:lle. Kahdeksalla toimittajalla on tällä hetkellä käytössään viisi vanhaa tietokonetta, muutama kamera ja nauhuri. Usein heillä ei ole varaa ladata puhelimeensa uutta prepaid-nettipakettia tai maksaa moottori­pyörätaksille matkaa leirin toiselle laidalle juttua varten, puhumattakaan hajoavien työvälineiden korjaamisesta tai uusimisesta.

Lehti ei hyväksy rahoitusta UNHCR:ltä tai muilta leirillä toimivilta järjestöiltä, koska se haluaa pysyä riippumattomana. Joukkorahoitus­sivusto Patreonin kautta KANERE:lla on muutamia tukijoita, joilta se saa tällä hetkellä 42 dollaria kuussa. Kansainvälisen huomion myötä lehti on vuosien saatossa saanut myös satunnaisia kertalahjoituksia.

Rahoitusongelmien vuoksi jokaista KANERE:n numeroa painetaan vain muutama kappale, jotka jaetaan vapaasti luettavaksi leirin kirjastoihin ja yhteisökeskuksiin. Lehti ilmestyy verkossa ja paperisena vain muutaman kerran vuodessa, mutta sosiaalisessa mediassa se raportoi aktiivisesti.

KANERE on hiljattain myös aloittanut yhteistyön Relay-puhelinsovelluksen kanssa. Sovelluksen avulla uutisia ja tiedostoja voidaan jakaa puhelimesta toiseen ilman nettiyhteyttä, mikä tekee myös KANERE:n uutisista helpommin saavutettavia. Sovellus on jo melko laajasti käytössä kakumalaisten keskuudessa.

Boru ja Tolossa toivovat voivansa tulevaisuudessa maksaa pieniä juttupalkkioita toimittajille, jotta nämä voisivat keskittyä juttujen kirjoittamiseen ja sitoutua pitkäjänteisemmin lehden toimintaan. Pitkän tähtäimen tavoitteisiin kuuluvat myös suuremmat painomäärät ja oman toimiston rakentaminen lehdelle, joka nyt syntyy pakolaisten omissa kodeissa.

Tolossa toivoo, että tulevaisuudessa KANERE tavoittaa myös muita maailman pakolaisia.

”Haluan kirjoittaa aiheista, jotka koskettavat muitakin pakolaisleirejä, ja auttaa muilla leireillä asuvia pakolaisia luomaan omia lehtiään.”

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

• 28.10.2019
• Kuvat KANERE